Kaikki harmaan sävyt Düsseldorfissa

Viime viikonloppuna mun tie vei jälleen Saksaan ja tällä kertaa sen läntiseen osaan. Tää reissu oli vähän ylimääräinen ja suunnittelematon repäisy siinä mielessä, että todellinen syyni matkalle ei ollut niinkään kohde vaan mieheni, joka teki työharjoitteluaan Dortmundissa. Yritän aina suhtautua jokaiseen matkaan sen ansaitsemalla intohimolla, mutta kun en hyvälläkään tahdolla löytänyt Dortmundista jalkapallon lisäksi mitään matkailullisesti mielenkiintoista, luovutin ja päätin suhtautua tähän viikonloppuun vain avoimin mielin. Pääsisin kuitenkin vaihtamaan maisemaa hetkeksi. Ja relaamaan.

Ai relaamaan? Lopulta kävikin sitten niin, että sain ängettyä kolmen päivän matkalle kolme kaupunkia, eli vierailemieni saksalaiskaupunkien määrä melkeinpä tuplaantui. No, tosiaan, pienehkö Dortmund oli parissa tunnissa fiilistelty, tosin erinomaiseen aikaan satuin paikalle, sillä samana iltana pelattiin Saksan cupin finaali Dortmund vs. Bayern München, joka näkyi ja kuului kaikkialla. Mutta jos kaikki fanaattiset keltamustaa väriä tunnustavat huligaanit fanit olisi poistettu katukuvasta, mulle olisi tullut paikasta mieleen ehkä Järvenpää. En tiedä miksi. On Dortmund toki Järvenpäätä reilusti isompi, mutta jotenkin tunnin junamatka Düsseldorfin lentokentältä, kaupungin tiivis keskusta ja laajasti ympärille levinnyt asutus sekä sijainti Kölnin ja Düsseldorfin kaltaisten suurkaupunkien varjossa toi mulle mieleen Jäken kaltaisen suomalaisen pikkukaupungin. Dortmundista puuttui ison maailman meiningit.

Meillä oli kuitenkin syymme majoittua juuri Dortmundiin, ja saatiinkin vuokrattua kaunis huone airbnb:n kautta. Ei vitsit, miten mä diggaan airbnb:stä. Mun matkailu olisi todella erilaista ilman sitä. Joka tapauksessa, kuten meidän isäntämmekin sievästi, melkeinpä pahoitellen totesi, ei Dortmundissa ole pahemmin turistinähtävyyksiä. Voitaisiin siis hyvin mielin tehdä päiväretkiä muihin kaupunkeihin. Nää kaupungit olisivat Köln ja Düsseldorf. Kuulkaas, Kölnin ja Düsseldorfin välillä on 40 kilsaa ja 21 minuuttia raidetta, mutta tunnelmiltaan ne ovat niin erilaisia, että toinen voisi sijaita kuussa. Toiseen näistä ihastuin, toiseen jos en nyt vihastunut niin ainakin totesin, että ei ole mun mesta. Düsseldorf nimittäin.

Sujuvin reitti Suomesta Dortmundiin kulkee Düsseldorfin kentän kautta, ja päädyttiinkin viettämään paluupäivä ennen lentoa tässä bisneskaupungissa. Aamiainen junassa - Saksan rautatieasemat on hiilaritankkaajan paratiiseja pullineen ja brezeleineen - kamat Düsseldorf Hauptbahnhofin säilytykseen (1,50 euroa/ tunti) ja ei kun kaupunkia valloittamaan. Düsseldorfin vanhaan kaupunkiin kävelisi arviolta puolisen tuntia rautatieasemalta, joten pistettiin pullat sulaen ja jalkaa toisen eteen - sateesta huolimatta.

Düsseldorf on wikipedian mukaan Saksan mainos- ja tietoliikennealan keskus. Kaupungissa on myös 170 luottolaitosta, 130 vakuutusyhtiötä ja yksi Saksan suurimmista pörsseistä. Ihan hyvin Helsingin kokoiselle kaupungille, sanoisin. Tosin, Düsseldorfin metropolialueella asuu lähes kolme miljoonaa ihmistä, joten oikeasti populaa näiden pyörittämiseen riittänee. Mulle kaupunki näyttäytyi vauraana, vakavana ja hengettömänä. Meillä ei vaan klikannu. Natsannu. Synkanny. 

Älä käsitä väärin, Düsseldorfissa on oikein kaunista -  yhdenkään näkemäni rakennuksen julkisivussa ei tainnut olla senttiäkään pois kulunutta maalipintaa. Puoli päivää on lyhyt aika tutustua mihin tahansa suurkaupunkiin, joten tyydyn vain kuvailemaan ensivaikutelmaani Düsseldorfista: Sateinen maanantai, puvuissaan eteenpäin kiiruhtavat liikemiehet ja -naiset ja lähes tyhjä kahvila, jonne päädyttiin sadetta pitelemään. Iltapäivällä metrolaiturilla seisoskelevat ihmiset naama peruslukemilla, ei puheensorinaa, ei laiturilla juoksentelevia lapsia. Tällaiseksi mä itse asiassa Saksan joskus kuvittelin, kunnes Berliini rikkoi mun kaikki stereotypiat. Löytyyköhän Düsseldorfista ihmisten kaupunginosia, sellaisia joissa on leikkipuistoja ja kukkaistutuksia pursuavia parvekkeita? 

Nämä alla olevat kuvat on napattu Altstadtin, Stadtmitten, Oberkasselin ja Niederkasselin kaduilta vanhalla pokkarillani (saisinpa jo uuden kamerani huollosta!!). Oberkassel ja Niederkassel sijaitsevat Düsseldorfin vanhan kaupungin eli Altstadin vastarannalla. Vaikka viima heitti kylmää tihkua vaakatasossa mun naamalle, oli sillan yli päästävä katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain, joka saisi mut ihastumaan kaupunkiin. Mä kun tykkään todella paljon kaupunkeihin ihastumisesta.

Kengät ja housut litimärkänä saavuttiin Rein-joen toiselle puolen ja löydettiin (lisää) tyhjiä katuja ja kahviloita sekä loisteliaita asuintaloja. Jos maailma olis Ankkalinna niin Düsseldorf vois olla Roope Ankka. Yksinäinen, viilee ja vauras. Ehkä palaan jonain kauniina kesäpäivänä kaupunkiin ja ihastun, tiedä häntä. Nyt tuun kuitenkin muistamaan tän matkapäivän yhtenä harmaimmista ikinä.

Tuntuu melkeen pahalta puhua näin jostain kaupungista - jollekulle se on kuitenkin rakas paikka. Mutta tää on mun blogi ja mä kirjoitan mun kokemuksista. Joku toinen varmasti klikkaa yhteen tämänkin kaupungin kanssa, joko viihtyy vauraudessa tai on löytänyt ne ihanat parvekkeet ja puheensorinan kadunkulmista. Mulle ja Düsseldorfille nyt kävi näin. Menin ehkä vääriin paikkoihin, eksyin metrossa ja sain märät sukat sekä kymmeniä harmaita kuvia muistoksi. Erottiin kuitenkin ihan hyvissä väleissä.

Ja onneksi oli myös Köln. Siihen ihastuin. Ja siitä kerron vielä lisää.