Syksyinen Porvoo ja ajatuksia kotimaan matkailusta

Piipahdimme mieheni kanssa joitakin viikkoja sitten ihanan syksyisessä Porvoossa. Tuo lauantai taisi olla ensimmäisiä oikeasti viileitä päiviä tänä syksynä, ja eipäs me sitten viihdyttykään kovin kauaa kaupungin kaduilla. Sain kuitenkin muutamia kuvia napattua kohmeisilla sormillani ennen lounaalle siirtymistä.

Ravintolaksi Porvoon visiitillä valikoitui tällä kertaa raikkaasti sisutettu ja ilmeisesti aika suosittu Zum Beispiel Runeberginkadulla. Jono tilaustiskille oli pitkä, mutta liikkui sutjakasti. Oli itse asiassa aika kätevää, että lähes täydessä ravintolassa annokset tilattiin ja maksettiin kassalla, ja sitten saimme vain istua rauhassa pöytään odottamaan lappamaan suihimme kaksin käsin taivaallisen maukasta, tuoretta leipää kolmessa eri sortissa. Myös itse ruoka oli herkullista, siis oikeasti HERKULLISTA ja täysin hintansa - joka ei ollut edes oikeasti kovin paha - väärti. Törmään liian usein Suomen ravintoloissa huonoon hinta-laatusuhteeseen, täällä siitä ei ollut pelkoa.

Muuten, kun nyt kävin linkkaamassa Zum Beispelin nettisivut tähän postaukseen, muistin kuinka yllättynyt olin astuessani sisään ravintolaan pari viikkoa sitten. Jos sivut ovat noin tummanpuhuvat, suorastaan synkät, en odottaisi itse ravintolan olevan vaalea ja raikas. Hassua, miksiköhän sivuille on valittu tuollainen teema?

Oli mulla muutakin asiaa, kuin kertoa käyneeni Porvoossa. Ajattelin nimittäin vähän raapustaa ajatuksiani kotimaan matkailusta tänne blogin puolelle. Niin, mähän olen siis Suomen surkein kotimaanmatkailija. En käy oikein koskaan missään, paitsi vanhempieni mökillä kesäisin. Kaikki matkailuun varatut voimani ja varani olen tottunut suuntaamaan Suomen ulkopuolelle. Vereni on aina muutenkin vetänyt ulkomaille, ja eksotiikan nälkäni on suhteellisen suuri. Tämä on osin peruja ihan lapsuudesta - meillä matkattiin aina lomilla etelän lämpöön, eikä pohjoisen hangille. En siis osaa hiihtää saati lasketella.  Aikuistuttuani huomaan myös, että ajattelen asioista hävettävän pääkaupunkiseutukeskeisesti ja haluaisin tämän muuttuvan.

Mikä avuksi? Mulla ei mun mielestä ole mitään asenneongelmia, ja aina kun kerran parissa vuodessa eksyn reitiltäni jonnekin perinteisten latujeni ulkopuolelle, ihastelen ääneen näkemääni ja totean, että mun pitäisi matkustaa enemmän Suomessa. Mutta sitten ei tule lähdettyä, vaikka viikonlopussakin ehtisi ihan hyvin tutustumaan muuhun Suomeen. Koska visiointi on avain muutokseen, olen alkanut hahmottelemaan päässäni tulevia mahdollisia kotimaan matkailukohteita. Mielessä on syntynyt suomireissujen mind map, jonka realisoitumisesta en aio ottaa sen enempää paineita. Haaveitahan saa ja pitää aina olla. Joten tässäpä niitä:

Tampere

Aloitetaan helpolla, viikonloppureissuksi sopivalla kohteella, nimittäin Tampereella. Olen kai käynyt siellä joskus alle kouluikäisenä. That's it. En tiedä Tampereesta paljon mitään, mutta olen kuullut sitä kehuttavan mukavaksi kaupungiksi. Kivoja (kasvis?)ravintoloita, kaunis Näsijärvi ja helposti haltuun otettava keskusta ovat keränneet kehuja. Junamatka kestäisi vissiin jotain puolitoista tuntia täältä Helsingistä. Vähissä on syyt sille, miksen voisi Tampereelle yhtä viikonloppuvisiittiä tehdä!

Ahvenanmaa

Juu, no tämähän on melkein ulkomailla! Ahvenanmaallakin olen kuulema käynyt vauvana - syytinkö siis turhaan vanhempiani kotimaanmatkailuongelmistani? Ahvenanmaata mietin itse asiassa tosissani syksyksi, kun Finski myi sinne viikonloppulentoja reilulla viidelläkympillä edes takaisin. Päädyin kuitenkin ostamaan liput, köh, Lontooseen.

Ahvenanmaalle täytyisi päästä kyllä aikavälillä toukokuu - syyskuu, sillä uskon saaren tarjoavan just sellaisia maisemia ja tunnelmia, joista nauttii parhaiten säiden ollessa inhimilliset. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, monet matkailupalvelutkin ovat avoinna vain kesäkaudella. Ahvenanmaalla pyöräilisin, haahuilisin kallioilla ja, ööh, söisin saaristolaisleipää? 

Pori

Tämä nyt on tällainen heitto. Porissa on puutaloja ja Yyterin rannat, joten visuaalisesti seutu voisi hyvinkin olla mun juttu. Suomen länsirannikko on mulle ihan mysteeri Turkua lukuun ottamatta. Ehkä Jazzit ensi vuonna, kun siirryn muutenkin kypsästi neljännelle vuosikymmenelle?

Lappi

En ole käynyt myöskään Lapissa. Poroja olen kerran nähnyt Rukalla, tuota pohjoisemmaksi eivät tieni kotimaassa ole vieneet. En suuremmin pidä talvesta, ainakaan jos se kestää yli kaksi viikkoa, ja lähtisinkin Lappiin ehdottomasti ihailemaan ruskaa. Lappi on snadisti kaukana viikonloppureissua ajatellen, tosin norskilla sinne lentäisi aika hyvään hintaan ja jos kahdeksi päiväksi vuokraisi auton, ehtisi jo näkemään hieman jylhää luontoakin?

Nuuksio

Tiedän, tää on helppo. Ihan vieressä. Mutta tunnustan, mä en varmaan ikinä saa yksin lähdettyä edes päivävaellukselle Nuuksioon. Metsä on kaunis, mutta vähän jännittävä paikka mulle. Entä jos eksyn? Ja pitäisi ottaa selvää, millä bussilla sinne pääsee... Toiselle puolelle maailmaa oon kyllä lähtenyt itsekseni, joten edellä mainitut on ihan vaan maailman huonoimpia tekosyitä. Liikun todella mielelläni ulkona ja luonnossa, ja jos saisin itseni edes kerran raahattua Nuuksioon tai vaikka Sipoonkorpeen, laskisi kynnys palata varmasti huomattavasti.   

Hämeenlinna

Ihan täysi kysymysmerkki mulle. Hämeenlinna on kuitenkin vissiin aika kiva, suomalainen pikkukaupunki? Vanajavesi ja komea linna olisivat ainakin tsekkaamisen arvoisia. Lyhyt junamatka puoltaisi tätä vaikka päiväkohteeksi. Hämeenlinna kyllä mieltyy mun päässäni kesäkohteeksi - niin kuin 90 % kaikista Suomen kaupungeista.

Kylpyläloma 

Pimenevät ja viileät illat on aiheuttaneet jotain itselleni aika ennenkuulumatonta, nimittäin kylpyläkuumeen. Olin pari talvea sitten kylpylälomalla Tallinnassa, mutta hei, kyllähän kotimaastakin löytyy vaikka miten paljon kylpylöitä! Kylpyläloma olisi täysin päin vastainen arjenpakokeino mulle mitä yleensä, mutta ehkä joskus olisi hyvä unohtaa uteliaisuus ja vain pysähtyä hetkeksi. Rentoutua, nukkua ja syödä hyvin. Ja tietää, ettei ulkona ole mitään sen kummempaa nähtävää.

Naantali ja Muumimaailma

Tästä olen itse asiassa haaveillut jo vuosia! Haluaisin nimittäin viedä karibialaismieheni kokemaan lapsuuteni kesien kohokohdan eli Muumimaailman. 

Muistelen suurella lämmöllä ja kiitollisuudella sitä, kuinka isäni monena kesänä pakkasi meidät muksut farmariautoon kera muovisten eväsrasioiden ja ajoimme Naantaliin tapaamaan etenkin mulle niin rakkaita muumeja. Auton cd-soittimessa soi Kaija Koo. Muistan hyvin myös, kuinka sitten istuimme muumitalon viereisillä kallioilla ja söimme iskän ja broidin kanssa voileipiä ja mua jännitti jokaisen muumihahmon tapaaminen. Niin ja aurinko paistoi aina, heh.

Itse Naantalikin on kuulemma kiva paikka. Oikeastaan Suomen länsirannikon voisi koluta roadtripin muodossa ylhäältä alas.

Tällaista matkailuaiheista pohdintaa tällä kertaa. Onpas mahtava huomata, kuinka paljon tekemistä Suomesta löytyisi, jos vain viitsisin ryhdistäytyä ja järjestää. Vuosilomani tulen mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkossakin viettämään ulkomailla, mutta jos kahdessa päivässä ehtii Lontooseen/Berliiniin/Köpikseen, niin kyllä ehtii myös kotimaata koluamaan. Olisikohan Suomessa muuten Porvoon ja Turun lisäksi oikeasti mitään kivaa joulukaupunkia?

Selvennykseksi vielä, että kaikki postauksen kuvathan ovat Porvoosta, vaikka kirjoituksessa kävinkin läpi puoli Suomea. Ja on tuo Porvoo joka kerta niin suloinen!