Budget weekend in Helsinki - what would I do?

I've been planning a post about my favorite places in Helsinki and finally got my head together to create a list of cool places in my home town - just in time for summer months.

I myself am pretty much of a budget traveler and actually enjoy living on a budget also whilst home. There are many beautiful places in my home town I can go without actually spending much money and I thought I'd now reveal some of these low cost mini excursions in my blog.

These are my own suggestions and do not include those obvious places recommended by everyone as Suomenlinna, Temppeliaukio Church or Kauppatori market square for instance. I tried to think out of the box  and put myself into visitor's shoes as I've been wondering how to spend a weekend in Helsinki on a low budget. Many of these places are essential for me and have made me fall in love with my city once or even twice again. So here we go - my like-a-local-tips for Helsinki are listed below.

CHILLOUT - Konepajan Bruno, Lonna Island & Tervasaari Island

I visited Konepajan Bruno (Aleksis Kiven katu 17) for the first time some weeks ago. I'm so happy we finally got this kind of a multi functional space in Helsinki! Konepajan Bruno is a flea market, nightclub, exhibition hall, food market, yoga space and probably many more things I even don't know yet in one, cool industrial styled space built-up in an old mechanical workshop building from the late 19th century.

Flea market is on Saturdays and Sundays. I went there one Sunday few weeks ago and had a tolerable priced brunch (15€) served from a food trucks. I love the way they managed to create a cozy, urban living room in the city. Dogs and children are more than welcome as well. We so lacked this kind of a place in Helsinki!

Lonna is a small island that's perfect for summer evening chill outs and late sunsets over the city. It is located near Suomenlinna, but you will have to take a certain ferry to get there. My favorite Helsinki sunset is definitely here. You might bring your picnic basket or visit the restaurant, which on weekends might turn into an open-air night club if you are lucky enough...

Lonna's facebook page is probably the best place to find out about different events and parties taking place on the island. For example, I just noticed they celebrate Sundays with live jazz until the beginning of September!

A bridge connects the small Tervasaari island to mainland and offers a nice view for Kruunuhaka and Katajanokka districts. I like this place just for a simple picnic and gathering with friends. Nothing fancy, just watch locals giving their dogs a bath at dog's beach and view the ice breakers having their summer-long power nap at Katajanokka coast. Tervasaari is only five minutes walk from Kauppatori market square - buy some strawberries or cherries to take with you, sit down on the dock and smile.

WOODEN DISTRICTS - Kumpula, Vallila & Käpylä

I wish we had more of these wooden neighborhoods left in Helsinki! Warm and village-like atmosphere can be found surprisingly almost in the middle of concrete blocks of the city. My definite favorite wooden district is Kumpula, where wooden houses are nestling between birches and pines. This neighborhood might be the only one in Helsinki which still has an old-school village grocery running too.

Pastel colored houses and secret gardens around them makes this district unique to me and I love to make lazy morning walks here whenever I can. Best time to go might be in early June when lilac blossom takes your breath away, but luckily the proud and hardworking house owners usually take such a good care of their gardens that something is always blooming till fall.

To get to Kumpula you can take trams 6 or 8. You'll gonna have to walk around five minutes from Kyläsaarenkatu tram stop to reach the hidden district of Kumpula.

Other wooden districts are in Vallila and Käpylä. While Vallila seems more urban to me, Käpylä is almost a jump to another world with it's big wooden houses and tall trees hatching the streets.

      

IN TO THE WILD - Lammassaari, Keskuspuisto & Vallila allotment garden

The city is beautiful, but maybe you'd like to spend half a day out of the urban areas? Lammassaari is my number one recommendation for an easy escape to the wild. Literally meaning Island of lambs this is actually a nature reserve which includes two islands; Lammassaari and Kuusiluoto. Follow the lovely duckboards first to Lammassaari and you'll pop up with tiny cottages where some lucky souls spend their summer weekends. Take the path on the right you'll end up in Kuusiluoto to spot some lambs pasturing during the summer months. You can read more about Lammassaari in my earlier post.

Keskuspuisto is said to be the lungs of Helsinki. Keskuspuisto literally means central park, but don't imagine something like the Manhattan's one! Our central park is a-thousand-hectare-wide forest with various kilometers of sand roads running through it. Maybe it doesn't sound much of a fun or anything special, but living five minutes train ride away from the central station I love to have a real forest near me. And after all, forest is something that's pretty essential to Finland, it's people and culture too.

You can easily experience our wooden lands paying a short visit to Keskuspuisto. It starts near Olympic stadium, some 10 minutes tram ride from the center.

Vallila allotment garden (Vallilan siirtolapuutarha) is my hidden oasis in the city. This allotment garden was found in the 1930's and has such a special atmosphere in it. Small, simple cottages painted with all possible colors each with an unique-styled garden around them. Lots and cottages are private property, but visitors are welcome to wonder around the public paths that circle inside the area. Gates are open until 15th  of August, no entrance fee. The garden has one tiny cottage restaurant serving lunch for visitors. See more photos here.

If you decide to pay a visit here, you'll be just next to Helsinki University Botanical Garden Kumpula. Also Kumpula wooden district is only few minutes away.

FREE EVENTS & AMUSEMENT

Helsinki seems to have so much going on during the summer months - our celebration season. Many festivals and events are held all over the city and many of them are free of charge. My favorite fest is Kallio block party, which is a Kallio district's voluntary organized celebration that has expanded amazingly quick in just few years. Live music, great spirit (the non-liquid one!) and happy, relaxed people make this my favorite party.

On 2016 the party will be on the 6th of August.

VisitHelsinki lists all events of Helsinki also in English. Other great webpage for Helsinki happenings is minnenyt.fi but this one is unfortunately only in Finnish.

Oh, I almost left one of my dearest childhood memories out from the list! Linnamäki amusement park lies on a hill between Central Station and Pasila Station and I bet there's not many locals that haven't visited it many, many times.

The reason I wanted to point this place out in my listing of budget staff to do is that the entrance to the park is totally free of charge. Do many amusement parks let people in for free? Plus there are also ten totally free rides inside. At least take Panoraama, a lift that gives one of the most spectacular views over Helsinki - and no need to be afraid of nausea.

+Some exercise and sauna on a low budget:

Uimastadion (Hammarskjöldintie 5, near Olympic stadium) is an open roof pool built originally for Helsinki Olympics. This is a great place to enjoy even a chilly summer day as the water is heated uo to 27 Celsius. You can do sauna with no extra costs as well. Expect nothing fancy, but well organized sport installment that gathers locals to both relax and exersice under the sky.  Entrance fee is 4 €.

Last but not least, how to get around? Helsinki city center is perfectly doable by foot, but if you want to get a bit further I suggest you get a day ticket on a public transport or hop on a city bike - most places I wrote here about are not on a walking distance but totally doable on a bike. Helsinki launched new city bikes this year and there are five stations you could rent a bike without registration just by using credit card: Kaivopuisto, Unioninkatu, Rautatientori (east), Kiasma and Hakaniemi metro station. Maximum rent period is five hours and the longer you need the bike, more the price goes up. The pricing politics seems complicated to me but hey, why to make things easy? I am also wondering the difference between day ticket price and renting the bike - day ticket costs 8 € for the entire day but with 8 € you can only get 4 hours bike rent? Green politics...   

Anyway, getting around is easy and not so expensive in Helsinki compared to many other cities (Copenhagen day ticket around 11 € and Berlin day ticket 7 € per day). And before I forget - the weather can vary from very hot to pretty chilly in just one summer weekend, so think about carrying one extra shirt or something with you...

Okay, now I have shared my Helsinki secrets with you. This post took my quite a long time, but if just one gorgeous soul got inspired by it, I'm happy! On my travels abroad I've heard many times comments of how people would love to visit Helsinki or Finland, but it is so expensive... But as any other city, Helsinki can be expensive or a little less expensive depending on how you plan your days. Give it a try, Helsinki is great!

I'm a Finnish girl passionate about exploring the world. I write my travel blog in Finnish, but have decided also to write about my home town Helsinki in English every now and then. I've got so many priceless tips from locals during my travels and this is simply my way of giving something back. Hope you enjoy!    

Kukkaterapiaa Vallilan siirtolapuutarhassa

Jos metsässä liikkuminen on hyväksi psyykkeelle, niin ei siirtolapuutarhamökkien välissä samoilu paljoa rinnalla kalpene.  Vallilan siirtolapuutarha on ihan mun lempipaikkoja Helsingissä - upeat istutukset, kukkaan puhkeamaisillaan olevat puut, persoonalliset portit ja postilaatikot sekä epästadilainen tapa moikata myös tuntematonta puutarhapolulla vastaanvaeltajaa saa mut tuntemaan itteni onnelliseksi ihan päästä varpaisiin. 

Siellä täällä kuokka uppoaa maahan, papat pelaa petankkia ja juhannusruusut heiluu tuulessa. Kukkien tuoksu on huumaava. Oothan sä jo hiffannut, että Stadista löytyy tällainen keidas?  

Siirtolapuutarhan portit ovat auki elokuun 15. päivä asti.

Tyhjän paperin ilo

Tyhjä paperi, mikä ihana tunne!

En puhu nyt tyhjän paperin pelosta eli siitä, miten kirjoittamisessa vaikeinta on usein aloittaminen, vaan siitä aanelosesta, jonka otan eteeni aina pidemmän reissun varmistuttua ja jolle piirrän kuusi tutisevaa pystyviivaa ja tilanteesta riippuen muutamat vaakaviivatkin. Kyllä, aloitan edelleen omatoimimatkan suunnittelun väsäämällä tällaisen "lukujärjestyksen", jossa jokainen ruutu vastaa yhtä matkapäivää ja jokainen rivi matkaviikkoa. Lukujärjestystä täytetään lyijykynällä - ainahan suunnitelmiin tulee muutoksia!

Viimeksi piirtelin ruudukkoa helatorstain tienoilla, heti sen jälkeen kun olin saanut varattua itselleni kesälomalennot kauas pois ja venyteltyä lennonvarausjännityksen aiheuttaman päänsäryn hiiteen. Oonko ainoa ihminen, joka joka ikinen kerta lentoja varatessaan menee paniikkiin ja varmistelee kaikkien päivämäärien ja syötettyjen tietojen olevan oikein noin kolmekymmentäseitsemän kertaa? Ja käy työpaikan intranetistä vielä kerran varmistamassa, että olihan ne lomapäivät nyt ihan varmasti samat, mitä lentolipuissa tulee lukemaan?

Kun tulin maaliskuussa Sri Lankasta takaisin, ajatuksissa oli viettää kesäloma jossain suhteellisen lähellä, ehkä jopa Euroopassa. Balkanille olisi kiva palata, ja koska talviloma ja kesäloma ovat tänä vuonna mulla aika lähekkäin, tulisi reissubudjetti olemaan ehkä hieman niukahko kaukomatkalle. Toisaalta Kaakkois-Aasiaan voisi saada kesällä halvat lennot ja reissaaminenhan siellä ei maksa mitään... Pas**n marjat, niinhän siinä sitten kävi, että vingautin itselleni kalleimmat lentoliput sitten vuoden 2014 ja tajusin itekin vähän kuin varkain: Me lähdetään GUATEMALAAN! Ja BELIZEEN!

Mistä moinen päähänpisto? En ees tiedä, elämä halusi vaan järjestää niin, että mun on aika palata ison meren taa ja toiselle "kotimantereelleni" Väli-Amerikkaan. Koska parempi puoliskoni vierailee kotonaan Panamassa näilläkin hetkillä, on se vaan fiksua, että hyväksyn tosiasiat ja lennän perässä, eiks niin?

Haaveilin Guatemalasta joskus Panamassa asuessani, mutta sitten unelma unohtui jonnekin muiden noin sadankuudenkymmenenviiden itelleni vielä tuntemattoman maan joukkoon. Murehdin aikoinani isostikin, kun Meksikon matkaan ei millään saanut ympättyä Guatemalaa, mun kärsimätön kaikkitänneheti -sydämeni ei osannut suhtautua asiaan niin, että kaikelle on varmasti aikansa. Ja nyt kun mulla ja miehelläni on pitkästä aikaa sauma reissata yhdessä pidempi pätkä, pyysi tyyppi anoen, että jäätäisiin hänen huudeilleen jo ihan kustannussyistä. Saisin valita kohteen! Mietin Kuubaa, mutta ensimmäisen jenkkiristeilijän seilattua satamaan 2. toukokuuta mulle vaan tuli sellanen tappiomieliala. Kuuba on nyt pilalla. Kaput. Americano. Ja sitten muistin Guatemalan, tuon Väli-Amerikan helmen.

Guatemalassa tuntuu olevan kaikki, mitä just nyt kaipaan. Upea ja vaihteleva luonto, alkuperäiskulttuuria, maya-raunioita, sademetsää, vuoria, järviä, espanjan kieli ja latinalaisamerikkalaisuus. Hassua oikeestaan, että koko idea tuli niin puskista. Guatemala on mulle täysin tuntematon, mutta kuitenkin tunnen jo valmiiksi sellasta hellyttävän yksipuolista yhteenkuuluvuuden tunnetta maan kanssa vain siksi, että olen viettänyt paljon aikaa samalla suunnalla Panamassa - siis vaan kahentuhannen kilsan päässä!

Tuntuu aivan mielettömän hyvältä suunnitella tätä reissua ja plänit alkaakin olemaan pian paketissa. Vaikka kuinka haluan, ei musta ole seilaamaan kolumbusmaisesti reissufiilisten merivirtojen mukaan, vaan suunnittelin reitin ja matkapäivät taas etukäteen. Kolmen viikon aikana matkaamme Atitlán-järveltä aina Belizeen asti - muuten se, mitä Guatemalasta ei näyttänyt löytyvän, oli paratiisiranta. Sisälläni asuva maabongari (jota muuten olen yrittänyt viime aikoina savustaa ulos, sillä maabongaus ei ehkä sittenkään sovi mun elämänkatsomukseen) halusi joka tapauksessa piipahtaa jossakin Guatemalan naapurimaista, joten Belizen Caye Caulker riippukeinuineen ja vitivalkoisine rantahiekanjyvineen istui suunnitelmiin passelisti kuin se vika, puuttuva palapelin pala.

Matkaan on vielä aikaa kuukauden päivät, joten ehkäpä tulen kirjoittelemaan tarkemmista suunnitelmistamme myöhemmin. Kaikkea mielettömän siistiä, kuten tulivuorella patikointia, Tikalin maya-raunioita ja paljussa löhöilyä näissä maisemissa on kuitenkin luvassa. Majoitukset on valittu tarkkaan, ja hostellien sekä bed&breakfast -mestojen lisäksi vietän muutaman yön maya-perheen kotimajoituksessa pienessä Sololán kyläpahasessa. Ihanaa!

Oon myös onnellinen, että pääsen taas espanjankieliseen maahan, siinä kielessä vaan on mulle sitä jotain. Haaveissa on pitkiäkin keskusteluja paikallisten kanssa pimenevässä illassa, saa nähdä miten mun käy. Kuitenkin fakta on, että maan kuin maan kulttuuriin pääsee ihan eri tavalla sisään, kun osaa paikallista kieltä. Toivottavasti saan hyviä juttuja myös tänne blogin puolelle. Tosin, Guatemalassa puhutaan espanjan lisäksi 24 eri kieltä, eikä espanjankieli ole edes kaikilla hallussa. Guatemalan opetusministeriön sivuilla kerrotaan, että 41 % maan asukkaista pitää itseään alkuperäisväestöön kuuluvana. Voihan vitsit, miten mielenkiintoista!

Guatemala, voy por ti!

PS. Siitä lennonvarausjännityksestä vielä - oon kerran oikeasti varannut lennot väärällä nimellä. Siis apua, miten joku voi erehtyä omasta nimestään? Kyseessä oli silloin Lufthansan lennot ja ainakin heillä sai tiedot korjattua 24 tunnin sisällä varauksen teosta kohtuullisen pienillä kuluilla. Käytännöt vaihtelee eri lentoyhtiöissä, mutta jos joskus mokaat samalla lailla, hoida asia heti! Huomenna voi olla jo liian myöhäistä...

PPS. Kaikki Guatemala/Belize-vinkit on enemmän kuin tervetulleita ♥

Köln - aikamoinen helmi

Arvatkaas, mistä yllä olevat kuvat nappasin? Ei, kyseessä ei oo New Yorkin Little Italy, vaan Saksan Köln. Kaupunki, jossa mä en koskaan suunnitellut vierailevani, vaan johonpa ihastuin niin kuin aika rutosti sen puolen päivän aikana, kun mestoilla pyörin.

Pari viikkoa sitten vietin pitkän viikonlopun Dortmundissa mieheni työharjoitteluhuudeja tsekkaillen. Koska Dortmund oli aika nopeasti nähty, päätimme tehdä päiväretken puolentoista tunnin päähän Kölniin, tuohon tuomiokirkostaan ja nyt valitettavasti myös ikävistä uuden vuoden ahdistelutapauksista tunnettuun länsisaksalaiseen kaupunkiin. Miksi mä nyt vetäisin nuo uudenvuoden uutiset tähän juttuun? No koska MÄHÄN en tiennyt kaupungista mitään muuta kuin sen kirkon ja nuo tapahtumat. Sä ehkä tiedät paljon enemmän, vaikket olisi paikan päällä edes vieraillut.

Mun suhde Saksaan on vähän hassu. Monta vuotta ajattelin, etten tykkää siitä ollenkaan. Olin käynyt vaan Hampurissa, eikä Hampurissakaan ollut muistaakseni mitään vikaa. En kai vaan jaksanut sillai tykätä Saksasta. Espanjasta tykkääminen oli helpompaa. Sitten matkustin ensimmäistä kertaa Berliiniin ja vaikka olin lukenut, ettei Berliiniä voi verrata mihinkään muuhun Saksassa, nousi koko maan pisteet mun sinänsä universaalisti mitättömässä pikku pistetaulukossani huimasti. Kunnes tuli Münchenin reissu ja löysin itseni taas ihmettelemästä, että pitikö tänne Saksaan taas matkustaa. Berliiniin oon sittemmin palannut ja palaan vastedeskin, mutta ennen Dortmundin reissua olin taas hieman niin ja näin - onkohan Saksassa nyt tosiaan jotain muutakin ihanaa kuin Berliini?

No, siellä on Köln. Kotoisa ja kivan kokoinen miljoonan asukkaan kaupunki, jonka kadut vie sut vuorollaan Nykiin, Hollantiin, Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan. Ja siis edelleen ollaan Saksassa - olut on hyvää ja halpaa, julkinen liikenne hyvin organisoitua ja juustolla kuorrutetut brezelit taivaallisia (nimimerkillä jätin sokerin ja tulin riippuvaiseksi juustosta). Berliini sai Kölnistä kovan kilpailijan mun lempparisaksalaiskaupunkien taistossa.

Saavuttiin Kölnin päärautatieasemalle punavalkoisen Deutche Bahnin saattelemana. Kun astuin ulos rautatieaseman ovista, näin tämän:

Siinä se oli, se kuuluisa Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin vuosina 1248 - 1880 eli yli 600 vuotta ja joka valittiin UNESCO:n listoille vuonna 1996. Checked. Tuomiokirkko ja sitä ympäröivä vanha kaupunki eli Altstadt kuuluu itsestään selvästi varmaan jokaisen kaupungissa parveilevan matkailijan kaupunkikierrokseen. Mutta monikohan näkee vaivaa ja lähtee tutkimaan kaupunkia pintaa syvemmälle? No mä ainaskin. Mulla oli tapani mukaan kätevästi old school -tyyliin kulmistaan rypistyneelle aaneloselle  raapustettuna avainsanoja, tällä kertaa Brüsseler Platz, Chlodwigplatz ja Chinoo's. Päättäväisenä seisoin Fischmarktin värikkäiden julkisivujen edessä Rein-joen varrella ja hioin toimintasuunnitelmaani. Jotenkin hellyttävää, miten mies ja hänen frendinsä seurasivat mun koordinaatteja viitsimättä kyseenalaistaa mitään - olinhan jälleen kerran kaivellut vinkkini like a local -tyylisistä blogipostauksista, eli mikään ei voisi mennä pieleen.

Eikä muuten mennytkään. Tää meidän puoli päivää kestänyt vierailu Kölnissä kävelyreitteineen ja kaatosateen vuoksi terassilla markiisin alla vietettyine toinen toistaan seuraavine vartteineen oli niin nappisuoritus, että voisin yrittää myydä sen jollekin b-luokan kaupunkiopasfirmalle. Jos sä joskus seisot huuli pyöreenä Kölnin tuomiokirkolla ja mietit, minne mennä, niin koukkaa Fischmarktille ottamaan pakolliset kuvat pastellinvärisistä taloista aukion laidalla ja ota sitten suunnaksi Brüsseler Platz. Matkan varrelle jäävät vanha kaupunki, kivoja ostosalueita kävelykatuineen ja monet kadunkulmat, joiden tunnelmasta voi tulla mieleen mikä tahansa muu maa kuin Saksa. 

Puolen tunnin kävelyn jälkeen googlemaps hälytti kertoakseen, että olimme saapuneet perille belgialaisen korttelin sydämeen, eli Brüsseler Platzille. Katselin ihaillen kukka-asetelmia pursuilevaa parveketta, kun jättimäinen vesipisara tipahti suoraan linssiini. Pisara ei jäänyt ainoaksi, joten parkkeerasimme itsemme aukion laidalle satunnaisesti valittuun ravintolaan. Aikaa ei laskettu, enkä juomien määrästäkään ole ihan varma, mutta cappucino ja ehkä viisi olutta tuotiin pöytäämme kymmenellä eurolla. Saanko siis sanoa luvan kanssa, että ei jouduttu maksamaan turistihintoja tällä aukiolla?

Tää iltapäivä oli niin sateinen, että intensiivisemmät pikkukatujen koluamiset belgialaisessa korttelissa jäivät ensi kertaan. Kuitenkin kun tuossa aukiolla istuskeltiin, tuli meille kaikille mieleen joku lämmin ja tunnelmallinen kaupunki - mulle Madrid, miehelle Rooma, frendille Pariisi. Sade ei olisi voinut vähempää haitata, olin jo aivan rakastunut Kölniin.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin - mä en dissaa Saksaa tai olis halunnu olla jossain muualla kun näin hehkutan kaupunkeja, jotka Kölnistä tulee mieleen. Olin vaan niin yllättynyt. Ja ihastunut. Kuka nyt ei haluis olla monessa kaupunkikaunottaressa vähän niin kuin yhtä aikaa?

Mun listalla oli vielä se Chlodwigplatz ja Chinoo's -niminen korealaisravintola, jossa halusin syödä budjetti-illallisen. Suunnattiinkin Brüsseler Platzilta Rudolfplatzin metroasemalle ja missaattiin lippuautomaatilla pähkäillessämme ainakin kaksi metroa, koska en suostunut edelleenkään matkustamaan pummilla. Kuolen mieluummin kuin kuuntelen tarkastajasedän saarnaa KAIKKIEN PEDANTTIEN SAKSALAISTEN IHMISTEN KATSELLESSA KAUHUISSAAN VIERESTÄ. Niin. 

Chlodwigsplatzin aluetta kehuttiin maanläheiseksi, värikkääksi ja nuorekkaaksi. Alueella toden totta oli monta etnistä ravintolaa ja pieniä puoteja, jotka kuitenkin sunnuntaina olivat kiinni. Jotenkin täälläkin oli hyvä tunnelma. Leikkipuistoja, parvekkeita ja polkupyöriä - niistä on ihmisen kaupunki tehty.

Puoli tuntia jaksoimme pyöriä Chlodwigplatzin ympäristössä, kunnes nälkä otti meistä vallan. Olin jo valinnut illallispaikaksi korealaista pikaruokaa, joka sopi niin sisällöltään kuin hinnaltaan hyvin meille kaikille. Muuten, tulipa mieleeni, etten varmaan ole koskaan syönyt Saksassa saksalaista ruokaa. Siis jotain muuta kuin leipomotuotteita. Täytyy varmaan ens kerralla kokeilla!

Chinoo's oli huippu. Sellainen pieni luukku, joka hukkuu katukuvassa muiden kaltaistensa joukkoon. Tilaus tiskiltä ja istumapaikkaa valitsemaan niiden neljän pöydän joukosta, jotka ravintolan perältä löytyy. Ruoka oli pikaruoaksi herkullista, kana rapeaa ja pienessä rasvassa paistettua, lautasella ei ollut mitään epämääräistä ja maapähkinäkastike oli just sopivaa - ei liian laimeeta tai ätläkkää. Parasta oli kuitenkin avaruusalukselta näyttävä riisikeitin ja korealaissedän leveä hymy.

Että semmonen päivä. Kölniin on palattava. Sinne pääsee muuten helposti myös Helsinki-Vantaalta - kohdekentäksi valitaan vain Düsseldorf, josta on alle puolen tunnin junamatka perille. En voi kuin suositella. Mulle Köln oli Saksan parhaiten säilynyt salaisuus.

Instagram Travel Thursday: Airbnb -kokemuksiani

Mä käytän tosi paljon Airbnb -palvelua etenkin Euroopassa. Taitaa olla itse asiassa niin, että kaupunkilomalle majoitusvaihtoehtoja kartoittaessani tsekkaan nykyään aina ensin Airbnb:n, ja vasta jos sieltä ei löydy hyvää diiliä, alan katsella muita vaihtoehtoja. Monelle palvelu on varmasti jo tuttu, mutta koska multa on useasti kyselty (ei siis täällä pienessä blogissani vaan oikeassa elämässä) aiheesta, ajattelin, että miksipä en kirjoittelisi siitä jotain vaikka Instagram Travel Thursdayn kunniaksi.

Voiko palveluun luottaa? Mitä jos kämppä onkin ihan kauhea/epäsiisti/ei vastaa kuvailua? Eikö ole inhottavaa majoittua toisen nurkissa? Miksi maksaa palvelusta jos ilmaiseksi pääsisi sohvasurffaamaan? 

Näitä kysymyksiä on mulle vastaan tullut ja itsekin pohdin niitä kaksi vuotta sitten, kun varasin ensimmäistä majoitustani Airbnb:n kautta. Olimme lähdössä viikonlopuksi Osloon ja meinasin pyörtyä, kun etsin edullista majoitusta perinteisillä menetelmillä eli hostellisivustoilta. Kohtaloa tai ei, juuri edellisellä reissullamme Amsterdamissa istuuduimme sattumalta jokilaivan terassilla samaan pöytään ranskalaisen, Airbnb:tä maasta taivaisiin hehkuttavan turistin kanssa ja mielenkiintoni palvelua kohtaan heräsi. Olin ehkä jossain murrosvaiheessa, siirtynyt työelämään ja ehkä vähän valmiimpi jättämään hostellidormit taakseni, heh. Joka tapauksessa, Oslo ja kolmenkympin vuokrahuone jos jokin oli hyvä sauma kokeilla palvelua - samalla hinnalla kun ei muistaakseni olisi saanut edes yhtä sänkypaikkaa kaupungista.

Sittemmin olen yöpynyt Airbnb:n kautta varatussa huoneessa tai asunnossa muistaakseni kolmetoista kertaa. Kaksi kertaa on huone ollut sellainen, jota en toista kertaa valitsisi, molemmissa syynä oli ihan vain yleinen epäsiisteys. Koskaan huone tai asunto ei ole ollut varsinaisesti kuvaillusta poikkeava eivätkä sivustolla annetut lupaukset ole jääneet täyttämättä. Sanotaan nyt kuitenkin siis, että 11/13 meni nappiin eli onnistumisprosenttini Airbnb:n kautta tehtyihin varauksiin on 85. Aika hyvin. Lähes aina olen ollut positiivisesti yllättynyt - miten makeita kämppiä ja ystävällisiä tyyppejä oonkaan näillä matkoillani tavannut!

Tän palvelun kautta olen nukkunut niin jenkkisängyllä, sohvalla kuin eurolavojen päällä patjallakin. Sisustus on ollut milloin pelkistetyn skandinaavinen, milloin värikäs ja boheemi. Kodit kertovat asukkaistaan salaisuuksia, jotka saavat hymyilemään. Olen siemaillut aamukahviani Münchenissa katsellen samalla asunnonomistajan lomakuvia jääkaapin ovessa ja selaillut kehitysmaatieteen teoksia oslolaisesta kirjahyllystä. Olen myös kattanut aamiaisen jerusalemilaiseen puutarhaan ja silitellyt kauniin kissatytön pitkiä karvoja Riiassa. Matkamuistoja nämäkin.

Ikimuistoisin buukkaamani vuokrahuoneisto oli Lissabonin kaunis asunto, jonka ikkunasta avautuvat näkymät hakkasivat sata-nolla kaikki mahdolliset maisemapaikat kaupungissa. Yleensä mulla on ollut tapana vuokrata vain huone, sillä en koe tarpeelliseksi maksaa siitä, että saisin koko asunnon itselleni etenkään pienellä porukalla matkustettaessa. Oon kuitenkin niin tottunut kylppärinjakaja. Mutta Lissabonin hintataso oli muuta Länsi-Eurooppaa niin paljon matalampi, että päätettiin mieheni kanssa sillä kertaa ottaa koko kämppä käyttöömme. Varsinkin kun ikkunasta näkyi alla oleva maisema. Tiedettiin heti, missä haluttiin olla auringonlaskun aikaan.

Miksi mä valitsen niin usein kotimajoituksen ja vieläpä maksan siitä? Airbnb:n etuihin kuuluu mielestäni valinnanvara sijainnin suhteen, hyvä tai erinomainen hinta-laatusuhde sekä se, että saan ikään kuin paikallisoppaan kaupanpäälle. Olen myös pirun utelias ja kuulun niihin, jotka nauttivat asuntojen kotoisasta tunnelmasta, jota hotellissa on lähes mahdoton saavuttaa. Majoittumalla asuntoon pääsen pois turistikuplasta ja koen usein olevani lähempänä kohteen todellisuutta, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Airbnb:n kautta on sitä paitsi helppo löytää vaihtoehtoja "epätyypillisille" vierasmäärille kuten kolme tai viisi majoittujaa. Keittiön käyttömahdollisuus on iso plussa.

Mihin sitten kannattaa kiinnittää palvelussa huomiota? No ainakin siihen, että huoneen hintaan tulee aina lisäkuluja vähintään palvelumaksun verran. Joskus myös ylimääräisestä majoittujasta pyydetään lisähintaa tietyn henkilömäärän jälkeen ja siivous voidaan joko veloittaa sinulta siivousmaksuna tai sitten siivoat itse. Mä en ekoilla kerroilla ollut älynnyt tota siivousmaksujuttua ollenkaan, vaan hiki hatussa puunasin meidän Jerusalemin huonetta tiptop -kuntoon. Myöhemmin tajusin, että oltiin jo maksettu siivouksesta, ja olisin voinut jättää paikat hujan hajan halutessani. No, saatiinpahan extrahyvät arvostelut sillä kertaa majoittujina.

Kun varaat asunnon tai huoneen, on myös kommunikointi ennen matkaa isommassa roolissa kuin perinteistä hotellia käytettäessä, koska joudut sopimaan isännän kanssa sisäänkirjautumisesta  ja kellonajoista erikseen. Et voi useinkaan siis ihan huoletta pölähtää oven taakse, jos haluat takuuvarmasti päästä heti sisäänkin. Toisaalta joustoa isänniltä usein löytyy ja olen monta kertaa päässyt asettumaan taloksi jo aamuvarhaisella. Mulla on tosiaan enemmän kokemusta pelkän huoneen vuokrauksesta, ja onhan se totta, että huonetta vuokratessa sopeudutaan kimppakämppämeininkiin. Tosin järjestäen mua on vieraana kohdeltu kun kukkaa kämmenellä ja viimeksikin hostimme kysyi meiltä varovaisesti, saako hän käyttää omaa kylppäriään, vai tarvitsemmeko sitä itse...

Mua ei ole koskaan häirinnyt ajatus toisten nurkissa majoittumisesta, itse asiassa se jopa kiehtoo mua. On kiva nähdä erilaisia asuntoja, sisustuksia, pohjia ja bongailla eri maiden ja kaupunkien ominaispiirteitä asuinrakentamisessa. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, jotka majoittuvat mieluummin omaan, takuusiistiin (?) ja yksityiseen hotellihuoneeseen, jossa henkilökunta on saatavilla ympäri vuorokauden. Verrattuna couchsurfingiin, miksi kotimajoituksesta kannattaa maksaa? En osaa sanoa tähän muuta fiksua kuin sen, että en halua viettää koko reissuani jäätävässä kiitollisuudenvelassa isännälleni, jota en välttämättä edes tunne ennestään. Maksamalla palvelusta myös kai oikeutan itseni jotenkin vaatimaan, että tietyt itselle tärkeät perusasiat on kunnossa ja että tosiaan saan olla vuokraamassani tilassa kuin kotonani. En tiiä, ei sohvasurffausta ja kodinvuokrausta voi oikeasti edes verrata toisiinsa, niin erilainen idea niissä on taustalla.

Muuten, asunnon vuokrauksesta matkailijoiden käyttöönhän on viime aikoina ollut juttua mediassakin... Berliini kielsi kokonaisten asuntojen vuokrauksen Airbnb:n kautta ensimmäisenä eurooppalaisena kaupunkina, sillä sen pelätään nostavan asuntojen vuokria paikallisten ulottumattomiin. Ymmärrän tän huolen kyllä suosituimmissa turistikaupungeissa, joissa kysyntä on korkeaa ympäri vuoden. Pohdiskelin itsekin aihetta luettuani Helsingin Sanomien tammikuussa julkaiseman artikkelin Lissabonin matkailijavirtojen mukana muuttuvista asuntomarkkinoista postauksessani Reissaajan huono omatunto.

Voisiko tän kokonaisen kämpän ongelman ratkaista sillä, että näissä ongelmakaupungeissa asetettaisiin maksimimäärä ajalle, jonka verran omaa asuntoa saa kokonaisena vuokrata? Silloin Airbnb:n alkuperäinen tarkoitus, eli oman asunnon vuokraaminen silloin, kuin itse ei ole paikalla, säilyisi paremmin. Toki hinnat todennäköisesti nousisivat, kun valinnanvaraa olisi vähemmän, mutta ainakin kestävän kaupunkimatkailun periaatteet tulisivat paremmin huomioiduiksi. Tuntuu epäreilulta, että lyhytaikainen asunnonvuokraus kielletään vain siksi, että asuntosijoittajat ovat hiffanneet voivansa käyttää bisnestä hyväkseen.

Helsingin kaltaisen kaupungin ei välttämättä vielä tarvitsisi ottaa näin järeitä keinoja käyttöönsä - uskoisin että täällä Airbnb monipuolistaa mukavasti majoitustarjontaa ja voisipa joku, joka aiemmin on karttanut kallista pohjolaa, päättää matkustaa tänne nyt, kun yöpymisen saa hieman hotellia huokeammin. Tai siis mitä sitä kiertelemään, tiedän, että näin on käynyt -  appivanhempani Panamasta tuskin olisivat talvella tulleet luoksemme käymään, jos olisivat joutuneet maksamaan 150 euroa hotelliyöltä. Jos tuohon hintaan olisi joulun aikaan jotain edes löytynyt. Olettaisin Helsingin turismin siis toistaiseksi hyötyvän palvelusta. Hotellisektorille Airbnb on kilpailija, mutta kuinkakohan paljon hotellit todellisuudessa menettävät sen vuoksi asiakkaita? Vai voiko Airbnb:n jopa ajatella luovan uuden matkailijasegmentin? Tai ainakin innostavan uusia ihmisiä matkailun pariin?

Tällaista pohdintaa asian tiimoilta tällä kertaa. Näitä kotimajoitussivustojahan on muuten useampia, mutta itselläni on kokemusta vain Airbnb:stä. Mielelläni kuulisin myös kokemuksia muista vastaavista palveluista, onko sulla?

Ja hei, en minä hostelleja ole täysin hyljännyt - tulevalle kesälomareissulleni varailin juuri Hostelworldistä majoitusta reppureissuhengessä. Oisko se vähän niin, että jos maassa maan tavalla, niin reissussa reissun luonteen mukaisesti? Kuuden viikon päästä heitän nimittäin rinkan taas selkään ja palaan melkein kuin juurilleni, eli lattareihin reppureissaamaan, iiks ♥

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat tällä kertaa teeman mukaisesti Instagram-kuvia Airbnb-majapaikoistani ja niiden ikkunoista avautuvista maisemista.