Pyörähdetäänpäs ihan hetkeksi Etelä-Lontoon Brixtoniin, jossa pyörähdin ihan oikeasti siis viime viikonloppuna. Halusin löytää jotain aitoa, rouheeta ja värikästä (taidan käyttää aina samoja adjektiiveja, auts) Lontoosta, en ainoastaan niitä tunnetuimpia maamerkkejä. Pieni tutkiminen tuotti jälleen kerran tulosta, kun useampikin lontoolaisblogi suositteli Brixton Villagen viikonloppumarkkinoita teksteissään. Mun on tosi vaikea hahmottaa, kuinka eteläistä Lontoota Brixton oikeasti on, mutta ainakin se sijaitsee ilmansuunnissa mitattuna Thamesilta etelään...
Brixton otettiin suunnaksi heti lauantaina aamupäivällä - tarkoitus olisi nauttia jonkinmoinen brunssi markkinoilla, olihan tuon lauantaisen tapahtuman nimi lupaavasti Bakers&Flea. Metromatka King's Crossilta Brixtoniin sujui itse asiassa yhdessä hujauksessa, vaikka nälkä kaikuikin mun vatsanpohjasta joka kerta, kun erehdyin avaamaan suuni. Brixton on vaaleansinisen eli Victoria-linjan viimeinen pysäkki etelässä. Sinne pääsee myös esimerkiksi bussilla 59 Southbankin kupeesta.
Brixtonin kauppahalli sijaitsi alle viiden minsan kävelymatkan päässä metrikseltä. Ja totta tosiaan, kuppiloita hallin käytävillä riitti, ja jokaisen ulkopuolella pienet pöydät ja tuolit kutsuivat ottajaansa. Paitsi että... moneen ravintolaan oli useamman seurueen jono. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun lähdettiin metsästämään unelmien aamiaista liian nälkäisenä.
No, s*** happens, me ei vaan kyetty jäämään odottamaan vapautuvaa pöytää, joten tripadvisor astui kehiin. Aamiainen vaihtuikin lopulta kunnon sipsikaljavegaanilounaaseen, jonka jälkeen vyöryttiin takaisin kauppahallin käytäville nauttimaan siitä tunnelmasta, jota nälkäisenä ei ehditty fiilistelemään. Mutta, joskus vielä palaan Brixtonin kauppahalliin brekulle!
Kauppahallin lisäksi elämää löytyi yllin kyllin myös kaupunginosan kaduilta. Jonkinlainen lattariruokafestari meets vapaan taiteen tekijät -tapahtuma veti värikästä porukkaa puoleensa. Ai että oli kiva vaan seistä keskellä diskotanssia heiluvia tanssivia mummoja, iloisia lapsiperheitä ja vähän, noh, erilaista nuorisoa. Aamuinen sadekin oli väistynyt ja taivas oli taas sininen.
Mun mielestä Brixton oli myös oikein viehättävää seutua noin muuten. Siis katukuvaltaan. Punaista tiiltä, sopivasti katutaidetta ja paljon pieniä ravintoloita, kahviloita ja pubejakin. Shoppailtavaa en tosin pahemmin bongannut, en edes löytänyt sitä markkinoiden flea -osuutta ollenkaan... En tosin pahemmin etsinytkään, shoppailu kun ei kuulu harrastuksiini noin muutenkaan.
Brixton oli sellaista Lontoota, jota mä lähdin etsimään. Mestaa, jolla on sitä spirittii. Kantsii käydä, jos et ole vielä ehtinyt! Brixtonista tuli etäisesti mieleen Camden Town silloin seitsemän vuotta sitten, kun se ei ollut vielä pilalla. Paitsi että Brixton on ihan snadisti vieläkin kivempi.
Joo-o, makuja on moneksi, mutta mä tykkään, kun kaduilla näkyy oikea elämä. Siis sellanen, joka saa vähän haista pahallekin välillä. Lontoossa on hitokseen rahaa, mutta niin siellä on myös kaikkea muutakin. Etnisyyttä, eriarvoisuutta, naurua, tuimia ilmeitä ja jäätävän sokerisia kuppikakkuja. Töherryksiä, taidetta, likaisia lätäköitä ja mahtava skaala pienyrittäjiä pikkuputiikkiensa ovilla. Eilisen ja huomisen muotia sekä jengiä, jota ei trendit vois kiinnostaa pätkän vertaa.
Mä tosiaan ihan innostuin Lontoosta Tän Brixtonin visiitin perusteella. Uskoisin, että Lontoosta löytyy muitakin samankaltaisia kaupunginosia seuraaville reissuille. Vaikka tosiaan, Brixtonin kauppahalli on mulle kyllä sen yhden brunssin velkaa. Täytyy seuraavalla kerralla vaan päästä vähän aiemmin sieltä vuokrakämpän ovesta ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti