Instagram Travel Thursday: Airbnb -kokemuksiani

Mä käytän tosi paljon Airbnb -palvelua etenkin Euroopassa. Taitaa olla itse asiassa niin, että kaupunkilomalle majoitusvaihtoehtoja kartoittaessani tsekkaan nykyään aina ensin Airbnb:n, ja vasta jos sieltä ei löydy hyvää diiliä, alan katsella muita vaihtoehtoja. Monelle palvelu on varmasti jo tuttu, mutta koska multa on useasti kyselty (ei siis täällä pienessä blogissani vaan oikeassa elämässä) aiheesta, ajattelin, että miksipä en kirjoittelisi siitä jotain vaikka Instagram Travel Thursdayn kunniaksi.

Voiko palveluun luottaa? Mitä jos kämppä onkin ihan kauhea/epäsiisti/ei vastaa kuvailua? Eikö ole inhottavaa majoittua toisen nurkissa? Miksi maksaa palvelusta jos ilmaiseksi pääsisi sohvasurffaamaan? 

Näitä kysymyksiä on mulle vastaan tullut ja itsekin pohdin niitä kaksi vuotta sitten, kun varasin ensimmäistä majoitustani Airbnb:n kautta. Olimme lähdössä viikonlopuksi Osloon ja meinasin pyörtyä, kun etsin edullista majoitusta perinteisillä menetelmillä eli hostellisivustoilta. Kohtaloa tai ei, juuri edellisellä reissullamme Amsterdamissa istuuduimme sattumalta jokilaivan terassilla samaan pöytään ranskalaisen, Airbnb:tä maasta taivaisiin hehkuttavan turistin kanssa ja mielenkiintoni palvelua kohtaan heräsi. Olin ehkä jossain murrosvaiheessa, siirtynyt työelämään ja ehkä vähän valmiimpi jättämään hostellidormit taakseni, heh. Joka tapauksessa, Oslo ja kolmenkympin vuokrahuone jos jokin oli hyvä sauma kokeilla palvelua - samalla hinnalla kun ei muistaakseni olisi saanut edes yhtä sänkypaikkaa kaupungista.

Sittemmin olen yöpynyt Airbnb:n kautta varatussa huoneessa tai asunnossa muistaakseni kolmetoista kertaa. Kaksi kertaa on huone ollut sellainen, jota en toista kertaa valitsisi, molemmissa syynä oli ihan vain yleinen epäsiisteys. Koskaan huone tai asunto ei ole ollut varsinaisesti kuvaillusta poikkeava eivätkä sivustolla annetut lupaukset ole jääneet täyttämättä. Sanotaan nyt kuitenkin siis, että 11/13 meni nappiin eli onnistumisprosenttini Airbnb:n kautta tehtyihin varauksiin on 85. Aika hyvin. Lähes aina olen ollut positiivisesti yllättynyt - miten makeita kämppiä ja ystävällisiä tyyppejä oonkaan näillä matkoillani tavannut!

Tän palvelun kautta olen nukkunut niin jenkkisängyllä, sohvalla kuin eurolavojen päällä patjallakin. Sisustus on ollut milloin pelkistetyn skandinaavinen, milloin värikäs ja boheemi. Kodit kertovat asukkaistaan salaisuuksia, jotka saavat hymyilemään. Olen siemaillut aamukahviani Münchenissa katsellen samalla asunnonomistajan lomakuvia jääkaapin ovessa ja selaillut kehitysmaatieteen teoksia oslolaisesta kirjahyllystä. Olen myös kattanut aamiaisen jerusalemilaiseen puutarhaan ja silitellyt kauniin kissatytön pitkiä karvoja Riiassa. Matkamuistoja nämäkin.

Ikimuistoisin buukkaamani vuokrahuoneisto oli Lissabonin kaunis asunto, jonka ikkunasta avautuvat näkymät hakkasivat sata-nolla kaikki mahdolliset maisemapaikat kaupungissa. Yleensä mulla on ollut tapana vuokrata vain huone, sillä en koe tarpeelliseksi maksaa siitä, että saisin koko asunnon itselleni etenkään pienellä porukalla matkustettaessa. Oon kuitenkin niin tottunut kylppärinjakaja. Mutta Lissabonin hintataso oli muuta Länsi-Eurooppaa niin paljon matalampi, että päätettiin mieheni kanssa sillä kertaa ottaa koko kämppä käyttöömme. Varsinkin kun ikkunasta näkyi alla oleva maisema. Tiedettiin heti, missä haluttiin olla auringonlaskun aikaan.

Miksi mä valitsen niin usein kotimajoituksen ja vieläpä maksan siitä? Airbnb:n etuihin kuuluu mielestäni valinnanvara sijainnin suhteen, hyvä tai erinomainen hinta-laatusuhde sekä se, että saan ikään kuin paikallisoppaan kaupanpäälle. Olen myös pirun utelias ja kuulun niihin, jotka nauttivat asuntojen kotoisasta tunnelmasta, jota hotellissa on lähes mahdoton saavuttaa. Majoittumalla asuntoon pääsen pois turistikuplasta ja koen usein olevani lähempänä kohteen todellisuutta, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Airbnb:n kautta on sitä paitsi helppo löytää vaihtoehtoja "epätyypillisille" vierasmäärille kuten kolme tai viisi majoittujaa. Keittiön käyttömahdollisuus on iso plussa.

Mihin sitten kannattaa kiinnittää palvelussa huomiota? No ainakin siihen, että huoneen hintaan tulee aina lisäkuluja vähintään palvelumaksun verran. Joskus myös ylimääräisestä majoittujasta pyydetään lisähintaa tietyn henkilömäärän jälkeen ja siivous voidaan joko veloittaa sinulta siivousmaksuna tai sitten siivoat itse. Mä en ekoilla kerroilla ollut älynnyt tota siivousmaksujuttua ollenkaan, vaan hiki hatussa puunasin meidän Jerusalemin huonetta tiptop -kuntoon. Myöhemmin tajusin, että oltiin jo maksettu siivouksesta, ja olisin voinut jättää paikat hujan hajan halutessani. No, saatiinpahan extrahyvät arvostelut sillä kertaa majoittujina.

Kun varaat asunnon tai huoneen, on myös kommunikointi ennen matkaa isommassa roolissa kuin perinteistä hotellia käytettäessä, koska joudut sopimaan isännän kanssa sisäänkirjautumisesta  ja kellonajoista erikseen. Et voi useinkaan siis ihan huoletta pölähtää oven taakse, jos haluat takuuvarmasti päästä heti sisäänkin. Toisaalta joustoa isänniltä usein löytyy ja olen monta kertaa päässyt asettumaan taloksi jo aamuvarhaisella. Mulla on tosiaan enemmän kokemusta pelkän huoneen vuokrauksesta, ja onhan se totta, että huonetta vuokratessa sopeudutaan kimppakämppämeininkiin. Tosin järjestäen mua on vieraana kohdeltu kun kukkaa kämmenellä ja viimeksikin hostimme kysyi meiltä varovaisesti, saako hän käyttää omaa kylppäriään, vai tarvitsemmeko sitä itse...

Mua ei ole koskaan häirinnyt ajatus toisten nurkissa majoittumisesta, itse asiassa se jopa kiehtoo mua. On kiva nähdä erilaisia asuntoja, sisustuksia, pohjia ja bongailla eri maiden ja kaupunkien ominaispiirteitä asuinrakentamisessa. Ymmärrän kuitenkin niitäkin, jotka majoittuvat mieluummin omaan, takuusiistiin (?) ja yksityiseen hotellihuoneeseen, jossa henkilökunta on saatavilla ympäri vuorokauden. Verrattuna couchsurfingiin, miksi kotimajoituksesta kannattaa maksaa? En osaa sanoa tähän muuta fiksua kuin sen, että en halua viettää koko reissuani jäätävässä kiitollisuudenvelassa isännälleni, jota en välttämättä edes tunne ennestään. Maksamalla palvelusta myös kai oikeutan itseni jotenkin vaatimaan, että tietyt itselle tärkeät perusasiat on kunnossa ja että tosiaan saan olla vuokraamassani tilassa kuin kotonani. En tiiä, ei sohvasurffausta ja kodinvuokrausta voi oikeasti edes verrata toisiinsa, niin erilainen idea niissä on taustalla.

Muuten, asunnon vuokrauksesta matkailijoiden käyttöönhän on viime aikoina ollut juttua mediassakin... Berliini kielsi kokonaisten asuntojen vuokrauksen Airbnb:n kautta ensimmäisenä eurooppalaisena kaupunkina, sillä sen pelätään nostavan asuntojen vuokria paikallisten ulottumattomiin. Ymmärrän tän huolen kyllä suosituimmissa turistikaupungeissa, joissa kysyntä on korkeaa ympäri vuoden. Pohdiskelin itsekin aihetta luettuani Helsingin Sanomien tammikuussa julkaiseman artikkelin Lissabonin matkailijavirtojen mukana muuttuvista asuntomarkkinoista postauksessani Reissaajan huono omatunto.

Voisiko tän kokonaisen kämpän ongelman ratkaista sillä, että näissä ongelmakaupungeissa asetettaisiin maksimimäärä ajalle, jonka verran omaa asuntoa saa kokonaisena vuokrata? Silloin Airbnb:n alkuperäinen tarkoitus, eli oman asunnon vuokraaminen silloin, kuin itse ei ole paikalla, säilyisi paremmin. Toki hinnat todennäköisesti nousisivat, kun valinnanvaraa olisi vähemmän, mutta ainakin kestävän kaupunkimatkailun periaatteet tulisivat paremmin huomioiduiksi. Tuntuu epäreilulta, että lyhytaikainen asunnonvuokraus kielletään vain siksi, että asuntosijoittajat ovat hiffanneet voivansa käyttää bisnestä hyväkseen.

Helsingin kaltaisen kaupungin ei välttämättä vielä tarvitsisi ottaa näin järeitä keinoja käyttöönsä - uskoisin että täällä Airbnb monipuolistaa mukavasti majoitustarjontaa ja voisipa joku, joka aiemmin on karttanut kallista pohjolaa, päättää matkustaa tänne nyt, kun yöpymisen saa hieman hotellia huokeammin. Tai siis mitä sitä kiertelemään, tiedän, että näin on käynyt -  appivanhempani Panamasta tuskin olisivat talvella tulleet luoksemme käymään, jos olisivat joutuneet maksamaan 150 euroa hotelliyöltä. Jos tuohon hintaan olisi joulun aikaan jotain edes löytynyt. Olettaisin Helsingin turismin siis toistaiseksi hyötyvän palvelusta. Hotellisektorille Airbnb on kilpailija, mutta kuinkakohan paljon hotellit todellisuudessa menettävät sen vuoksi asiakkaita? Vai voiko Airbnb:n jopa ajatella luovan uuden matkailijasegmentin? Tai ainakin innostavan uusia ihmisiä matkailun pariin?

Tällaista pohdintaa asian tiimoilta tällä kertaa. Näitä kotimajoitussivustojahan on muuten useampia, mutta itselläni on kokemusta vain Airbnb:stä. Mielelläni kuulisin myös kokemuksia muista vastaavista palveluista, onko sulla?

Ja hei, en minä hostelleja ole täysin hyljännyt - tulevalle kesälomareissulleni varailin juuri Hostelworldistä majoitusta reppureissuhengessä. Oisko se vähän niin, että jos maassa maan tavalla, niin reissussa reissun luonteen mukaisesti? Kuuden viikon päästä heitän nimittäin rinkan taas selkään ja palaan melkein kuin juurilleni, eli lattareihin reppureissaamaan, iiks ♥

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat tällä kertaa teeman mukaisesti Instagram-kuvia Airbnb-majapaikoistani ja niiden ikkunoista avautuvista maisemista.