Singapore throwback - katuja ja keittiöitä

Viimekesäisen Aasian matkan vuosipäivän kunniaksi hypähdän myös blogissani ajassa taaksepäin. Tasan vuosi sitten starttasi mun kesäloma vuosimallia 2015 ja istahdin nauttimaan Turkish Airlinesin loistavasta palvelusta reitillä Helsinki - Istanbul - Singapore, josta jälkimmäisestä mulla oli vielä erikseen ostettuna lennot Balille.  Halusin varata aikaa Singaporessa muutaman päivän suuntaansa, jotta saisin kunnon tuntuman tästä Aasian metropolista. Kaakkois-Aasia oli vielä vuosi sitten mulle aivan tutkimatonta seutua, joten Singaporen kaltainen kulttuurien sulatusuuni tuntui loistavalta paikalta aloittaa alueen ihmettely.

Mitä odotin Singaporelta? Ruokaa. Ja ruokaa ja ruokaa. Oikeasti paljon muutakin, mutta jostain syystä katukeittiö ja aasialaiset maut muodostui Singaporen päivieni kulmakiveksi. En vielä vuosi sitten kirjoittanut matkablogia, mutta mietin monesti ruoka-annokseni äärellä, että JOS mulla olisi blogi, tekisin näistä safkoista jutun. Hahmottelin mielessäni jopa foodbattlea eli taistoa eri keittiöiden ja ruokamarkkinoiden (hawker center) välillä - tuomarina olisin tietysti minä ite. Siksipä valitsin tämän throwbackin aiheeksi Aasia-noviisin ruokaelämykset Singaporessa.

Sana katukeittiö Singaporesta puhuttaessa saattaa särähtää jonkun korvaan ja tottahan on, ettei maassa tarjota katuruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan, jos  määritelmän täytyy pitää sisällään suoraan kadulta vaikka jostain mopedintapaisen vehkeen tarakalle kiinnitetystä lasiboksista ostettava ja seisten syötävä annos. Singaporessa kun katuruoka onkin markkinaruokaa, eli kiskat ja keittiöt on usein niputettu oikeastaan todella kätsysti yhden isomman katon alle ruokaostareiksi eli paikallisenglannilla hawker centereiksi. Saman katon alta saa yleensä pikkuannoksia, pääaterioita, jälkkäreitä ja juomiakin toki - mutta ne haetaan eri tiskeiltä ja maksetaankin siis eri tyypille.

Hawker centereitä Singaporesta löytyy ympäriinsä niin pieniä kuin suuriakin ja skaala on oman kokemukseni mukaan laaja rähjäisistä maanläheisistä muovituolimeiningeistä monta astetta fiinimpiin elämyksiin. Jotkut ruokaostarit keskittyvät lähinnä vain tiettyyn keittiöön, kun joissain - ehkä niissä turistisimmissa - valikoima oli laaja. Tunnelmat eri ostareilla (saanhan sanoa näitä ruokaostareiksi kun en keksi mitään oikeasti hyvää käännöstä?) vaihtelivat yllättävänkin paljon - Chinatown Food Street oli sykkivä ja kansainvälinen, Lau Pa Sat  täynnä kiireisiä bisnesmiehiä ja Golden Mile Food Centerissä fiilis oli noh, aika herranhylkäämä ja hiljainen. 

Tässäpä siis sananen ja kuvanen Singaporessa vierailemistani ruokaostareista sekä vielä katsaus Little Indian kaupunginosaan ja sen suussa sulaviin, intialaisiin makuihin.

Lau Pa Sat Food Court (18 Raffles Quay):

Mun molemmat messissä olleet Singapore-oppaat suosittelivat lämpimästi Lau Pa Satissa eli suoraan käännettynä vanhalla torilla ruokailua. Lau Pa Sat  tai aiemmin myös Telok Ayer Market oli siis ensimmäinen Hawker Center mun listalla, eikä kai syyttä. Se on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista ruokaostareista ja valmistui vuonna 1894 brittiläiskolonialistiseen tyyliin rakennettuna.

Lau Pa Satin viktoriaanisten kaarien alla on toiminut ilmeisesti useita ruokaostariyrittäjiä, ja tämä viimeisin kokonaisuus avattiin vuonna 2014. Ruokatiskien valikoima oli mukavan laaja ja jälkkärikin tarttui messiin ruokailun päätteeksi. Pääruoaksi mä valitsin turvallisen oloisen kanariisimenun satunnaisesta kojusta, enkä pettynyt. Hinta taisi olla jotain viiden ja kuuden euron väliltä.

Lau Pa Sat sijaitsee keskeisellä paikalla singaporelaisen liike-elämän sydämessä, center districtin alueella. Itse kävelin sinne helposti Marina Baystä. Lähin metroasema taitaa olla Raffles Place.

Golden Mile Food Center (505 Beach Road):

Arab streetin huudeilla sijaitsevan Golden Mile Food Centerin lupailtiin olevan aito ja edullinen ruokaostari, josta saisi muun muassa hyvää thairuokaa. Ainakin se muistutti paljon niitä ostareita, joita Anthony Bourdainin Singapore -jakso vilisee. En osaa sanoa, tarjosiko yksikään kojuista thaikkua, koska en Thaimaassa ole koskaan käynyt, mutta tein elämäni helpoksi valitsemalla illallisekseni Claypot Riceä eli yhden niistä annoksista, joka pitäisi kuulema syödä ainakin kerran Singaporessa. Pian tilattuani tiskiltä mulle tarjoiltiin kulho, jossa lepäsi riisiä, kanaa ja jotain vihreää, pinaatinkaltaista kasvista. Tää oli hyvää!! Olin muovijakkarallani ilmeisesti sen verran eksyneen näköinen, että kokki katsoi parhaaksi ihan kädestä pitäen opastaa, kuinka kastike kaadetaan kulhoon ja koko satsi pistetään sitten sekaisin ja lusikan kautta napaan.

Claypot riceni kustansi nelisen euroa, kuvassa näkyvä olut yli kaksinkertaisesti - alkoholi on Singaporessa jäätävän kallista.

Golden Mile Food Center sijaitsee arabialaisen korttelin (Arabic Quarter) lähellä, mutta arabiruokaa sieltä ei saanut. Arabialainen kortteli pikkukatuineen ja putiikkeineen tuntui tuulahdukselta Eurooppaa eksoottisessa Singaporessa. Painelin kuitenkin hyvällä omalla tunnolla arabikahviloiden ohi - falafelia kun saa Kalliostakin.

Lähimmät metrot tänne ovat Lavender ja Bugis.

Chinatown Food Street / Smith Street:

Mä luulen, että suurin osa Singaporen kävijöistä suuntaa jossain vaiheessa reissuaan Chinatowniin ja näin törmää myös Chinatown Food Streetin tai toiselta nimeltään Smith Streetin sykkivään tunnelmaan. Vaikka paikka tuntui musta aluksi vähän liian yllätyksettömältä, palasin tänne ensivisiitin jälkeen uudestaan ennen kotiinpaluutani. Syynä oli tunnelma. Meininki on iloinen, värikäs ja kansainvälinen ja ruokavalikoimakin saa veden nousemaan kielelle sekunneissa. Täällä on tosin myös enemmän turisteja kuin muualla kaupungissa, ja hinnatkin hieman ehkä yläkanttiin... Turistikrääsälle allerginen voi saada iho-oireita Chinatownissa.

Chinatown Food Streetillä kannattaa ruokailla illalla, jos haluaa nauttia terassitunnelmasta tummuvassa yössä. Ympärillä on myös muita pienempiä ravintolakatuja, nälkäiseksi ei kiinalaiskortteleissa jää.

IHANA Little India:

Kuten mun ruokakuvista tähän mennessä jo huomaa, valitsin aika usein aterialleni kanaa - riski siihen, että mulle liian erikoiset jutskat kuten elimet ja ihrat eksyisi tahattomasti mun lautaselle oli näin helppo minimoida. Silti, jos saisin valita, söisin aina mieluiten kasvisruokaa matkoillani(kin). Mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa mulle sitä, että kasvisannos ei olisi maun kustannuksella toteutettua, vaan oikeasti paikallista ruokakulttuuria mukailevaa safkaa. Onneksi majoituin siis värikkäässä Little Indiassa, tuossa etenkin Tamili-väestön kansoittamassa kaupunginosassa. Se on mausteisen kasvisruoan taivas.

Little Indiassa en osunut yhteenkään hawker centeriin, vaan pitäydyin ihan perinteisissä kansankuppiloissa, joissa ruoka tosin myös tilataan ja noudetaan tiskiltä ruokaostareiden tavoin. Syed Alwi Road, Kitchener Road ja Serangoon Road on hyviä ravintolakatuja.

Koko Singaporen visiitin ehdottomasti paras ravintola oli Ananda Bhavan, jolla on näköjään useampi toimipiste Singaporessa. Itse lounastin Buffalo Roadin ravintolassa kaksikin kertaa. Lautasella alla olevassa kuvassa on mini meal - sopivasti kaikkia ihania makuja (banaanin?)lehdeltä tarjoiltuna.

Little Indiassa, Farrer Parkin metroaseman lähellä, sijaitsee muuten myös Mustafa Center, Singaporen suurin sekatavarakauppa. Mustafa Centeristä löysin uudet arskat ja loistavan kokoisen viikonloppurepun - sai siinä tosin vähän aikaa etsiäkin satojen tuotteiden joukosta. Kokonaisuudessaan voin suositella Little Indiaa reppureissaajille - hinnat tuntui kaupugin edullisimmilta ihan kautta rantain.

Singaporen kuvitteellisen ruokataistoni voitti joka tapauksessa Little Indian alue ja erityismaininta menee Ananda Bhavanille. Osaisinpa loihtia keittiössäni edes puoliksi niin maukkaita riisejä ja sooseja. Olisipa muuten siistiä matkustaa Singaporen kaltaiseen kaupunkiin sellaisen henkilön vieraaksi, joka tuntee paikallista ruokaskeneä syvällisemmin...

Ai niin, jostain sain päähäni maistaa myös Singaporen HERKULLISINTA hampparia. Tai näin Mos Burger -ketju mainoksessaan väitti. Olin kyllä niin mainoksen orja, tämä oli nimittäin aika pahaa...

Loppuun vielä selvitymisvinkkejä ruokaostareille. Oma istumapaikka ruokamarkkinoilla varataan tyypillisesti jättämällä nenäliinapaketti pöydälle. Elintärkeä neuvo, jota ilman tällanen yksinmatkaava, juronujo suomalainen tuskin olisi edes selvinnyt tupaten täysillä Chinatownin ruokakaduilla! No ei kai, osaan kyllä tarpeen tullen kaivautua ulos kuorestani, mutta tämä tapa on oikeasti kätevä, kun voi rauhassa hakea ruoat ja juomat erikseen eikä tarvitse sählätä riittämättömien käsien kanssa tai toisaalta jättää mitään sen arvokkaampaa paikkavarauksen merkiksi.

Ruoan tilaamisen apuna käytin usein raflojen omia valmiita kuvia, joihin viitaten tein tarkentavia kysymyksiä - risalla englannilla saamani vastaukset eivät tosin hirveästi auttaneet päätöksenteossa...

-What is this menu number 4 with chicken? 

-It's spicy chicken

-But what else does it have? 

-It comes with rice or noodles 

Ahaa, selvä, kiitos. Parempi keino oli valita ruoka suoraan tiskiltä tai wokista - jos se tuoksuu ja näyttää hyvälle, ei kai se hirveän pahaakaan voi olla? Oikeasti mun ruoantilaushommat matkoilla tuppaa olemaan usein aika randomeita silloin, kun keittiö ei ole ennestään tuttu. Onneksi lähes kaikki mausteet ja maut uppoaa ongelmitta.

Mun kaksi viimeisintä postausta on käsitelleet ruokaa - hassua, koska en edes ole mikään foodie. Mutta on se ruoka vaan niin olennainen ja iloa tuova osa matkustelua ja elämää ylipäätänsä. Viime viikot olenkin fiilistellyt keittobanaania ja paputahnaa, sillä ensi viikolla kutsuu GUATEMALA!

Aamiaisia maailmalla

Palasin pitkästä aikaa vanhoihin matkakuvakansioihini ja mietin, saisko niistä aikaiseksi mitään tänne blogin puolelle. Kevyet kuvapostaukset on hauskoja silloin, kun materiaalia löytyy ja postaukseen keksii jonkun punaisen langan. Mulla on varmaan jo juhannuksen herkkukattaukset mielessä, kun simmuni jäivät tapittamaan  muutamia ruokakuvia. Rakastan pitkiä aamiaisia niin kotona kuin matkoillakin ja innostuinkin kaivelemaan koneestani aamiaiskuvia niin kauas menneisyyteen, kun matskua riitti. Ruokakuvia löytyi muuten helposti parilta viime vuodelta, mutta mitä taaemmas ajassa selasin, sitä harvinaisemmiksi ne mun albumeissa muuttuivat. Onko ruokien kuvaamisen muoti alkanut vasta viime vuosina (kenties Instagramin innoittamana) vai olinko ennen vaan jotenkin separi tässä(kin) asiassa?

Lomalla aamiainen on mun mielestä päivän paras ateria. Tää toki vähän riippuu tilanteesta, sillä aina aika ei anna myöten ihanaa, pitkää aamiaistuokiota varten, vaan on kiirehdittävä eteenpäin. Silti näen aamiaisen niin tärkeänä osana matkaa, että etsin usein aamiaispaikkoja valmiiksi netistä tai suosin hotelleja, joiden aamiaista on kehuttu vähintäänkin vuolaasti varaussivustojen arvostelut -osiossa. Paahtoleipä mehulla ja muna pekonilla on mun brekupainajainen. 

Unelmien aamiainen taas vois olla esimerkiksi tämä Berliinin Prenzlauer Bergissä sijaitsevassa Café Napoljonskassa viime syyskuussa nautittu kokonaisuus, johon valikoin listalta suussasulavan ituhippitoastin ja marjaisan myslijogurtin. Jotain suolasta, jotain makeaa, cappucino. Täydellistä.

Hotelliaamiaisista puheen ollen, monissa maissa tuntuu olevan tapana tarjota aina samat vaihtoehdot aamiaiseksi. Gili Airilla Indonesissa, samoin kuin naapurissa Balilla, aamiainen oli usein joko toast jollain tapaa valmistetulla munalla, tai sitten lettu ja hedelmäsalaattia. Eikä mikä tahansa lettu, vaan sellanen, mihin on jo paistovaiheessa upotettu banaania tai ananasta. Ananas on ihana hedelmä mutta ei vaan jotenkin natsannut mulle letussa. Banaanilettuja tuli siis syötyä monena aamuna, varta vasten mulle paistettuna. Oli aika luksusta pistää nenä aamulla huoneesta ulos ja saada alta aikayksikön tuore aamiainen katettuna omalle terassille - noin kymmenellä eurolla/yö. 

Kuvan breku mulle tarjoiltiin Firda Homestay -nimisessä pienen pienessä perhehotellissa Gili Airilla. Tätä hotellia voin todella suositella koko sydämestäni.

Tämä järkyttävän huonolaatuinen kuva löytyi jo edesmenneen, vikaksi nokialaisekseni jääneen N8:n kätköistä ja lienee napattu Istiklal kadun varrelta Istanbulista. Lautasella lepää peynirli simit eli simit-rinkilä juustolla. Simit on herkku, johon tutustuin Turkissa matkaoppaana pyöriessäni sekä muutamalla Istanbulin matkallani. Simit kuuluu mun mielestä sarjaan mitenjokunäinyksinkertainenvoiollanäinälyttömänhyvää - jopa viiksekkäältä papalta katukärrystä ostettu liiran käntty sulaa yleensä suussa.

Jerusalemissa meillä oli vuokrahuone, josta pääsi suoraan omalle terassille. Vanhan kaupungin muslimikorttelin hedelmätori pursusi väriä ja tuoreutta, joten aamiaistarpeet hankittiin tietenkin sieltä. Esillepano jäi näköjään tällä kertaa aika koruttomaksi ja kokonaisuus hiilarivoittoiseksi, mutta reissussa on turha takertua makroihin. Ehkä meillä oli leivän väliin jotain juustoa?

Ai nami, yllä oleva on ehkä mun lempparibrekukuva. Ainakin aamiainen on vielä suht tuoreena mielessä, sillä se nautittiin Sri Lankan matkalla maaliskuussa. Kandyn B&B:ssämme Hanthana Jungle View:ssä emäntä jaksoi kattaa kunnon buffan, vaikka meitä majoittujia oli vain kourallinen. Aamiaiselle sai valita niin perinteisiä länkkärimakuja kuin srilankalaista, mausteisempaa sorttia, ihan huippukombo. Tuo pieni rulla lautasen vasemmassa reunassa on muuten banaanilettu srilankalaiseen tyyliin - bansku on tällä kertaa käärittynä letun sisään.

Meille tarjoutui Sri Lankassa myös mahdollisuus vetää napaan oikein aamiainen paikalliseen tapaan Kataragaman kylässä. Kokemus oli jälleen kerran sivistävä ja opin, että srilankalaisen aamiaisen erottaa illallisesta niinkin simppeli asia kuin leipä - mitä sitä turhaan toimivia curryreseptejä eri vuorokaudenajoille muuttamaan. 

Vietimme taannoin vappua Köpiksessä, ja yllä kuvassa onkin mun vuoden 2016 virallinen vappubrunssi. Jännäsin Kööpenhaminan hintatasoa ennen matkaa, ja olin onkinut Laundromat Cafén kohtuuhintaisen brunssin tietooni jo etukäteen. Nasta mesta ja hyvä ruoka, menisin uudestaan oikein mielelläni tilaisuuden tullen.

Entäs sitten Lissabon? Quinoan sunnuntaibrunssi Bairro Alton kaupunginosassa notkui terveellistä ja semiterveellistä lähiruokaa, joista moni laji sai etuliitteekseen sanan luomu. Aivan satavarmasti haluan tän pöydän ääreen joskus vielä takaisin! Hinta taisi olla 15 euroa, joka on suhteellisen paljon paikalliseen hintatasoon nähden, mutta hymyssä suin itse summan pulitin. Äh, ja Lissabon on muutenkin siis niin ihqu.

Lisää muistoja Israelista, meidän beduiiniaamiainen Negevin autiomaassa. Tai no "beduiiniaamiainen", ihan pöydän ääressähän tuo syötiin, mutta ruokalajit olivat kuulema perinteistä autiomaakamaa. Israelin matka kesällä 2014 oli roadtrip, ja matkan varrella yövyimme Negev Camel Ranchilla Dimonassa.  Ranch oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään, ja siellä majaili varmaan kymmenen kamelia yhtä lähitienoolaista kohden. Kun heräsin keskellä yötä, näin elämäni kirkkaimman tähtitaivaan. Arvaatte ehkä kuvan perusteella, että toi leipä oli taivaallista? 

Vielä toinen näyte N8:n surkeasta kuvanlaadusta (kuvaajassa ei mitään vikaa!). Kolmen dollarin megapannukakku hedelmäsalaatilla taidettiin tilata jokaisena aamuna Nicaraguan Ometepella. Ometepen saari sijaitsee keskellä suurehkoa Nicaragua-järveä, ja siellä kohoaa kaksi ylvästä tulivuorta. Olen onnellinen ja onnekas, kun pääsin vierailemaan mestoilla ennen kuin kiinalaiset iskivät hakkunsa nicaragualaiseen maaperään tarkoituksenaan louhia kilpailija Panaman kanavalle - kanavan kun on tarkoitus kulkea nimittäin juuri tämän järven poikki. Siinä pilataan taas yksi ainutlaatuinen maisemaympäristö kokonaan.

Yllä olevaan kuvaan liittyy paljon tunteita. Nautin nuo kakunjämät joulupäivän aamuna vuonna 2011 piskuisella Santa Claran rannalla Panamassa. Joulu kaukana kotoa herättää tunteita varmasti jokaiselle, joka sen on joskus kokenut. Soitto jouluaattona kotiin oli haikea ja juteltuani jokaisen perheenjäseneni kanssa yksi kerrallaan suljin viimein puhelimen. Tunsin olevani todella kaukana kotoa, aivan maailman toisella laidalla. 

Koti-ikävä ei kuitenkaan ole syynä itse kakun ainutlaatuisuuteen. Tää panamalainen kuivatuista hedelmistä valmistettu joulukakku oli nimittäin lahja eräältä panamalaisherrasmieheltä, josta tuli vuosien päästä mun appiukko. Autuaan tietämättömänä ylipäätänsä siitä, että tulisin joskus menemään naimisiin, taisin ahmia kakun foliovuoasta viimeistä murua myöten.

Hypätään sitten näköjään vielä takaisin Balille. Tarkemmin saaren pohjoisosaan, jossa tapasin ne kaikista, saako sanoa, aidoimmat ja sydämellisimmät balilaiset. Balilta löytyy kuulkaas paikkoja, joihin massaturismin lonkerot eivät ulotu! Aamiainenkin oli paikalliseen tapaan erittäin riisillä höystetty. Ja suurella sydämellä valmistettu ♥

Makumatka maailmalla päättyy Prahaan, joka on budjetilla matkaavan kaupunkilomailijan paratiisi. Praha on halpa, siis HALPA, ja ravintolavalikoima hakkaa Helsingin mennen tullen. En valitettavasti muista, missä tämä jugge syötiin, mutta vanhassa kaupungissa tai sen liepeillä se ei ollut. Prahaan matkaava, suuntaa rohkeasti pois massan luota! Hinnat tippuu ja taso nousee, kun siirryt kauemmas Kaarlen sillalta. 

Tuliko nälkä? Mulle tuli. Onneksi juhannus on jo ovella, ja grilliä voi alkaa lämmittämään. Mitä ihaninta jussia jokaikiselle!

Budget weekend in Helsinki - what would I do?

I've been planning a post about my favorite places in Helsinki and finally got my head together to create a list of cool places in my home town - just in time for summer months.

I myself am pretty much of a budget traveler and actually enjoy living on a budget also whilst home. There are many beautiful places in my home town I can go without actually spending much money and I thought I'd now reveal some of these low cost mini excursions in my blog.

These are my own suggestions and do not include those obvious places recommended by everyone as Suomenlinna, Temppeliaukio Church or Kauppatori market square for instance. I tried to think out of the box  and put myself into visitor's shoes as I've been wondering how to spend a weekend in Helsinki on a low budget. Many of these places are essential for me and have made me fall in love with my city once or even twice again. So here we go - my like-a-local-tips for Helsinki are listed below.

CHILLOUT - Konepajan Bruno, Lonna Island & Tervasaari Island

I visited Konepajan Bruno (Aleksis Kiven katu 17) for the first time some weeks ago. I'm so happy we finally got this kind of a multi functional space in Helsinki! Konepajan Bruno is a flea market, nightclub, exhibition hall, food market, yoga space and probably many more things I even don't know yet in one, cool industrial styled space built-up in an old mechanical workshop building from the late 19th century.

Flea market is on Saturdays and Sundays. I went there one Sunday few weeks ago and had a tolerable priced brunch (15€) served from a food trucks. I love the way they managed to create a cozy, urban living room in the city. Dogs and children are more than welcome as well. We so lacked this kind of a place in Helsinki!

Lonna is a small island that's perfect for summer evening chill outs and late sunsets over the city. It is located near Suomenlinna, but you will have to take a certain ferry to get there. My favorite Helsinki sunset is definitely here. You might bring your picnic basket or visit the restaurant, which on weekends might turn into an open-air night club if you are lucky enough...

Lonna's facebook page is probably the best place to find out about different events and parties taking place on the island. For example, I just noticed they celebrate Sundays with live jazz until the beginning of September!

A bridge connects the small Tervasaari island to mainland and offers a nice view for Kruunuhaka and Katajanokka districts. I like this place just for a simple picnic and gathering with friends. Nothing fancy, just watch locals giving their dogs a bath at dog's beach and view the ice breakers having their summer-long power nap at Katajanokka coast. Tervasaari is only five minutes walk from Kauppatori market square - buy some strawberries or cherries to take with you, sit down on the dock and smile.

WOODEN DISTRICTS - Kumpula, Vallila & Käpylä

I wish we had more of these wooden neighborhoods left in Helsinki! Warm and village-like atmosphere can be found surprisingly almost in the middle of concrete blocks of the city. My definite favorite wooden district is Kumpula, where wooden houses are nestling between birches and pines. This neighborhood might be the only one in Helsinki which still has an old-school village grocery running too.

Pastel colored houses and secret gardens around them makes this district unique to me and I love to make lazy morning walks here whenever I can. Best time to go might be in early June when lilac blossom takes your breath away, but luckily the proud and hardworking house owners usually take such a good care of their gardens that something is always blooming till fall.

To get to Kumpula you can take trams 6 or 8. You'll gonna have to walk around five minutes from Kyläsaarenkatu tram stop to reach the hidden district of Kumpula.

Other wooden districts are in Vallila and Käpylä. While Vallila seems more urban to me, Käpylä is almost a jump to another world with it's big wooden houses and tall trees hatching the streets.

      

IN TO THE WILD - Lammassaari, Keskuspuisto & Vallila allotment garden

The city is beautiful, but maybe you'd like to spend half a day out of the urban areas? Lammassaari is my number one recommendation for an easy escape to the wild. Literally meaning Island of lambs this is actually a nature reserve which includes two islands; Lammassaari and Kuusiluoto. Follow the lovely duckboards first to Lammassaari and you'll pop up with tiny cottages where some lucky souls spend their summer weekends. Take the path on the right you'll end up in Kuusiluoto to spot some lambs pasturing during the summer months. You can read more about Lammassaari in my earlier post.

Keskuspuisto is said to be the lungs of Helsinki. Keskuspuisto literally means central park, but don't imagine something like the Manhattan's one! Our central park is a-thousand-hectare-wide forest with various kilometers of sand roads running through it. Maybe it doesn't sound much of a fun or anything special, but living five minutes train ride away from the central station I love to have a real forest near me. And after all, forest is something that's pretty essential to Finland, it's people and culture too.

You can easily experience our wooden lands paying a short visit to Keskuspuisto. It starts near Olympic stadium, some 10 minutes tram ride from the center.

Vallila allotment garden (Vallilan siirtolapuutarha) is my hidden oasis in the city. This allotment garden was found in the 1930's and has such a special atmosphere in it. Small, simple cottages painted with all possible colors each with an unique-styled garden around them. Lots and cottages are private property, but visitors are welcome to wonder around the public paths that circle inside the area. Gates are open until 15th  of August, no entrance fee. The garden has one tiny cottage restaurant serving lunch for visitors. See more photos here.

If you decide to pay a visit here, you'll be just next to Helsinki University Botanical Garden Kumpula. Also Kumpula wooden district is only few minutes away.

FREE EVENTS & AMUSEMENT

Helsinki seems to have so much going on during the summer months - our celebration season. Many festivals and events are held all over the city and many of them are free of charge. My favorite fest is Kallio block party, which is a Kallio district's voluntary organized celebration that has expanded amazingly quick in just few years. Live music, great spirit (the non-liquid one!) and happy, relaxed people make this my favorite party.

On 2016 the party will be on the 6th of August.

VisitHelsinki lists all events of Helsinki also in English. Other great webpage for Helsinki happenings is minnenyt.fi but this one is unfortunately only in Finnish.

Oh, I almost left one of my dearest childhood memories out from the list! Linnamäki amusement park lies on a hill between Central Station and Pasila Station and I bet there's not many locals that haven't visited it many, many times.

The reason I wanted to point this place out in my listing of budget staff to do is that the entrance to the park is totally free of charge. Do many amusement parks let people in for free? Plus there are also ten totally free rides inside. At least take Panoraama, a lift that gives one of the most spectacular views over Helsinki - and no need to be afraid of nausea.

+Some exercise and sauna on a low budget:

Uimastadion (Hammarskjöldintie 5, near Olympic stadium) is an open roof pool built originally for Helsinki Olympics. This is a great place to enjoy even a chilly summer day as the water is heated uo to 27 Celsius. You can do sauna with no extra costs as well. Expect nothing fancy, but well organized sport installment that gathers locals to both relax and exersice under the sky.  Entrance fee is 4 €.

Last but not least, how to get around? Helsinki city center is perfectly doable by foot, but if you want to get a bit further I suggest you get a day ticket on a public transport or hop on a city bike - most places I wrote here about are not on a walking distance but totally doable on a bike. Helsinki launched new city bikes this year and there are five stations you could rent a bike without registration just by using credit card: Kaivopuisto, Unioninkatu, Rautatientori (east), Kiasma and Hakaniemi metro station. Maximum rent period is five hours and the longer you need the bike, more the price goes up. The pricing politics seems complicated to me but hey, why to make things easy? I am also wondering the difference between day ticket price and renting the bike - day ticket costs 8 € for the entire day but with 8 € you can only get 4 hours bike rent? Green politics...   

Anyway, getting around is easy and not so expensive in Helsinki compared to many other cities (Copenhagen day ticket around 11 € and Berlin day ticket 7 € per day). And before I forget - the weather can vary from very hot to pretty chilly in just one summer weekend, so think about carrying one extra shirt or something with you...

Okay, now I have shared my Helsinki secrets with you. This post took my quite a long time, but if just one gorgeous soul got inspired by it, I'm happy! On my travels abroad I've heard many times comments of how people would love to visit Helsinki or Finland, but it is so expensive... But as any other city, Helsinki can be expensive or a little less expensive depending on how you plan your days. Give it a try, Helsinki is great!

I'm a Finnish girl passionate about exploring the world. I write my travel blog in Finnish, but have decided also to write about my home town Helsinki in English every now and then. I've got so many priceless tips from locals during my travels and this is simply my way of giving something back. Hope you enjoy!    

Kukkaterapiaa Vallilan siirtolapuutarhassa

Jos metsässä liikkuminen on hyväksi psyykkeelle, niin ei siirtolapuutarhamökkien välissä samoilu paljoa rinnalla kalpene.  Vallilan siirtolapuutarha on ihan mun lempipaikkoja Helsingissä - upeat istutukset, kukkaan puhkeamaisillaan olevat puut, persoonalliset portit ja postilaatikot sekä epästadilainen tapa moikata myös tuntematonta puutarhapolulla vastaanvaeltajaa saa mut tuntemaan itteni onnelliseksi ihan päästä varpaisiin. 

Siellä täällä kuokka uppoaa maahan, papat pelaa petankkia ja juhannusruusut heiluu tuulessa. Kukkien tuoksu on huumaava. Oothan sä jo hiffannut, että Stadista löytyy tällainen keidas?  

Siirtolapuutarhan portit ovat auki elokuun 15. päivä asti.