Aaawh, joulukuinen Venetsia! En olisi parempaa ideaa voinut keksiä, kun elokuussa mietittiin, minne voisi matkustaa muutamaksi päiväksi arkea pakoon vuoden pimeimpään aikaan.
Mä en ollut koskaan halunnut Venetsiaan, tarinat kanaalin hajuista ja turistilaumoista heittivät kaupungin mun matkatoivelistan hännille, mutta mieheni unelma se oli ollut aina. Mulle iski Väli-Amerikan reissun jälkeen Etelä-Eurooppakuume, halusin fiilistellä pitkästä aikaa Välimeren maiden tunnelmaa, ruokaa ja tapaa nauttia elämästä. Yhdistelmä miehen pitkäaikaista unelmaa ja mun spontaania kaipuuta etelämmäksi toi mieleen idean Venetsiasta. Lopulta päädyttiin ostamaan multi-destination -lennot niin, että lennettiin Venetsiaan ja palattiin kotiin Ljubljanasta - jälkeenpäin sanottuna erittäin toimiva kombo! Eivätkä nämä Lufthansan lennot olleet kuin muutaman kympin kalliimmat, kuin tavalliset menopaluuliput. Se, viekö Lufthansa perille kohteeseen, onkin jo toinen tarina...
Joulukuinen Venetsia oli kylmä, tuulinen ja kostea, mutta samalla lämmin ja kotoinen joulukoristeineen ja -valoineen. Turisteja oli, mutta sopivasti - keskikaupungilla pieni ihmishälinä toi iltaisin mukavan tunnelman kaduille. Tyhjiä katuja, siltoja ja kanaaleja löytyi pilvin pimein, jos vain halusi siirtyä hieman kauemmas keskustasta. Olin kuullut ennen matkaa, että Venetsiassa ei kuule enää edes italiaa, koska turisteja on niin paljon. Höpöhöpö! Notkeaa italiankieltä kuuli aivan jokapuolella, ja useissa ravintoloissa ja kahviloissa tupa oli täynnä paikallisia. Luin syksyllä ilmestyneestä Mondosta, että venetsialaiset rakastavat kaupunkiaan eniten talvella - niin minäkin, vaikken siellä muina vuodenaikoina olekaan käynyt.
Ja ne kanaalit, ja sillat... Häkellyttävän sinisenä talojen väleissä kelluva vesi, ajan patinoimat julkisivut ja kymmenet erilaiset vesien ylle ulottuvat sillat ovat tehneet Venetsiasta kuuluisan. Kaupungista ja sen asukkaista elää paljon turistivastaisia myyttejä, joista lähes kaikki meidän kohdalla rikkoontuivat. Mä ihastuin Venetsiaan ja venetsialaisiin. Italiaan on palattava!
Kirjoittelen lisää Venetsiasta ja toki myös Ljubljanasta tässä talven mittaan, mutta veikkaan postaustahdin pysyvän verkkaisena. Uusi työ, joulunalusaika ja toisaalta buukattujen matkojen loistaminen poissaolollaan tuo omat haasteensa tähän pikku matkablogiin. Haluan kuitenkin pitää tämän hengissä - kyllä niitä lomia joskus alkaa taas kertyä ja matkoja ilmaantuu näköpiiriin.
Mutta sillat, niihin Venetsiassa rakastuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti