Mitä odotin Singaporelta? Ruokaa. Ja ruokaa ja ruokaa. Oikeasti paljon muutakin, mutta jostain syystä katukeittiö ja aasialaiset maut muodostui Singaporen päivieni kulmakiveksi. En vielä vuosi sitten kirjoittanut matkablogia, mutta mietin monesti ruoka-annokseni äärellä, että JOS mulla olisi blogi, tekisin näistä safkoista jutun. Hahmottelin mielessäni jopa foodbattlea eli taistoa eri keittiöiden ja ruokamarkkinoiden (hawker center) välillä - tuomarina olisin tietysti minä ite. Siksipä valitsin tämän throwbackin aiheeksi Aasia-noviisin ruokaelämykset Singaporessa.
Sana katukeittiö Singaporesta puhuttaessa saattaa särähtää jonkun korvaan ja tottahan on, ettei maassa tarjota katuruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan, jos määritelmän täytyy pitää sisällään suoraan kadulta vaikka jostain mopedintapaisen vehkeen tarakalle kiinnitetystä lasiboksista ostettava ja seisten syötävä annos. Singaporessa kun katuruoka onkin markkinaruokaa, eli kiskat ja keittiöt on usein niputettu oikeastaan todella kätsysti yhden isomman katon alle ruokaostareiksi eli paikallisenglannilla hawker centereiksi. Saman katon alta saa yleensä pikkuannoksia, pääaterioita, jälkkäreitä ja juomiakin toki - mutta ne haetaan eri tiskeiltä ja maksetaankin siis eri tyypille.
Hawker centereitä Singaporesta löytyy ympäriinsä niin pieniä kuin suuriakin ja skaala on oman kokemukseni mukaan laajarähjäisistä maanläheisistä muovituolimeiningeistä monta astetta fiinimpiin elämyksiin. Jotkut ruokaostarit keskittyvät lähinnä vain tiettyyn keittiöön, kun joissain - ehkä niissä turistisimmissa - valikoima oli laaja. Tunnelmat eri ostareilla (saanhan sanoa näitä ruokaostareiksi kun en keksi mitään oikeasti hyvää käännöstä?) vaihtelivat yllättävänkin paljon - Chinatown Food Street oli sykkivä ja kansainvälinen, Lau Pa Sat täynnä kiireisiä bisnesmiehiä ja Golden Mile Food Centerissä fiilis oli noh, aika herranhylkäämä ja hiljainen.
Tässäpä siis sananen ja kuvanen Singaporessa vierailemistani ruokaostareista sekä vielä katsaus Little Indian kaupunginosaan ja sen suussa sulaviin, intialaisiin makuihin.
Mun molemmat messissä olleet Singapore-oppaat suosittelivat lämpimästi Lau Pa Satissa eli suoraan käännettynä vanhalla torilla ruokailua. Lau Pa Sat tai aiemmin myös Telok Ayer Market oli siis ensimmäinen Hawker Center mun listalla, eikä kai syyttä. Se on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista ruokaostareista ja valmistui vuonna 1894 brittiläiskolonialistiseen tyyliin rakennettuna.
Lau Pa Satin viktoriaanisten kaarien alla on toiminut ilmeisesti useita ruokaostariyrittäjiä, ja tämä viimeisin kokonaisuus avattiin vuonna 2014. Ruokatiskien valikoima oli mukavan laaja ja jälkkärikin tarttui messiin ruokailun päätteeksi. Pääruoaksi mä valitsin turvallisen oloisen kanariisimenun satunnaisesta kojusta, enkä pettynyt. Hinta taisi olla jotain viiden ja kuuden euron väliltä.
Lau Pa Sat sijaitsee keskeisellä paikalla singaporelaisen liike-elämän sydämessä, center districtin alueella. Itse kävelin sinne helposti Marina Baystä. Lähin metroasema taitaa olla Raffles Place.
Arab streetin huudeilla sijaitsevan Golden Mile Food Centerin lupailtiin olevan aito ja edullinen ruokaostari, josta saisi muun muassa hyvää thairuokaa. Ainakin se muistutti paljon niitä ostareita, joita Anthony Bourdainin Singapore -jakso vilisee. En osaa sanoa, tarjosiko yksikään kojuista thaikkua, koska en Thaimaassa ole koskaan käynyt, mutta tein elämäni helpoksi valitsemalla illallisekseni Claypot Riceä eli yhden niistä annoksista, joka pitäisi kuulema syödä ainakin kerran Singaporessa. Pian tilattuani tiskiltä mulle tarjoiltiin kulho, jossa lepäsi riisiä, kanaa ja jotain vihreää, pinaatinkaltaista kasvista. Tää oli hyvää!! Olin muovijakkarallani ilmeisesti sen verran eksyneen näköinen, että kokki katsoi parhaaksi ihan kädestä pitäen opastaa, kuinka kastike kaadetaan kulhoon ja koko satsi pistetään sitten sekaisin ja lusikan kautta napaan.
Claypot riceni kustansi nelisen euroa, kuvassa näkyvä olut yli kaksinkertaisesti - alkoholi on Singaporessa jäätävän kallista.
Golden Mile Food Center sijaitsee arabialaisen korttelin (Arabic Quarter) lähellä, mutta arabiruokaa sieltä ei saanut. Arabialainen kortteli pikkukatuineen ja putiikkeineen tuntui tuulahdukselta Eurooppaa eksoottisessa Singaporessa. Painelin kuitenkin hyvällä omalla tunnolla arabikahviloiden ohi - falafelia kun saa Kalliostakin.
Lähimmät metrot tänne ovat Lavender ja Bugis.
Mä luulen, että suurin osa Singaporen kävijöistä suuntaa jossain vaiheessa reissuaan Chinatowniin ja näin törmää myös Chinatown Food Streetin tai toiselta nimeltään Smith Streetin sykkivään tunnelmaan. Vaikka paikka tuntui musta aluksi vähän liian yllätyksettömältä, palasin tänne ensivisiitin jälkeen uudestaan ennen kotiinpaluutani. Syynä oli tunnelma. Meininki on iloinen, värikäs ja kansainvälinen ja ruokavalikoimakin saa veden nousemaan kielelle sekunneissa. Täällä on tosin myös enemmän turisteja kuin muualla kaupungissa, ja hinnatkin hieman ehkä yläkanttiin... Turistikrääsälle allerginen voi saada iho-oireita Chinatownissa.
Chinatown Food Streetillä kannattaa ruokailla illalla, jos haluaa nauttia terassitunnelmasta tummuvassa yössä. Ympärillä on myös muita pienempiä ravintolakatuja, nälkäiseksi ei kiinalaiskortteleissa jää.
Kuten mun ruokakuvista tähän mennessä jo huomaa, valitsin aika usein aterialleni kanaa - riski siihen, että mulle liian erikoiset jutskat kuten elimet ja ihrat eksyisi tahattomasti mun lautaselle oli näin helppo minimoida. Silti, jos saisin valita, söisin aina mieluiten kasvisruokaa matkoillani(kin). Mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa mulle sitä, että kasvisannos ei olisi maun kustannuksella toteutettua, vaan oikeasti paikallista ruokakulttuuria mukailevaa safkaa. Onneksi majoituin siis värikkäässä Little Indiassa, tuossa etenkin Tamili-väestön kansoittamassa kaupunginosassa. Se on mausteisen kasvisruoan taivas.
Little Indiassa en osunut yhteenkään hawker centeriin, vaan pitäydyin ihan perinteisissä kansankuppiloissa, joissa ruoka tosin myös tilataan ja noudetaan tiskiltä ruokaostareiden tavoin. Syed Alwi Road, Kitchener Road ja Serangoon Road on hyviä ravintolakatuja.
Koko Singaporen visiitin ehdottomasti paras ravintola oli Ananda Bhavan, jolla on näköjään useampi toimipiste Singaporessa. Itse lounastin Buffalo Roadin ravintolassa kaksikin kertaa. Lautasella alla olevassa kuvassa on mini meal - sopivasti kaikkia ihania makuja (banaanin?)lehdeltä tarjoiltuna.
Little Indiassa, Farrer Parkin metroaseman lähellä, sijaitsee muuten myös Mustafa Center, Singaporen suurin sekatavarakauppa. Mustafa Centeristä löysin uudet arskat ja loistavan kokoisen viikonloppurepun - sai siinä tosin vähän aikaa etsiäkin satojen tuotteiden joukosta. Kokonaisuudessaan voin suositella Little Indiaa reppureissaajille - hinnat tuntui kaupugin edullisimmilta ihan kautta rantain.
Singaporen kuvitteellisen ruokataistoni voitti joka tapauksessa Little Indian alue ja erityismaininta menee Ananda Bhavanille. Osaisinpa loihtia keittiössäni edes puoliksi niin maukkaita riisejä ja sooseja. Olisipa muuten siistiä matkustaa Singaporen kaltaiseen kaupunkiin sellaisen henkilön vieraaksi, joka tuntee paikallista ruokaskeneä syvällisemmin...
Ai niin, jostain sain päähäni maistaa myös Singaporen HERKULLISINTA hampparia. Tai näin Mos Burger -ketju mainoksessaan väitti. Olin kyllä niin mainoksen orja, tämä oli nimittäin aika pahaa...
Loppuun vielä selvitymisvinkkejä ruokaostareille. Oma istumapaikka ruokamarkkinoilla varataan tyypillisesti jättämällä nenäliinapaketti pöydälle. Elintärkeä neuvo, jota ilman tällanen yksinmatkaava, juronujo suomalainen tuskin olisi edes selvinnyt tupaten täysillä Chinatownin ruokakaduilla! No ei kai, osaan kyllä tarpeen tullen kaivautua ulos kuorestani, mutta tämä tapa on oikeasti kätevä, kun voi rauhassa hakea ruoat ja juomat erikseen eikä tarvitse sählätä riittämättömien käsien kanssa tai toisaalta jättää mitään sen arvokkaampaa paikkavarauksen merkiksi.
Ruoan tilaamisen apuna käytin usein raflojen omia valmiita kuvia, joihin viitaten tein tarkentavia kysymyksiä - risalla englannilla saamani vastaukset eivät tosin hirveästi auttaneet päätöksenteossa...
Ahaa, selvä, kiitos. Parempi keino oli valita ruoka suoraan tiskiltä tai wokista - jos se tuoksuu ja näyttää hyvälle, ei kai se hirveän pahaakaan voi olla? Oikeasti mun ruoantilaushommat matkoilla tuppaa olemaan usein aika randomeita silloin, kun keittiö ei ole ennestään tuttu. Onneksi lähes kaikki mausteet ja maut uppoaa ongelmitta.
Mun kaksi viimeisintä postausta on käsitelleet ruokaa - hassua, koska en edes ole mikään foodie. Mutta on se ruoka vaan niin olennainen ja iloa tuova osa matkustelua ja elämää ylipäätänsä. Viime viikot olenkin fiilistellyt keittobanaania ja paputahnaa, sillä ensi viikolla kutsuu GUATEMALA!
Sana katukeittiö Singaporesta puhuttaessa saattaa särähtää jonkun korvaan ja tottahan on, ettei maassa tarjota katuruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan, jos määritelmän täytyy pitää sisällään suoraan kadulta vaikka jostain mopedintapaisen vehkeen tarakalle kiinnitetystä lasiboksista ostettava ja seisten syötävä annos. Singaporessa kun katuruoka onkin markkinaruokaa, eli kiskat ja keittiöt on usein niputettu oikeastaan todella kätsysti yhden isomman katon alle ruokaostareiksi eli paikallisenglannilla hawker centereiksi. Saman katon alta saa yleensä pikkuannoksia, pääaterioita, jälkkäreitä ja juomiakin toki - mutta ne haetaan eri tiskeiltä ja maksetaankin siis eri tyypille.
Hawker centereitä Singaporesta löytyy ympäriinsä niin pieniä kuin suuriakin ja skaala on oman kokemukseni mukaan laaja
Tässäpä siis sananen ja kuvanen Singaporessa vierailemistani ruokaostareista sekä vielä katsaus Little Indian kaupunginosaan ja sen suussa sulaviin, intialaisiin makuihin.
Lau Pa Sat Food Court (18 Raffles Quay):
Mun molemmat messissä olleet Singapore-oppaat suosittelivat lämpimästi Lau Pa Satissa eli suoraan käännettynä vanhalla torilla ruokailua. Lau Pa Sat tai aiemmin myös Telok Ayer Market oli siis ensimmäinen Hawker Center mun listalla, eikä kai syyttä. Se on yksi vanhimmista ja kuuluisimmista ruokaostareista ja valmistui vuonna 1894 brittiläiskolonialistiseen tyyliin rakennettuna.
Lau Pa Satin viktoriaanisten kaarien alla on toiminut ilmeisesti useita ruokaostariyrittäjiä, ja tämä viimeisin kokonaisuus avattiin vuonna 2014. Ruokatiskien valikoima oli mukavan laaja ja jälkkärikin tarttui messiin ruokailun päätteeksi. Pääruoaksi mä valitsin turvallisen oloisen kanariisimenun satunnaisesta kojusta, enkä pettynyt. Hinta taisi olla jotain viiden ja kuuden euron väliltä.
Lau Pa Sat sijaitsee keskeisellä paikalla singaporelaisen liike-elämän sydämessä, center districtin alueella. Itse kävelin sinne helposti Marina Baystä. Lähin metroasema taitaa olla Raffles Place.
Golden Mile Food Center (505 Beach Road):
Arab streetin huudeilla sijaitsevan Golden Mile Food Centerin lupailtiin olevan aito ja edullinen ruokaostari, josta saisi muun muassa hyvää thairuokaa. Ainakin se muistutti paljon niitä ostareita, joita Anthony Bourdainin Singapore -jakso vilisee. En osaa sanoa, tarjosiko yksikään kojuista thaikkua, koska en Thaimaassa ole koskaan käynyt, mutta tein elämäni helpoksi valitsemalla illallisekseni Claypot Riceä eli yhden niistä annoksista, joka pitäisi kuulema syödä ainakin kerran Singaporessa. Pian tilattuani tiskiltä mulle tarjoiltiin kulho, jossa lepäsi riisiä, kanaa ja jotain vihreää, pinaatinkaltaista kasvista. Tää oli hyvää!! Olin muovijakkarallani ilmeisesti sen verran eksyneen näköinen, että kokki katsoi parhaaksi ihan kädestä pitäen opastaa, kuinka kastike kaadetaan kulhoon ja koko satsi pistetään sitten sekaisin ja lusikan kautta napaan.
Claypot riceni kustansi nelisen euroa, kuvassa näkyvä olut yli kaksinkertaisesti - alkoholi on Singaporessa jäätävän kallista.
Golden Mile Food Center sijaitsee arabialaisen korttelin (Arabic Quarter) lähellä, mutta arabiruokaa sieltä ei saanut. Arabialainen kortteli pikkukatuineen ja putiikkeineen tuntui tuulahdukselta Eurooppaa eksoottisessa Singaporessa. Painelin kuitenkin hyvällä omalla tunnolla arabikahviloiden ohi - falafelia kun saa Kalliostakin.
Lähimmät metrot tänne ovat Lavender ja Bugis.
Chinatown Food Street / Smith Street:
Chinatown Food Streetillä kannattaa ruokailla illalla, jos haluaa nauttia terassitunnelmasta tummuvassa yössä. Ympärillä on myös muita pienempiä ravintolakatuja, nälkäiseksi ei kiinalaiskortteleissa jää.
IHANA Little India:
Little Indiassa en osunut yhteenkään hawker centeriin, vaan pitäydyin ihan perinteisissä kansankuppiloissa, joissa ruoka tosin myös tilataan ja noudetaan tiskiltä ruokaostareiden tavoin. Syed Alwi Road, Kitchener Road ja Serangoon Road on hyviä ravintolakatuja.
Koko Singaporen visiitin ehdottomasti paras ravintola oli Ananda Bhavan, jolla on näköjään useampi toimipiste Singaporessa. Itse lounastin Buffalo Roadin ravintolassa kaksikin kertaa. Lautasella alla olevassa kuvassa on mini meal - sopivasti kaikkia ihania makuja (banaanin?)lehdeltä tarjoiltuna.
Little Indiassa, Farrer Parkin metroaseman lähellä, sijaitsee muuten myös Mustafa Center, Singaporen suurin sekatavarakauppa. Mustafa Centeristä löysin uudet arskat ja loistavan kokoisen viikonloppurepun - sai siinä tosin vähän aikaa etsiäkin satojen tuotteiden joukosta. Kokonaisuudessaan voin suositella Little Indiaa reppureissaajille - hinnat tuntui kaupugin edullisimmilta ihan kautta rantain.
Singaporen kuvitteellisen ruokataistoni voitti joka tapauksessa Little Indian alue ja erityismaininta menee Ananda Bhavanille. Osaisinpa loihtia keittiössäni edes puoliksi niin maukkaita riisejä ja sooseja. Olisipa muuten siistiä matkustaa Singaporen kaltaiseen kaupunkiin sellaisen henkilön vieraaksi, joka tuntee paikallista ruokaskeneä syvällisemmin...
Ai niin, jostain sain päähäni maistaa myös Singaporen HERKULLISINTA hampparia. Tai näin Mos Burger -ketju mainoksessaan väitti. Olin kyllä niin mainoksen orja, tämä oli nimittäin aika pahaa...
Loppuun vielä selvitymisvinkkejä ruokaostareille. Oma istumapaikka ruokamarkkinoilla varataan tyypillisesti jättämällä nenäliinapaketti pöydälle. Elintärkeä neuvo, jota ilman tällanen yksinmatkaava, juronujo suomalainen tuskin olisi edes selvinnyt tupaten täysillä Chinatownin ruokakaduilla! No ei kai, osaan kyllä tarpeen tullen kaivautua ulos kuorestani, mutta tämä tapa on oikeasti kätevä, kun voi rauhassa hakea ruoat ja juomat erikseen eikä tarvitse sählätä riittämättömien käsien kanssa tai toisaalta jättää mitään sen arvokkaampaa paikkavarauksen merkiksi.
Ruoan tilaamisen apuna käytin usein raflojen omia valmiita kuvia, joihin viitaten tein tarkentavia kysymyksiä - risalla englannilla saamani vastaukset eivät tosin hirveästi auttaneet päätöksenteossa...
-What is this menu number 4 with chicken?
-It's spicy chicken
-But what else does it have?
-It comes with rice or noodles
Ahaa, selvä, kiitos. Parempi keino oli valita ruoka suoraan tiskiltä tai wokista - jos se tuoksuu ja näyttää hyvälle, ei kai se hirveän pahaakaan voi olla? Oikeasti mun ruoantilaushommat matkoilla tuppaa olemaan usein aika randomeita silloin, kun keittiö ei ole ennestään tuttu. Onneksi lähes kaikki mausteet ja maut uppoaa ongelmitta.
Mun kaksi viimeisintä postausta on käsitelleet ruokaa - hassua, koska en edes ole mikään foodie. Mutta on se ruoka vaan niin olennainen ja iloa tuova osa matkustelua ja elämää ylipäätänsä. Viime viikot olenkin fiilistellyt keittobanaania ja paputahnaa, sillä ensi viikolla kutsuu GUATEMALA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti