Tyhjä paperi, mikä ihana tunne!
En puhu nyt tyhjän paperin pelosta eli siitä, miten kirjoittamisessa vaikeinta on usein aloittaminen, vaan siitä aanelosesta, jonka otan eteeni aina pidemmän reissun varmistuttua ja jolle piirrän kuusi tutisevaa pystyviivaa ja tilanteesta riippuen muutamat vaakaviivatkin. Kyllä, aloitan edelleen omatoimimatkan suunnittelun väsäämällä tällaisen "lukujärjestyksen", jossa jokainen ruutu vastaa yhtä matkapäivää ja jokainen rivi matkaviikkoa. Lukujärjestystä täytetään lyijykynällä - ainahan suunnitelmiin tulee muutoksia!
Viimeksi piirtelin ruudukkoa helatorstain tienoilla, heti sen jälkeen kun olin saanut varattua itselleni kesälomalennot kauas pois ja venyteltyä lennonvarausjännityksen aiheuttaman päänsäryn hiiteen. Oonko ainoa ihminen, joka joka ikinen kerta lentoja varatessaan menee paniikkiin ja varmistelee kaikkien päivämäärien ja syötettyjen tietojen olevan oikein noin kolmekymmentäseitsemän kertaa? Ja käy työpaikan intranetistä vielä kerran varmistamassa, että olihan ne lomapäivät nyt ihan varmasti samat, mitä lentolipuissa tulee lukemaan?
Kun tulin maaliskuussa Sri Lankasta takaisin, ajatuksissa oli viettää kesäloma jossain suhteellisen lähellä, ehkä jopa Euroopassa. Balkanille olisi kiva palata, ja koska talviloma ja kesäloma ovat tänä vuonna mulla aika lähekkäin, tulisi reissubudjetti olemaan ehkä hieman niukahko kaukomatkalle. Toisaalta Kaakkois-Aasiaan voisi saada kesällä halvat lennot ja reissaaminenhan siellä ei maksa mitään... Pas**n marjat, niinhän siinä sitten kävi, että vingautin itselleni kalleimmat lentoliput sitten vuoden 2014 ja tajusin itekin vähän kuin varkain: Me lähdetään GUATEMALAAN! Ja BELIZEEN!
Mistä moinen päähänpisto? En ees tiedä, elämä halusi vaan järjestää niin, että mun on aika palata ison meren taa ja toiselle "kotimantereelleni" Väli-Amerikkaan. Koska parempi puoliskoni vierailee kotonaan Panamassa näilläkin hetkillä, on se vaan fiksua, että hyväksyn tosiasiat ja lennän perässä, eiks niin?
Haaveilin Guatemalasta joskus Panamassa asuessani, mutta sitten unelma unohtui jonnekin muiden noin sadankuudenkymmenenviiden itelleni vielä tuntemattoman maan joukkoon. Murehdin aikoinani isostikin, kun Meksikon matkaan ei millään saanut ympättyä Guatemalaa, mun kärsimätön kaikkitänneheti -sydämeni ei osannut suhtautua asiaan niin, että kaikelle on varmasti aikansa. Ja nyt kun mulla ja miehelläni on pitkästä aikaa sauma reissata yhdessä pidempi pätkä, pyysi tyyppi anoen, että jäätäisiin hänen huudeilleen jo ihan kustannussyistä. Saisin valita kohteen! Mietin Kuubaa, mutta ensimmäisen jenkkiristeilijän seilattua satamaan 2. toukokuuta mulle vaan tuli sellanen tappiomieliala. Kuuba on nyt pilalla. Kaput. Americano. Ja sitten muistin Guatemalan, tuon Väli-Amerikan helmen.
Guatemalassa tuntuu olevan kaikki, mitä just nyt kaipaan. Upea ja vaihteleva luonto, alkuperäiskulttuuria, maya-raunioita, sademetsää, vuoria, järviä, espanjan kieli ja latinalaisamerikkalaisuus. Hassua oikeestaan, että koko idea tuli niin puskista. Guatemala on mulle täysin tuntematon, mutta kuitenkin tunnen jo valmiiksi sellasta hellyttävän yksipuolista yhteenkuuluvuuden tunnetta maan kanssa vain siksi, että olen viettänyt paljon aikaa samalla suunnalla Panamassa - siis vaan kahentuhannen kilsan päässä!
Tuntuu aivan mielettömän hyvältä suunnitella tätä reissua ja plänit alkaakin olemaan pian paketissa. Vaikka kuinka haluan, ei musta ole seilaamaan kolumbusmaisesti reissufiilisten merivirtojen mukaan, vaan suunnittelin reitin ja matkapäivät taas etukäteen. Kolmen viikon aikana matkaamme Atitlán-järveltä aina Belizeen asti - muuten se, mitä Guatemalasta ei näyttänyt löytyvän, oli paratiisiranta. Sisälläni asuva maabongari (jota muuten olen yrittänyt viime aikoina savustaa ulos, sillä maabongaus ei ehkä sittenkään sovi mun elämänkatsomukseen) halusi joka tapauksessa piipahtaa jossakin Guatemalan naapurimaista, joten Belizen Caye Caulker riippukeinuineen ja vitivalkoisine rantahiekanjyvineen istui suunnitelmiin passelisti kuin se vika, puuttuva palapelin pala.
Matkaan on vielä aikaa kuukauden päivät, joten ehkäpä tulen kirjoittelemaan tarkemmista suunnitelmistamme myöhemmin. Kaikkea mielettömän siistiä, kuten tulivuorella patikointia, Tikalin maya-raunioita ja paljussa löhöilyä näissä maisemissa on kuitenkin luvassa. Majoitukset on valittu tarkkaan, ja hostellien sekä bed&breakfast -mestojen lisäksi vietän muutaman yön maya-perheen kotimajoituksessa pienessä Sololán kyläpahasessa. Ihanaa!
Oon myös onnellinen, että pääsen taas espanjankieliseen maahan, siinä kielessä vaan on mulle sitä jotain. Haaveissa on pitkiäkin keskusteluja paikallisten kanssa pimenevässä illassa, saa nähdä miten mun käy. Kuitenkin fakta on, että maan kuin maan kulttuuriin pääsee ihan eri tavalla sisään, kun osaa paikallista kieltä. Toivottavasti saan hyviä juttuja myös tänne blogin puolelle. Tosin, Guatemalassa puhutaan espanjan lisäksi 24 eri kieltä, eikä espanjankieli ole edes kaikilla hallussa. Guatemalan opetusministeriön sivuilla kerrotaan, että 41 % maan asukkaista pitää itseään alkuperäisväestöön kuuluvana. Voihan vitsit, miten mielenkiintoista!
Guatemala, voy por ti!
PS. Siitä lennonvarausjännityksestä vielä - oon kerran oikeasti varannut lennot väärällä nimellä. Siis apua, miten joku voi erehtyä omasta nimestään? Kyseessä oli silloin Lufthansan lennot ja ainakin heillä sai tiedot korjattua 24 tunnin sisällä varauksen teosta kohtuullisen pienillä kuluilla. Käytännöt vaihtelee eri lentoyhtiöissä, mutta jos joskus mokaat samalla lailla, hoida asia heti! Huomenna voi olla jo liian myöhäistä...
PPS. Kaikki Guatemala/Belize-vinkit on enemmän kuin tervetulleita ♥
Kun tulin maaliskuussa Sri Lankasta takaisin, ajatuksissa oli viettää kesäloma jossain suhteellisen lähellä, ehkä jopa Euroopassa. Balkanille olisi kiva palata, ja koska talviloma ja kesäloma ovat tänä vuonna mulla aika lähekkäin, tulisi reissubudjetti olemaan ehkä hieman niukahko kaukomatkalle. Toisaalta Kaakkois-Aasiaan voisi saada kesällä halvat lennot ja reissaaminenhan siellä ei maksa mitään... Pas**n marjat, niinhän siinä sitten kävi, että vingautin itselleni kalleimmat lentoliput sitten vuoden 2014 ja tajusin itekin vähän kuin varkain: Me lähdetään GUATEMALAAN! Ja BELIZEEN!
Mistä moinen päähänpisto? En ees tiedä, elämä halusi vaan järjestää niin, että mun on aika palata ison meren taa ja toiselle "kotimantereelleni" Väli-Amerikkaan. Koska parempi puoliskoni vierailee kotonaan Panamassa näilläkin hetkillä, on se vaan fiksua, että hyväksyn tosiasiat ja lennän perässä, eiks niin?
Haaveilin Guatemalasta joskus Panamassa asuessani, mutta sitten unelma unohtui jonnekin muiden noin sadankuudenkymmenenviiden itelleni vielä tuntemattoman maan joukkoon. Murehdin aikoinani isostikin, kun Meksikon matkaan ei millään saanut ympättyä Guatemalaa, mun kärsimätön kaikkitänneheti -sydämeni ei osannut suhtautua asiaan niin, että kaikelle on varmasti aikansa. Ja nyt kun mulla ja miehelläni on pitkästä aikaa sauma reissata yhdessä pidempi pätkä, pyysi tyyppi anoen, että jäätäisiin hänen huudeilleen jo ihan kustannussyistä. Saisin valita kohteen! Mietin Kuubaa, mutta ensimmäisen jenkkiristeilijän seilattua satamaan 2. toukokuuta mulle vaan tuli sellanen tappiomieliala. Kuuba on nyt pilalla. Kaput. Americano. Ja sitten muistin Guatemalan, tuon Väli-Amerikan helmen.
Guatemalassa tuntuu olevan kaikki, mitä just nyt kaipaan. Upea ja vaihteleva luonto, alkuperäiskulttuuria, maya-raunioita, sademetsää, vuoria, järviä, espanjan kieli ja latinalaisamerikkalaisuus. Hassua oikeestaan, että koko idea tuli niin puskista. Guatemala on mulle täysin tuntematon, mutta kuitenkin tunnen jo valmiiksi sellasta hellyttävän yksipuolista yhteenkuuluvuuden tunnetta maan kanssa vain siksi, että olen viettänyt paljon aikaa samalla suunnalla Panamassa - siis vaan kahentuhannen kilsan päässä!
Tuntuu aivan mielettömän hyvältä suunnitella tätä reissua ja plänit alkaakin olemaan pian paketissa. Vaikka kuinka haluan, ei musta ole seilaamaan kolumbusmaisesti reissufiilisten merivirtojen mukaan, vaan suunnittelin reitin ja matkapäivät taas etukäteen. Kolmen viikon aikana matkaamme Atitlán-järveltä aina Belizeen asti - muuten se, mitä Guatemalasta ei näyttänyt löytyvän, oli paratiisiranta. Sisälläni asuva maabongari (jota muuten olen yrittänyt viime aikoina savustaa ulos, sillä maabongaus ei ehkä sittenkään sovi mun elämänkatsomukseen) halusi joka tapauksessa piipahtaa jossakin Guatemalan naapurimaista, joten Belizen Caye Caulker riippukeinuineen ja vitivalkoisine rantahiekanjyvineen istui suunnitelmiin passelisti kuin se vika, puuttuva palapelin pala.
Matkaan on vielä aikaa kuukauden päivät, joten ehkäpä tulen kirjoittelemaan tarkemmista suunnitelmistamme myöhemmin. Kaikkea mielettömän siistiä, kuten tulivuorella patikointia, Tikalin maya-raunioita ja paljussa löhöilyä näissä maisemissa on kuitenkin luvassa. Majoitukset on valittu tarkkaan, ja hostellien sekä bed&breakfast -mestojen lisäksi vietän muutaman yön maya-perheen kotimajoituksessa pienessä Sololán kyläpahasessa. Ihanaa!
Oon myös onnellinen, että pääsen taas espanjankieliseen maahan, siinä kielessä vaan on mulle sitä jotain. Haaveissa on pitkiäkin keskusteluja paikallisten kanssa pimenevässä illassa, saa nähdä miten mun käy. Kuitenkin fakta on, että maan kuin maan kulttuuriin pääsee ihan eri tavalla sisään, kun osaa paikallista kieltä. Toivottavasti saan hyviä juttuja myös tänne blogin puolelle. Tosin, Guatemalassa puhutaan espanjan lisäksi 24 eri kieltä, eikä espanjankieli ole edes kaikilla hallussa. Guatemalan opetusministeriön sivuilla kerrotaan, että 41 % maan asukkaista pitää itseään alkuperäisväestöön kuuluvana. Voihan vitsit, miten mielenkiintoista!
Guatemala, voy por ti!
PPS. Kaikki Guatemala/Belize-vinkit on enemmän kuin tervetulleita ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti