Mirissa - euron curryt kun taakse jäi... Onko Mirissa se kiireetön uinuva pieni paratiisiranta, jolle kuvittelin saapuvani? No ei ole. On jo myöhäistä. Onko se huono juttu? En tiiä, kylmä olut ja kunnon (pika)kahvi kuuluu täällä ravintoloiden perusvalikoimaan.
Oikeasti toivuin järkytyksestä nopeasti. Totesin ja hyväksyin turistihinnat, rantapummit ravintoloiden sisäänheittäjinä sekä kajareista kantautuvan länkkärimusan. Sen jälkeen kaikki oli taas tosi hyvin. Ja pikku hiljaa kahden päivän jälkeen aloin tunnistaa täällä sitä Sri Lankaa, joka on mulle jo tuttu ja vähän rakaskin. Koska kaikki maat on rakkaita, jos niille antaa viikkoja elämästään ja yhden palan sydäntäänkin ehkä.
Srilankalaisilla on usein hyvän ihmisen hymy. Sitä on vaikea kuvailla, mutta sen tunnistaa kun sen näkee. Tosin käytiin kaverin kanssa tästä keskustelua, ja hän oli sitä mieltä, ettei aina osaa sanoa, onko hymyt aitoja vai ei. Mä osaan. Tai luotan vaan niin vahvasti intuitiooni.
Mietin paljon kohtaamiani ihmisiä täällä. On joskus vaikea kuvitella toisen ihmisen todellisuutta. Sodan loppumisesta ei täällä ole kauan. Ja tsunamikin kävi. Vaikka eihän sitä missään päin maailmaa voi tietää, millaisia menetyksiä kadunkulmassa tai ravintolan tiskillä tapaamani ihminen mukanaan kantaa.
Aika sulkea päiväkirja ja nousta muovituolista, sillä vatsassa kurnii kohta. Kynttilän tuoksu Buddhapatsaan edessä olohuoneessa, pimenevä ilta, vastapestyt hiukset ja ujo tuuli. Hädin tuskin tiedän, mikä viikonpäivä on. On loma. Ja mulla on kolmatta iltaa sama mekko päällä. (Matkapäiväkirjasta 9.3.2016.)
Aika syvällisiäkin juttuja tulee matkustellessa välillä pohdittua. En tiedä, oonko ainoa, jolle tuppaa kaukana kotoa iskemään päälle sellainen ajatusten flow, joka kuljettaa mietteet helposti pintaa syvemmälle. Saatan pohtia elämän eri aspekteja ylipäätänsä taikka vain fiilistellä hiekkatiellä kohtaamiani katseita ja hymyjä. Aistit on vaan niin vastaanottavaisina ja uudessa ympäristössä on helppo antaa ajatusten kehittyä ihan itsekseen. Erilainen kulttuuri ja historia herättää ajatuksia. Mulle tällainen utelias pohdinta on muutenkin aika tyypillistä, ja matkoillakin se on ihan lempparitapojani viettää aikaa.
No juu, se diippailusta. Yalan safarin jälkeen oli aika sanoa moikat Kataragaman hassulle pikkukaupungille ja hurauttaa bussilla kolmen tunnin matka Mirissan rantakylään. Vuonna 2015 Mondo kuvaili Mirissaa muistaakseni sanoilla uinuva ja paratiisiranta, mutta tokikaan mun odotukset eivät perustuneet pelkästään yhden matkalehden vuoden takaiseen artikkeliin. Oikeastaan en tiennyt mitä odottaa - olisko massat jo löytäneet Mirissaan?
Bussimatka Kataragamasta Mirissaan oli mukava, hypättiin linjalle Kataragama - Colombo ja toivottiin, että kuski muistaisi meidän jäävän Mirissassa pois. Vielä tässä bussissa oltiin ainoat länsimaalaiset. Vaan eipä oltu enää, kun noustiin ulos Mirissaa halkovalla rantatiellä. Tuntui, kun olisin tullut toiseen maailmaan. Eritasoisia hotelleja, valassafarimainoksia, saronkikojuja ja samaisista kojuista ostettuja saronkeja lanteilleen sitoneita surffitukkaisia eurooppalaisia seisoskeli tien laidassa. Ja taas meille tarjottiin kyytiä hotellille ainakin viiden tuktukin varjoista.
Myös Mirissassa meillä oli majoitus etukäteen varattuna, nyt jälkeenpäin voin todeta, että tilaa olisi varmasti riittänyt ilman ennakkovaraustakin. Meidän majapaikka oli suloinen perhemajoitus kukkulalla kivenheiton päässä rannasta ja osuvasti nimeltään stayhome eikä homestay. Tuntuikin kodilta lähes heti. Etenkin tän perheen isä oli mainio tapaus, vilkas ja jakuvasti kompensoimassa enkunkielentaidottomuuttaan hersyvällä naurulla. Netti kämpillä ei toiminut ei sitten millään oleskelumme aikana, mutta en oo koskaan nähnyt kenenkään tekevän niin paljon töitä sen eteen, että se tulis kuntoon. Srilankalainen vieraanvaraisuus ♥
Mirissaan tultiin kahdesta syystä: Ranta ja valaat. Valasretkestä kirjoitan oman pienen juttunsa, mutta todettakoon jo nyt, että en olis uskonut sinivalaan näkemisen luonnossa olevan niin henkeäsalpaava kokemus. Olin vähän miettinyt, että se tuntuu varmaan samalta kun kattois jotain luontodokkaria (vähän laim, I know...), mutta multa meinas oikeasti tulla tippa linssiin kun tajusin, että tosiaan onnistuin bongaamaan tällä matkalla kokonaisuudessaan sen mun kolmen kombon, josta ennen reissua unelmoin, eli elefantin, leopardin ja sinivalaan. Aiemmilla reissuillani oon bongannut lähinnä apinoita ja laiskiaisia, vaikka ihaniahan nekin on. Tai no apinat... on ihania ekat kolme bongauskertaa.
Mirissaa ihmeteltiin kolmen päivän ajan. Mirissa rantakohteena on jo sen verran löydetty matkailijoiden keskuudessa, ettei sitä voi mitenkään kutsua enää uinuvaksi, mutta oikeastaan rantana ja rantakohteena se on aika täydellinen. Sopivan kokoinen käveltäväksi auringonoton ja uinnin välillä. Kaunis ja hillitysti rakennettu. Puhdaskin, erittäin puhdas. Rannalla ei ole kaupustelijoita, ei liian tiiviitä rantatuolirivistöjä eikä - thank God - banaaniveneitä tai muita älyttömyyksiä. Sääkin oli vierailumme ajan puolipilvinen ja hellän tuulinen. Kahvista, jonka pystyy juomaan ilman että purut nousee nenään saa jo yhden lisäpisteen. Erittäin onnistunut rantalomaosuus meiän lomaan.
Mirissa ei ole mikään ikkunaton turistiansa, vaan sieltä löytyi kyllä hintavien - siis euron curryyn verrattuna hintavien - rantaravintoloiden lisäksi myös paikallisempaa meininkiä palveluiden saralla. Nää paikat löydät varmasti, jos haluat. Rantaravintoloiden ruokalista oli kivaa vaihtelua paikallispöperöille - ainakin teoriassa. Käytännössähän turistiraflat on usein aikamoista lottoa. Mullakin meni Mirissassa puolet oikein - eka illallinen kynttilänvalossa rannalla oli oikein ihana, toinen valtava pettymys, kun puolet mun annoksesta eksyi jonkun toisen lautaselle ja fisussa oli kokonaista kolme suupalaa ruotojen lisäks. Päätin siirtyä saman tien takaisin currybuffiin, enkä päätöstäni katunut.
Mutta kyllä mä tykkäsin Mirissasta paljonkin. Mirissa tarjosi mulle hyvän loman ainekset olematta liian täynnä tai kaupallinen. Oli kiva maiskutella roteja, joiden täytteeseen oli selvästi otettu inspiraatiota meistä turisteista. Tai ainakaan en Kandyssä tai Kataragamasa törmänny juustolla tai avokadolla täytettyihin roteihin. Myös banaanilla täytetyt letut oli taivaallisia. Äh, huomaa että kirjoitan tätä nälkäisenä...
Mun tärpit Mirissaan on Maggie's Rotti Shop Bandaramullan puolella kylää noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta ja Our World -kuppila, joka on rannan ainoa ravintola, josta saa ihan oikeeta srilankalaista currya budjettihintaan. Jälkimmäisestä smoothiet saa muuten puolet halvemmalla kuin muissa rantabaareissa - täältä ei tosin saa alkoholijuominkeja, jos niitä kaipaa.
Mirissa on kyllä aika ohkasen matkan päässä pilalle menosta. Toivottavasti se ei muutu, koska uskon, että muutkin tykkäävät siitä just sellaisena, kun se on nyt. Banaaniletut - eiku siis -veneet voi pysyä muualla.
Pitäiskö tehdä iltapalaks banaanilla täytetty lettu?
No juu, se diippailusta. Yalan safarin jälkeen oli aika sanoa moikat Kataragaman hassulle pikkukaupungille ja hurauttaa bussilla kolmen tunnin matka Mirissan rantakylään. Vuonna 2015 Mondo kuvaili Mirissaa muistaakseni sanoilla uinuva ja paratiisiranta, mutta tokikaan mun odotukset eivät perustuneet pelkästään yhden matkalehden vuoden takaiseen artikkeliin. Oikeastaan en tiennyt mitä odottaa - olisko massat jo löytäneet Mirissaan?
Bussimatka Kataragamasta Mirissaan oli mukava, hypättiin linjalle Kataragama - Colombo ja toivottiin, että kuski muistaisi meidän jäävän Mirissassa pois. Vielä tässä bussissa oltiin ainoat länsimaalaiset. Vaan eipä oltu enää, kun noustiin ulos Mirissaa halkovalla rantatiellä. Tuntui, kun olisin tullut toiseen maailmaan. Eritasoisia hotelleja, valassafarimainoksia, saronkikojuja ja samaisista kojuista ostettuja saronkeja lanteilleen sitoneita surffitukkaisia eurooppalaisia seisoskeli tien laidassa. Ja taas meille tarjottiin kyytiä hotellille ainakin viiden tuktukin varjoista.
Myös Mirissassa meillä oli majoitus etukäteen varattuna, nyt jälkeenpäin voin todeta, että tilaa olisi varmasti riittänyt ilman ennakkovaraustakin. Meidän majapaikka oli suloinen perhemajoitus kukkulalla kivenheiton päässä rannasta ja osuvasti nimeltään stayhome eikä homestay. Tuntuikin kodilta lähes heti. Etenkin tän perheen isä oli mainio tapaus, vilkas ja jakuvasti kompensoimassa enkunkielentaidottomuuttaan hersyvällä naurulla. Netti kämpillä ei toiminut ei sitten millään oleskelumme aikana, mutta en oo koskaan nähnyt kenenkään tekevän niin paljon töitä sen eteen, että se tulis kuntoon. Srilankalainen vieraanvaraisuus ♥
Mirissaan tultiin kahdesta syystä: Ranta ja valaat. Valasretkestä kirjoitan oman pienen juttunsa, mutta todettakoon jo nyt, että en olis uskonut sinivalaan näkemisen luonnossa olevan niin henkeäsalpaava kokemus. Olin vähän miettinyt, että se tuntuu varmaan samalta kun kattois jotain luontodokkaria (vähän laim, I know...), mutta multa meinas oikeasti tulla tippa linssiin kun tajusin, että tosiaan onnistuin bongaamaan tällä matkalla kokonaisuudessaan sen mun kolmen kombon, josta ennen reissua unelmoin, eli elefantin, leopardin ja sinivalaan. Aiemmilla reissuillani oon bongannut lähinnä apinoita ja laiskiaisia, vaikka ihaniahan nekin on. Tai no apinat... on ihania ekat kolme bongauskertaa.
Mirissaa ihmeteltiin kolmen päivän ajan. Mirissa rantakohteena on jo sen verran löydetty matkailijoiden keskuudessa, ettei sitä voi mitenkään kutsua enää uinuvaksi, mutta oikeastaan rantana ja rantakohteena se on aika täydellinen. Sopivan kokoinen käveltäväksi auringonoton ja uinnin välillä. Kaunis ja hillitysti rakennettu. Puhdaskin, erittäin puhdas. Rannalla ei ole kaupustelijoita, ei liian tiiviitä rantatuolirivistöjä eikä - thank God - banaaniveneitä tai muita älyttömyyksiä. Sääkin oli vierailumme ajan puolipilvinen ja hellän tuulinen. Kahvista, jonka pystyy juomaan ilman että purut nousee nenään saa jo yhden lisäpisteen. Erittäin onnistunut rantalomaosuus meiän lomaan.
Mirissa ei ole mikään ikkunaton turistiansa, vaan sieltä löytyi kyllä hintavien - siis euron curryyn verrattuna hintavien - rantaravintoloiden lisäksi myös paikallisempaa meininkiä palveluiden saralla. Nää paikat löydät varmasti, jos haluat. Rantaravintoloiden ruokalista oli kivaa vaihtelua paikallispöperöille - ainakin teoriassa. Käytännössähän turistiraflat on usein aikamoista lottoa. Mullakin meni Mirissassa puolet oikein - eka illallinen kynttilänvalossa rannalla oli oikein ihana, toinen valtava pettymys, kun puolet mun annoksesta eksyi jonkun toisen lautaselle ja fisussa oli kokonaista kolme suupalaa ruotojen lisäks. Päätin siirtyä saman tien takaisin currybuffiin, enkä päätöstäni katunut.
Mutta kyllä mä tykkäsin Mirissasta paljonkin. Mirissa tarjosi mulle hyvän loman ainekset olematta liian täynnä tai kaupallinen. Oli kiva maiskutella roteja, joiden täytteeseen oli selvästi otettu inspiraatiota meistä turisteista. Tai ainakaan en Kandyssä tai Kataragamasa törmänny juustolla tai avokadolla täytettyihin roteihin. Myös banaanilla täytetyt letut oli taivaallisia. Äh, huomaa että kirjoitan tätä nälkäisenä...
Mun tärpit Mirissaan on Maggie's Rotti Shop Bandaramullan puolella kylää noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta ja Our World -kuppila, joka on rannan ainoa ravintola, josta saa ihan oikeeta srilankalaista currya budjettihintaan. Jälkimmäisestä smoothiet saa muuten puolet halvemmalla kuin muissa rantabaareissa - täältä ei tosin saa alkoholijuominkeja, jos niitä kaipaa.
Mirissa on kyllä aika ohkasen matkan päässä pilalle menosta. Toivottavasti se ei muutu, koska uskon, että muutkin tykkäävät siitä just sellaisena, kun se on nyt. Banaaniletut - eiku siis -veneet voi pysyä muualla.
Pitäiskö tehdä iltapalaks banaanilla täytetty lettu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti