IGTT: Kaikki sinisen sävyt...

... ja oranssin ja punaisen ja... Ihanaa, Instagram travel thursdayssä on marraskuussa teemana matkailun värit. Sopivan luova ja lennokas teema marraskuiseen reissumuisteloon kuvien muodossa - etenkin kun talvi keskiviikkona kai virallisesti teki itsensä tykö täällä Helsingissä lumipyryn saattelemana.

Tykkään ihan hirveästi kaikista mitä tulee mieleen/jatka lausetta/listaa asioita - tyyppisistä leikeistä, joten otankin lähtökohdaksi luetella lempivärejäni ja sitten etsiä instafeedistäni niihin sopivimmat kuvat. Kovin informaatiosisältöistä osallistumista marraskuun IGTT-päivään ei siis minulta ole luvassa, mutta tää teema sopiikin mitä parhaiten inspiraation jakamiseen ja kunnon minäsydänmaailma -fiilistelyyn. Eikun värejä sitten vaan listaamaan.

Mintunvihreä. Tämä on kaikista mun lempiväreistä lempivärein, joten silläkin uhalla, etten löytäisikään väriin sopivaa kuvaa, tulee se listalle. Mintunvihreää matkoillani ovat olleet ainakin Karibian rantojen puutalot ja kolonialististen kaupunkien talojen julkisivut Väli-Amerikassa sekä tietenkin lempihuivini, joka kulkee mukana useimmilla Euroopan kaupunkilomilla.

Oranssi. Tähän väriinhän mulla on viha-rakkaussuhde - pidän oranssista, sillä mikään väri ei energisoi niin kuin se. Joskus ei vaan jaksaisi olla energinen, heh. Oranssia bongaan matkoillani tietenkin auringonlaskun värittämistä taivaanrannoista ja tuorepuristetusta appelsiinimehusta.

Koralli. Onko tää oranssin lempeä pikkusisko? Jotenkin korallin tai vaalean persikan sävy miellyttää mun silmää kovin. En kyllä nyt ihan heti keksi mitään korallinväristä matkoiltani... Paitsi niin herkullisen cantaloupemelonin hedelmälihan!

Tummanliila. Tämä on ehkä semilempiväri, koska toimii parhaiten vain yhdistettynä muihin väreihin. Tämäkin on vaikea väri tähän haasteeseen, katsotaan, mitä feedistäni löytyy. Tummanliilasta tulee mieleeni lempimarjani mustaherukka ja toisaalta mustikka, jotka kaadan aamiaisjogurttini päälle vain ja ainoastaan mökkimatkoilla eli silloin, kun saan poimia mustikkani suoraan takapihalta.

Sinivihreä. Siis sininen ja vihreä erikseen samassa kuvassa. Tiedän, nyt fuskaan pahasti, mutta tämä on niin totta mun kohdalla - en tykkää näistä pahemmin erikseen. Jo blogin nimi kertoo kuitenkin kaiken oleellisen: Sinisen sävyt meressä ja taivaalla, kehyksenä mieluiten tropiikin tai Välimeren vehreä kasvillisuus. Mun lempirannat on sellaisia, joissa sademetsä ihan törmää mereen. Mitä vehreämpää, sitä parempi. Ei mitään keinotekoista palmurivistöä rantabulevardilla mulle kiitos.

Mustavalkoinen. Tämä liittyy paljolti kuvaamiseen, rakastan nimittäin mustavalkokuvia ja filtteri on välillä ahkerassakin käytössä matkoillani. Toisaalta mustavalkoinen voi myös konkretian sijaan kuvastaa tunnelmaa - yksi synkkä ja myrskyinen yö helmikuisessa Galiciassa lähes kymmenen vuotta sitten on painunut mun mieleen mustavalkoisena, oranssina ja punaisena. Mustavalkoinen oli nimittäin kylmä ja sähkökatkon pimentämä maailma ulkona, kun ystäväni kanssa istuimme maalaistalon keittiössä leivinuunin oranssissa lämmössä verenpunaista riojaa laseissamme. Ja ihan off topic -tunnustuksena muuten nyt, että en ole koskaan pitänyt punaviinistä, en edes laadukkaasta riojasta. Sitä oli silti litkittävä pullokaupalla Espanjassa asuessani, koska kuuluihan se nyt hei asiaan!

Karmiininpunainen. Laitetaan tähän viimeiseksi vielä yksi haasteellinen väri. Oranssin rinnalla syvä karmiininpunainen energisoi minua, ja sitä löytyy oranssin tavoin niistä auringonousuista ja -laskuista. Rakastankohan näitä värejä siksi, että rakastan auringonlaskuja, vai rakastanko auringonlaskuja, koska niiden värit ihastuttavat mua kerta toisensa jälkeen? Hyvä kysymys. Karmiininpunainen on usein myös ihanan, kypsän mangon kuori tropiikissa. 

Ja sitten niitä kuvia! Valitsen nyt ihan vain itseäni miellyttävimmät, edellisiä värejä edustavat kuvat omasta Instagramistani ja toivon, että ne inspiroivat myös muita. Odotan innolla myös kanssabloggaajien marraskuun IGTT- postauksia, on teema vaan niin herkullinen!

 Belizessä, Caye Caulkerilla palmupuut stemmasi upeasti turkoosin meren ja sinisen taivaan kanssa... Aion muuten vihdoin käydä käsiksi Belizeen täällä blogissakin.

Tämä on yksi mun lempikuvista tältä vuodelta, annettakoon sille nyt nimeksi vaikka poika mintunvihreässä talossa... Talo taas sijaitsee pastelliparatiisissa Floresin kaupungissa Guatemalassa. 

Kun puhuin mustavalkoisuudesta ja tunnelmasta, niin tämä kuva kiteyttää ajatukseni. Oon aivan varma, että vaikka olisin napannut tämän kuvan Atitlán-järven tihkusateesta värillisenä, olisi tämä hetki jäänyt joka tapauksessa mieleeni nimenomaan mustavalkoisena. 

Lissabonin marraskuiset auringonlaskut viime vuonna olivat aika korallinvärisiä... 

No, tässä niitä mustikoita olisi. Tämä kuva ei tosin ole mökiltä, vaan hävikkiravintola Loop:n brunssilta. Hävikkimustikoita, what the ****? Suosittelen muuten brunssia Hietsussa, ruoka oli maukasta ja tällaisia idiksiä on ilo tukea. 

Oranssi oli yksi Köpiksen söpöimmän kadunpätkän taloista... 

Kyllä sinisen ja vihreän yhdistelmä toimii näköjään muuallakin kuin rannalla! Tässä toinen tän vuoden suosikkikuvistani, tähän kiteytyy niin paljon odotusta, tien päällä olemista, seikkailua ja lämpöä. Kuva on Sri Lankasta, Colombo - Kandy -radan varrelta. 

Tässä mustavalkokuvassa valo leikkii täydellisesti Manika-elefantin puhaltamassa vesisuihkussa. Manikan "tapaaminen" taisi olla Sri Lankan reissun kohokohta. Joka välissä, niin tässäkin, on hyvä muistuttaa, miksi elefantteja kannattaa vain ihailla ratsastamisen sijaan ja vinkata tästä hienosta projektista kaikille Sri Lankan matkaa suunnitteleville. 

Tässähän on molemmat haasteelliset lempparit karmiininpunainen ja tummanliila. Kuva on yksi sadoista seinämaalauksista, joilla hylätty Teufelsbergin vakoiluasema on nykyisin koristeltu. Ja kaikki värithän ovat kauniita. 

No juu, tässä nyt vaan se lempihuivi, kun tuli mainittua... Vaikka olen kirkkaiden värien ystävä, todistaa tuo vasemmanpuoleinen kuva Prahasta sen, että laimeammatkin sävyt voivat toimia loistavasti, kun konteksti on oikea. Harmaa taivas ja punaiset katot ♥ 

Vihreän ja sinisen synkroniaa Balin riisipelloilta... 

Olin kirjoittanut tähän kuvaan Gili Airilta, että Indonesian väri on ehdottomasti sininen. Kaikki sinisen sävyt... 

Karmiininpunaista kukkaloistoa ihanassa kotikaupunkikohteessani Vallilan siirtolapuutarhassa.

Ja vielä auringonlasku Pohjois-Balilta. Harmillisen huonolaatuinen kuva tosin, mutta kuvitelkaa se vähän kauniimpana, heh. Balin pohjoispuolelta löytyy vielä pieniä kyliä, joissa saa olla rauhassa ainoa turisti aamumarkkinoilla ja joissa ihmisten aito kiinnostus vierailijaa kohtaan todella sulattaa sydämen. Tänne palaan vielä.

Nämä kuvat saavat riittää tällä kertaa. Tosin, mä olen tainnut kohta jo käyttää kaikki ig-kuvani näissä torstaipostauksissa. Täytyisi varmaan alkaa käyttää Instagramia vähän aktiivisemmin matkoilla! Oon vaan pitänyt matkoillani kuva per päivä - tahtia itselleni sopivana, vaikka oikeasti kuviahan matkoilta olisi julkaistavaksi pilvin pimein. Mulla ei muuten ole missään tallessa Instagram-julkaisujani, joten joudun lataamaan kuvat Ig:n selainversiosta, joka tekee kuvista välillä aika kauheaa suttua. Mikäköhän ratkaisuksi tähän?

Olipas ihana palata matkamuistoihin nyt, kun ulkona on maa valkoisena. Maailma on värikäs, maailma on mustavalkoinen, riippuu ihan siitä, miltä kantilta katsoo. Mä katson ihan mielelläni vuoron perään molemmilta.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat teeman mukaisesti omia Instagram-kuviani.