IGTT: Mahtavin matkailuvuoteni?

Osallistunpas taas minäkin Instagram Travel Thursdayhin - matkatorstain teema on tällä kertaa niin mehukas, etten voi jättää sitä välistä. Kukapa ei haluaisi muistella mennyttä matkailuvuottaan ja kaivella vielä kerran suosikkikuviaan instafeedin kätköistä?

Täytyy sanoa, että matkailun saralla vuoteni oli upea. Voi jopa olla, että mulle vuosi 2016 oli elämäni paras matkailuvuosi. Kävin kymmenessä maassa, ja uusia maita valloitin neljä kappaletta. Pitkäaikaiset unelmat Guatemala ja Sri Lanka toteutuivat molemmat, ja kaupunkilomiakin sain ujutettua kalenteriin mukavasti pitkin vuotta. Sanotaan vaikka, että vuosi 2016 oli määrissä reissuntäytteisin vuosi koskaan, sillä lentokoneeseen en varmastikaan ole yhtä montaa kertaa elämässäni yhden vuoden aikana noussut. Koska tiedän jo nyt, että samaan en tule pääsemään tänä vuonna, tuntuu menneiden matkojen muisteleminen sitäkin paremmalta - onhan muistoja, mistä ammentaa!

Matkailuvuoteni 2016 itse asiassa alkoi heti uudenvuodenpäivänä, kun reissasin appivanhempieni kanssa Tukholmaan. Tukholmasta jäi mieleeni jättimäiset lumihiutaleet ja Södermalmin kukkuloilla saatu oivallus siitä, että Tukholmaan täytyy palata kesäaikaan.

Helmikuussa koitti kauan odottamani matka Sri Lankaan. Isovanhempani matkustivat maahan useaan otteeseen 70-luvulla, ja lapsuuttani värittivät tarinat tuosta vehreästä saaresta. Halusin myös matkustaa Sri Lankaan ennen kuin massaturismin rattaat alkavat pyöriä siellä liian lujaa. Olen huomannut, että Sri Lankan juttujani käydään lukemassa ahkerasti blogistani - Sri Lanka taitaa olla yksi tämän talven suosikkikohteista suomalaisten keskuudessa.

Hädin tuskin olin Sri Lankasta kotiutunut, kun mieheni yllätti mut vuosipäivämme kunniaksi lennoilla Berliiniin. Sai tyyppi muuten anteeksi kaikki unohdetut vuosi- ja synttäripäivät tällä lahjalla... Mun mielestähän Berliini on aina hyvä idea, ja tällä kertaa keskityimme syömisen lisäksi väreihin: Taivalsimme läpi Grunewaldin metsän Teufelsbergin hylätylle vakoiluasemalle, joka on vuosien saatossa muuttunut urbaanin taiteen tyyssijaksi. Tosi hauska puolen päivän pituinen aktiviteetti niille, jotka ovat jo kolunneet Berliinin päänähtävyydet.

Talven Tukholman matkasta innostuneena varasin jo hyvissä ajoin viikonloppulennot vapuksi Kööpenhaminaan. Mun meriitit lähimatkailun saralla eivät ole kovin kummoiset, mutta tarkoitukseni on pikku hiljaa petrata asiassa. Olin kuullut niin paljon kehuja Köpiksestä, ja totta tosiaan, siellähän oli aivan mahtava hygge. Tanskalaiset tai ainakin köpisläiset ovat jotenkin karismaattista kansaa - maanläheisiä ja jatkuvasti hyväntuulisia. Eikä Köpis ollut edes niin kallis, kuin pelkäsin, kuten täällä tarinoin toukokuussa.

Toukokuun lopussa koitti ehkä matkailuvuoteni pieni villi kortti, kun matkustin Düsseldorfin ja Kölnin alueelle Saksaan. Ihastuin Kölniin totaalisesti! Kaupunki tuntui samalla etelä- ja keskieurooppalaiselta, ja toi välillä mieleeni jopa New Yorkin. Kölnissä vietin tosin vain päivän, joten sinne olisi hyvä palata jossain vaiheessa tutustumaan kaupunkiin vielä paremmin.

Palattuani saksanmaalta, alkoi pirunmoinen vyönkiristäminen, sillä Väli-Amerikka siinsi jo horisontissa. Matkustin heinäkuussa kolmeksi viikoksi Guatemalaa ja Belizeä tutkimaan, ja tästä reissusta onkin sitten yli kymmenen postausta täällä blogissa... Guatemala nousi Panaman rinnalle omiin henkilökohtaisiin Väli-Amerikka -suosikkeihini, voin todella suositella Guatemalaa koko sydämestäni lattareihin matkaa suunnitteleville!

Guatemalan kohokohtia olivat kaqchikel-perheen luona majoittuminen Atitlánjärvellä sekä kuuluisat Tikalin mayarauniot. Belizessä taas kantava teema oli riippumatto - vaikka kyllä mä siitä muutaman kerran nousin ylös snorklaamaan Karibian turkooseissa vesissä.

Syksylle on musta aina kiva jemmata ainakin yksi matka, sillä muutoin loppuvuodesta tulee kovin pitkän tuntuinen. Bongasin itse asiassa jo kesäkuussa aivan sattumalta huippuhalvat viikonloppulennot Lontooseen, ja valehtelematta alle puolessa tunnissa lentoliput lepäsivätkin sitten sähköpostissani. Lontoosta en näköjään julkaissut kovinkaan kivoja kuvia... Pidin kuitenkin erityisesti Brixtonin alueesta, jonka lauantaimarkkinoille suuntasimme heti herättyämme.

Viimeisimmät blogikirjoitukseni ovatkin sitten Venetsiasta, jonne reissasimme joulukuun alussa. Kyseessä oli varsinainen pikakiertomatka, sillä Venetsiasta jatkoimme bussilla Ljubljanaan, josta lensimme takaisin Helsinkiin. Talvinen Venetsia on I-H-A-N-A! Ja Italiaan on päästävä uudestaan, toivottavasti seuraavaksi Firenzeen tai vaikka Pohjois-Italian järville...

Venetsiasta jatkoimme maanteitse Ljubljanaan - välimatkaa ei näiden kahden välillä nimittäin ole montaakaan sataa kilometriä. Lufthansan multidestination -liput olivat vain muutamaan kymppiä kalliimmat kuin edestakaiset Venetsiaan, vinkvink. Ljubljanasta en ole ehtinyt vielä tarinoida blogissa, mutta sanonpa sen verran, että oli mukava vierailla pitkästä aikaa sellaisessa kaupungissa, jossa ei ole liikaa nähtävää, heh. 

Viimeinen kuva on itse asiassa Tallinnasta, jossa piipahdimme joulupäivinä - jo kaksi joulua kestänyt traditio, josta aion jatkossakin pitää kiinni. Tallinna on ihana joulun aikaan, ja kylpylässä oli hyvä sulatella perunalaatikkoa. Löysin Tallinnasta myös uuden vegaanisen kahvilan, Café Inspiratsioonin, jonka raakakakut olivat kyllä ♥♥♥

Tosiaan, itselleni henkilökohtaisesti matkailuvuosi 2016 oli melkoinen, ja katson sitä sekä kiitollisuudella että ylpeydellä. Muuten, jos viime vuosi oli uusien kohteiden vuosi, saattaa tästä taasen tulla vanhojen tuttujen tutkimusmatka - molemmat jo kalenteristani löytyvät kevään kohteet ovat ainakin osin ennalta tuttuja. Falafeleja ja Euroopan huokailluin kevät - arvaatko jo, mistä on kyse?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat  Travellover ja Muru Mou -matkablogit. Myös postauksen kuvat ovat teeman mukaisesti omia Instagram-kuviani. Instagramista minut löytää nimellä nina_hannele.