Halusin vielä kirjoittaa koontipostauksen kesän Guatemala - Belize -reissusta, sillä pyörittelin itsekin monia kyssäreitä mielessäni matkaa suunnitellessamme. Ihan hirveän montaa suomenkielistä blogia, jossa näissä maissa olisi reppureissattu, en myöskään löytänyt, joten ehkä tästä kirjoituksesta on apua seudulle matkaaville. Luvassa siis vastauksia omiin kysymyksiini, vinkkejä ja vielä omat lempparijuttuni reissusta. Parhaat muistot nouseekin helposti mieleen nyt, kun aikaa matkasta on jo kulunut.
Melkein ensimmäisenä matkatessa mun tulee aina pohdittua matkabudjettia. Tiesin etukäteen Guatemalan olevan edullinen, ja Belizenkin kohtuuhintainen. Hintataso Guatemalassa kuitenkin vaihteli jonkin verran alueittain. Antigua ja osa Guatemala Citystä olivat yllättävänkin paljon kalliimpia muihin kohteisiin verrattuna. Vegeburrito tai quinoasalaatti kokiksella maksoi Antiguassa noin 60 quetzalia, saman satsin sai Atitlánjärvellä 35 quetzaliin. Puhumattakaan tietysti paikallishintojen pikkukylistä turistialueiden ulkopuolella. Cobanissa matkalla Floresiin alla olevassa kuvassa oleva ruoka-annos comedorissa kustansi 17 quetzalia. Yksi quetzal on muuten noin 12 senttiä.
Antiguassa myös majoittuminen oli huomattavasti kalliimpaa kuin muualla maassa - se olikin ainoa kohde, jossa päädyimme yhteismajoitukseen.
Antiguassa myös majoittuminen oli huomattavasti kalliimpaa kuin muualla maassa - se olikin ainoa kohde, jossa päädyimme yhteismajoitukseen.
Hedelmät ja vihannekset olivat suomalaisittain ihanan edullisia Guatemalan toreilla ♥
Retket ja aktiviteetit Guatemalassa olivat kohtuuhintaisia. Pacayan tulivuoriretki maksoi kuljetuksineen 132 quetzalia ja Tikalin kansallispuisto 250 quetzalia. Retket oli mun mielestä ihan laadukkaita, menisin uudestaan.
Belize olikin sitten tuplasti Guatemalaa kalliimpi. Edullisin ruoka-annos Caye Caulkerilla maksoi seitsemän Belizen dollaria eli vajaa neljä euroa. Vertauksen vuoksi, tuo Guatemalan edullisin safka 17 quetzalia on kaksi euroa. Etenkin retket, majoitus ja kuljetukset olivat Caye Caulkerilla suhteellisen kalliita. Vesitaksikuljetus - siis ei mikään oma taksi vaan säännöllinen pikavenevuoro - maksoi jopa 29 belizeläistä eli 13 euroa yhteen suuntaan (Belizen dollari on noin 45 senttiä). Uskoisin kuitenkin, että Manner-Belizessä hinnat olisivat vähän kohtuullisemmat. Edullisin kahden hengen huone, jonka ennakkoon netistä löysin, maksoi 30 USD:tä/yö. Oltiin kyllä ihan supertyytyväisiä tähän majapaikkaan.
Ehkä eniten kysymyksiä mussa herätti ennen matkaa paikasta toiseen liikkuminen. Huomasin nopeasti, että etenkin Guatemala pursuaa firmoja, jotka tarjoavat shuttle-kuljetuksia tärkeimpien matkakohteiden välillä. Käyttäisin itse kuitenkin mieluummin julkista liikennettä, jos mahdollista. Paikallisbussi on halpa tapa elämysmatkailla ja saada perspektiiviä paikallisten arkeen.
Homma alkoikin ihan kivasti, kun heti ekan yön jälkeen kikkailtiin itsemme Guatemala Citystä Panajacheliin Atitlánjärvelle linjurilla. Tosin matkanteko ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista, kuin kuvittelin, ja tämän 140 kilometrin matkan aikana bussia oli vaihdettava kahdesti. Espanjankielentaidosta oli tässä(kin) kohtaa hyötyä. Matkabudjetti kuitenkin kiitti - shuttle olisi kustantanut 25 USD:tä, kun bussimatkat maksoivat yhteensä 30 quetzalia eli nelisen dollaria.
Useimmille, etenkin pisimmille väleille otimme lopulta suoran pikkubussin, sillä myös aika on joskus rahaa. Shuttle-kyytien hinnat vaihtelevat hurjasti eri firmojen välillä, kannattaa ehdottomasti vertailla ja tinkiä kuljetusta buukatessa.
Guatemalan maaseudulla käytetään liikkumiseen myös avolava-autoja eli paikallisten sanoin pickupeja. Matka San Jorgen pikkukylästä Sololán markkinoille mammojen seurassa auton lavalla keikkuen oli ikimuistoinen. Avolavojen kyytiin voi hypätä mistä vain, eivätkä kaikki kyyditsijät aja mitään tiettyä reittiä. Kyyti Panajachelista San Jorgeen alkoi liftaten, ja lopulta kuski veloitti meiltä viisi quetzalia matkasta. Voisko tällaista joustoa tuoda pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteeseen?
Jännäsin myös hieman etukäteen rajanylitystä Guatemalasta Belizeen. Tai no en ehkä jännännyt, mutta odotin mielenkiinnolla. Olen joitakin kertoja ylittänyt Panaman ja Costa Rican rajan Paso Canoasilla, ja se tuntien hikinen jonottaminen ja puuduttavat rajamuodollisuudet eivät todellakaan kuulu mun parhaisiin matkamuistoihin. Guatemalan ja Belizen raja olikin ihan pala kakkua siihen verrattuna. Ylitys kesti ehkä vartin, ja tunnelma rajalla oli aika leppoinen. Muuten, huhujen mukaan rajapollarit Guatemalan puolella yrittävät välillä rahastaa matkailijoilta muutaman quetzalin rajanylitysmaksua. Sitä ei pidä maksaa! Tuulesta temmattua korruptiota koko homma.
Matka Guatemalasta Belizeen sujui myös järjestetyllä bussikuljetuksella. Mulla ei siis ole mitään näkemystä Belizen julkisen liikenteen tasosta.
Myös sadekaudella matkustaminen mietitytti mua ennen matkaa. Guatemalassa ja Belizessä sadekausi kestää virallisesti kesäkuusta lokakuuhun, meidän matka osui heinäkuulle. Kuinka monta kertaa kastuttiin matkan aikana? No, tasan kaksi. Jos sadekausimatkailu on tällaista, lähden milloin vaan uudestaan! Voi tietysti olla, että meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri, mutta enemmänkin mulla on sellainen olo, ettei sadekausi ollut päässyt vielä kunnolla vauhtiin heinäkuussa. Elo-lokakuu on Karibialla hurrikaaniaikaa, joten uskoisin sen olevan myös sateisempi ajankohta noin yleisesti.
...Ja viikon päästä tältä:
Aika hurjan näköistä. Kauden ensimmäinen hurrikaani Earl saapui Belizeen elokuun alussa. Netistä löytämäni tilasto siitä, että yksikään hurrikaani ei ole Belizessä osunut heinäkuulle, pitää siis edelleen paikkansa. Mutta läheltä liippasi.
Ehkä eniten kysymyksiä mussa herätti ennen matkaa paikasta toiseen liikkuminen. Huomasin nopeasti, että etenkin Guatemala pursuaa firmoja, jotka tarjoavat shuttle-kuljetuksia tärkeimpien matkakohteiden välillä. Käyttäisin itse kuitenkin mieluummin julkista liikennettä, jos mahdollista. Paikallisbussi on halpa tapa elämysmatkailla ja saada perspektiiviä paikallisten arkeen.
Homma alkoikin ihan kivasti, kun heti ekan yön jälkeen kikkailtiin itsemme Guatemala Citystä Panajacheliin Atitlánjärvelle linjurilla. Tosin matkanteko ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista, kuin kuvittelin, ja tämän 140 kilometrin matkan aikana bussia oli vaihdettava kahdesti. Espanjankielentaidosta oli tässä(kin) kohtaa hyötyä. Matkabudjetti kuitenkin kiitti - shuttle olisi kustantanut 25 USD:tä, kun bussimatkat maksoivat yhteensä 30 quetzalia eli nelisen dollaria.
Useimmille, etenkin pisimmille väleille otimme lopulta suoran pikkubussin, sillä myös aika on joskus rahaa. Shuttle-kyytien hinnat vaihtelevat hurjasti eri firmojen välillä, kannattaa ehdottomasti vertailla ja tinkiä kuljetusta buukatessa.
Guatemalan maaseudulla käytetään liikkumiseen myös avolava-autoja eli paikallisten sanoin pickupeja. Matka San Jorgen pikkukylästä Sololán markkinoille mammojen seurassa auton lavalla keikkuen oli ikimuistoinen. Avolavojen kyytiin voi hypätä mistä vain, eivätkä kaikki kyyditsijät aja mitään tiettyä reittiä. Kyyti Panajachelista San Jorgeen alkoi liftaten, ja lopulta kuski veloitti meiltä viisi quetzalia matkasta. Voisko tällaista joustoa tuoda pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteeseen?
Jännäsin myös hieman etukäteen rajanylitystä Guatemalasta Belizeen. Tai no en ehkä jännännyt, mutta odotin mielenkiinnolla. Olen joitakin kertoja ylittänyt Panaman ja Costa Rican rajan Paso Canoasilla, ja se tuntien hikinen jonottaminen ja puuduttavat rajamuodollisuudet eivät todellakaan kuulu mun parhaisiin matkamuistoihin. Guatemalan ja Belizen raja olikin ihan pala kakkua siihen verrattuna. Ylitys kesti ehkä vartin, ja tunnelma rajalla oli aika leppoinen. Muuten, huhujen mukaan rajapollarit Guatemalan puolella yrittävät välillä rahastaa matkailijoilta muutaman quetzalin rajanylitysmaksua. Sitä ei pidä maksaa! Tuulesta temmattua korruptiota koko homma.
Matka Guatemalasta Belizeen sujui myös järjestetyllä bussikuljetuksella. Mulla ei siis ole mitään näkemystä Belizen julkisen liikenteen tasosta.
Myös sadekaudella matkustaminen mietitytti mua ennen matkaa. Guatemalassa ja Belizessä sadekausi kestää virallisesti kesäkuusta lokakuuhun, meidän matka osui heinäkuulle. Kuinka monta kertaa kastuttiin matkan aikana? No, tasan kaksi. Jos sadekausimatkailu on tällaista, lähden milloin vaan uudestaan! Voi tietysti olla, että meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri, mutta enemmänkin mulla on sellainen olo, ettei sadekausi ollut päässyt vielä kunnolla vauhtiin heinäkuussa. Elo-lokakuu on Karibialla hurrikaaniaikaa, joten uskoisin sen olevan myös sateisempi ajankohta noin yleisesti.
Taivaltaessamme polkua ylös Pacaya-tulivuorelle kastuttiin ihan kunnolla...
...ja hetken päästä taas tuuleteltiin märkiä kainaloita kuivassa säässä.
Caye Caulkerilla näytti meidän vierailun aikana heinäkuun lopussa tältä...
...Ja viikon päästä tältä:Aika hurjan näköistä. Kauden ensimmäinen hurrikaani Earl saapui Belizeen elokuun alussa. Netistä löytämäni tilasto siitä, että yksikään hurrikaani ei ole Belizessä osunut heinäkuulle, pitää siis edelleen paikkansa. Mutta läheltä liippasi.
Turvallisuus tietysti pohdituttaa aina. Matkustustiedote Guatemalasta on aika rajua luettavaa. Itse koin Guatemalan turvalliseksi, kunhan vain miettii, minne menee ja kenen kanssa ryhtyy tekemisiin. Pienissä kohteissa, kuten Atitlánjärven San Pedrossa ja San Jorgessa, jopa pimeällä liikkuminen tuntui turvalliselta. Samoin Floresin saari ja Antiguan keskusta olivat rauhallisen oloisia myös auringonlaskun jälkeen.
Itse en ehkä liftaisi satunnaisen pickupin kyytiin yksin, ja muutenkaan en viitsi väheksyä matkakumppanimieheni lattaritaustan arvoa myös turvallisuusvinkkelistä katsottuna. Yksinmatkustavia naisia tapasin kuitenkin monia, enkä kuullut mistään ongelmista. Etenkin yksinmatkustaville shuttle-kyydit on käteviä.
Oikeasti mun on välillä vaikea edes ymmärtää, että Guatemalassa on niin paljon väkivaltarikollisuutta, kun ajattelen tapaamiani ihmisiä siellä. Nöyriä taksikuskeja, hymyileviä perheenäitejä, nauravia lapsia ja uteliaita isoisiä. Jengiväkivalta on ongelma kuitenkin nimenomaan lähinnä Guatemala Cityssä ja suuremmissa kaupungeissa.
Itse en ehkä liftaisi satunnaisen pickupin kyytiin yksin, ja muutenkaan en viitsi väheksyä matkakumppanimieheni lattaritaustan arvoa myös turvallisuusvinkkelistä katsottuna. Yksinmatkustavia naisia tapasin kuitenkin monia, enkä kuullut mistään ongelmista. Etenkin yksinmatkustaville shuttle-kyydit on käteviä.
Oikeasti mun on välillä vaikea edes ymmärtää, että Guatemalassa on niin paljon väkivaltarikollisuutta, kun ajattelen tapaamiani ihmisiä siellä. Nöyriä taksikuskeja, hymyileviä perheenäitejä, nauravia lapsia ja uteliaita isoisiä. Jengiväkivalta on ongelma kuitenkin nimenomaan lähinnä Guatemala Cityssä ja suuremmissa kaupungeissa.
Vielä muutama koottu vinkki Guatemalaan ja miksei muuallekin Väli-Amerikkaan:
Opettele vähän espanjaa! Tätä nyt ei tarvitse enempää perustella. Sen lisäksi, että omatoimimatkailijan olo ei ole ihan niin eksynyt, voit palata kotiin monta käytyä sydämellistä keskustelua rikkaampana.
Guatemalassa, ainakin pienemmissä paikoissa on tapana tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Buenas on hyvä tervehdys mihin aikaan päivästä tahansa.
Guatemalassa, ainakin pienemmissä paikoissa on tapana tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Buenas on hyvä tervehdys mihin aikaan päivästä tahansa.
Guatemalassa turistipalveluiden hinnat eivät ole kiinteitä, tingi aina kyydeistä, retkistä ynnä muista. Kysy hotellilta, paljonko esimerkiksi tuktuk-kyyti maksaa. Kysy myös lentoasemalla jolta kulta kiskan tädiltä, paljon taksi majapaikkasi sijainnille kustantaa, valitettavasti taksareiden joukossa on myös paljon yritteliäitä tapauksia. Ekan mahdollisen taksin kyytiin ei tarvitse hypätä. Yritän itse luottaa omiin viboihini reissatessa - yleensä silmiin katsomalla saa jo aavistuksen siitä, kuuluuko taksari niihin nöyriin vai yritteliäisiin, eli veloittaako hän sinulta normitaksan vai tuplaten vain, koska voi.
Guatemalassa paikallinen sim-kortti maksoi alle kymmenen dollaria ja se toimi usean viikon ensilatauksella. Sillä tuli soiteltua hotelleihin, shuttlefirmoihin ja luotettavaksi osoittautuneelle taksikuskille Guatemala Cityssä. Niin ja selattua nettiä siellä, missä wifi ei ollut käytössä. Sim-kortteja myyvät kaupat mainostavat palveluitaan yleensä jo kaupan ikkunassa, joten hankinta on helppoa.
Guatemalassa paikallinen sim-kortti maksoi alle kymmenen dollaria ja se toimi usean viikon ensilatauksella. Sillä tuli soiteltua hotelleihin, shuttlefirmoihin ja luotettavaksi osoittautuneelle taksikuskille Guatemala Cityssä. Niin ja selattua nettiä siellä, missä wifi ei ollut käytössä. Sim-kortteja myyvät kaupat mainostavat palveluitaan yleensä jo kaupan ikkunassa, joten hankinta on helppoa.
Kysy hotellilla turvattomista alueista. Isoimmissa kaupungeissa on usein kortteleita ja kaupunginosia, joissa on syytä olla varovainen - tai ei mennä ollenkaan. Mun mielestä näistä kannattaa aina kysyä hotellilta, eikä välttämättä luottaa vaikka ennen matkaa netistä naarattuun tietoon. Hotellimme Guatemala Cityssä sijaitsi Zona 1:llä, joka oli ennen rauhaton, mutta sittemmin siistiytynyt. Tilanteet muuttuu.
Guatemalan lentokentällä ei ole pankkiautomaattia. Tai jos on, ei löydetty sitä. Kello kymmenen illalla, Guatemala City, ei yhtään käteistä ja kaupunki täysin vieras. Taksiin on kuitenkin saatava jostain käteistä. Tämä olisi voinut olla kauhutarina, mutta automaatti löytyi taksikuskin avulla ja nostaminenkin sujui turvallisesti. Forexilta ei siis saanut tilattua Guatemalan valuuttaa Suomessa ollenkaan.
Ehkäpä tässä nyt on kaikki, mitä olisi ollut kiva tietää ennen matkaa. Jotkut mun vinkeistä on aika itsestään selviä kokeneille reissaajille, mutta laitoin ne tähän kuitenkin. Ehkä päällimmäinen viestini kuitenkin olisi, että jokaisen, joka vähänkin Väli-Amerikkaan tekee mieli matkustaa, tulisi sinne myös rohjeta lähteä! Monesti oon nimittäin kuullut ihmisten pohtivan juuri turvallisuustilannetta tuolta suunnalta. Itse lähtisin luottavaisin mielin takaisin milloin vaan.
Sitten vielä heinäkuun top5 -lista, eli mun lempparit matkalta, eli viisi suositusta näille huudeille suurella sydämellä:
Guatemalan helmi! Täällä on paljon nähtävää, paikalliskylistä kohteisiin, joissa turistit ovat jo tuttu juttu. Majoituimme San Pedrossa, joka oli tunnelmaltaan ja maisemiltaan loistava aloitus Guatemalan valloitukseen. Myös San Marcos hippimeininkeineen ja San Antonio paikallismarkkinoineen olivat kyläilemisen arvoisia.
Majoituin paikallisen kachique-perheen luona Mayan Experience Homestay -projektissa San Jorgen kylässä Atitlánjärven alueella muutaman yön itsekseni. Kokemus oli mulle tärkeä ja unohtumaton, ja jaoinkin sen suurilta osin täällä ja täällä.
Flores oli myös suloinen tuttavuus, ja tosin kuin moni kaupungissa kävijä, me vietettiin siellä jopa kolme päivää. Floresista matkataan Tikalin kansallispuistoon, ja moni tapaamani reissaaja pysähtyikin Floresiin vain päiväksi. Tikal on yksi rauniokaupunkien kuningattarista, sinne todellakin kannattaa mennä!
Meidän hostelli Floresissa oli muuten yksi parhaista, missä olen koskaan yöpynyt. La Casa del Lacandón piti vieraistaan uskomattoman hyvää huolta, ja maisemat hotellin terassilta olivat myös aika buenot. Hintatasoltaan La Casa del Lacandón oli edullisimmasta päästä.
Caye Caulkerin valkoinen hiekka ja turkoosi vesi olivat loistavaa vastapainoa vuoristoisen jylhälle, siirtomaahistoriassa kylpevälle Guatemalalle. Caye Caulkerilla otettiin vaan rennosti ja vähän snorklattiin.
Ehkä mun on nyt aika hyvästellä Guatemala ja Belize täällä blogissa, ainakin tältä erää. Tämä matka oli mulle erittäin rakas, ja postauksia onkin tullut rustattua ihan kiitettävä määrä, vaikka tahti onkin ollut aika leppoisa. Tänään otan suunnaksi Venetsian ja Ljubljanan, tätäkin on odotettu! Sen jälkeen tulevat matkasuunnitelmani ovatkin sitten ihan auki. Vaihdan pian työpaikkaa, ja kyllähän me tiedetään, mitä se tarkoittaa - lomien palamista. Toivottavasti saan kuitenkin jotain kivaa järkättyä jo tänä talvena!
Ehkäpä tässä nyt on kaikki, mitä olisi ollut kiva tietää ennen matkaa. Jotkut mun vinkeistä on aika itsestään selviä kokeneille reissaajille, mutta laitoin ne tähän kuitenkin. Ehkä päällimmäinen viestini kuitenkin olisi, että jokaisen, joka vähänkin Väli-Amerikkaan tekee mieli matkustaa, tulisi sinne myös rohjeta lähteä! Monesti oon nimittäin kuullut ihmisten pohtivan juuri turvallisuustilannetta tuolta suunnalta. Itse lähtisin luottavaisin mielin takaisin milloin vaan.
Sitten vielä heinäkuun top5 -lista, eli mun lempparit matkalta, eli viisi suositusta näille huudeille suurella sydämellä:
Atitlánjärvi
Guatemalan helmi! Täällä on paljon nähtävää, paikalliskylistä kohteisiin, joissa turistit ovat jo tuttu juttu. Majoituimme San Pedrossa, joka oli tunnelmaltaan ja maisemiltaan loistava aloitus Guatemalan valloitukseen. Myös San Marcos hippimeininkeineen ja San Antonio paikallismarkkinoineen olivat kyläilemisen arvoisia.
Mayan Experience Homestay
Majoituin paikallisen kachique-perheen luona Mayan Experience Homestay -projektissa San Jorgen kylässä Atitlánjärven alueella muutaman yön itsekseni. Kokemus oli mulle tärkeä ja unohtumaton, ja jaoinkin sen suurilta osin täällä ja täällä.
Pacayan tulivuori ja laavassa höyrytetyt vaahtokarkit
Etenkin ne laavassa höyrytetyt vaahtokarkit - en nimittäin ole kuullut monestakaan tulivuoresta, jonka rinteillä voi turvallisin mielen nauttia tikun päästä vulkaanisessa höyryssä lämmenneitä nameja. Maisematkin olivat toki upeita ja kuuden kilometrin patikka juuri sopivan pituinen aktivoimaan hetkeksi lomailijoita.
Flores & Tikal
Flores oli myös suloinen tuttavuus, ja tosin kuin moni kaupungissa kävijä, me vietettiin siellä jopa kolme päivää. Floresista matkataan Tikalin kansallispuistoon, ja moni tapaamani reissaaja pysähtyikin Floresiin vain päiväksi. Tikal on yksi rauniokaupunkien kuningattarista, sinne todellakin kannattaa mennä!
Meidän hostelli Floresissa oli muuten yksi parhaista, missä olen koskaan yöpynyt. La Casa del Lacandón piti vieraistaan uskomattoman hyvää huolta, ja maisemat hotellin terassilta olivat myös aika buenot. Hintatasoltaan La Casa del Lacandón oli edullisimmasta päästä.
Caye Caulker ja Karibianmeri
Caye Caulkerin valkoinen hiekka ja turkoosi vesi olivat loistavaa vastapainoa vuoristoisen jylhälle, siirtomaahistoriassa kylpevälle Guatemalalle. Caye Caulkerilla otettiin vaan rennosti ja vähän snorklattiin.
Ehkä mun on nyt aika hyvästellä Guatemala ja Belize täällä blogissa, ainakin tältä erää. Tämä matka oli mulle erittäin rakas, ja postauksia onkin tullut rustattua ihan kiitettävä määrä, vaikka tahti onkin ollut aika leppoisa. Tänään otan suunnaksi Venetsian ja Ljubljanan, tätäkin on odotettu! Sen jälkeen tulevat matkasuunnitelmani ovatkin sitten ihan auki. Vaihdan pian työpaikkaa, ja kyllähän me tiedetään, mitä se tarkoittaa - lomien palamista. Toivottavasti saan kuitenkin jotain kivaa järkättyä jo tänä talvena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti