Kohta Guatemalassa

Viikot juoksee hurjaa vauhtia, enkä melkein halua uskoa, että jo viikon lopulla herään Guatemalasta. Jännittää. Hymyilyttää. Nostaa sykettä, tulee uniinkin. Yksi matkaunelma on taas käymässä toteen. Ja toisaalta, vaikka oon monta kertaa matkustanut kaukomaille, joka kerta muutamaa viikkoa ennen pitkää lentomatkaa alkaa myös vähän huimata - lähdenkö tosiaan noin kauas? 

Matkasuunnitelma on jo tehtynä ja majoitukset sekä yksi paikallislentokin varattuna. Pohdiskelen vielä, pitäiskö yksi kevyt yhdeksän tunnin shuttle -kuljetus buukata etukäteen vaiko mennä riskillä ja tingata paikan päällä hyvä diili. Matkareitti tulee kulkemaan Guatemalan pääkaupungista aina naapurimaahan Belizeen asti, josta lennetään sitten takaisin Guatemalaan. Ajomatkat maantietä pitkin ovat kartalla suht kompaktilta näyttävässä Väli-Amerikassa itse asiassa hurjan pitkiä, joten lentäminen takaisin lähtöpisteeseen osoittautui fiksuimmaksi ratkaisuksi ainakin ajankäytön näkökulmasta. Kolmessa viikossa ei ehdi muutenkaan kovin nomadiksi heittäytyä, vaan matkapäivistä tullaan pitämään kiinni, jotta ehditään nähdä kaikki, mitä halutaan. Tai haluan - matkakaverina on mieheni, joka on käynyt Guatemalassa useasti, vaikkei koko maata olekaan kolunnut. Mulle kaikki on uutta ja ihmeellistä. 

Niin, mistä mä haaveilen kun Guatemalasta ja Belizestä haaveilen? Ainakin kirkasvetisistä järvistä, tulivuorenhuipuista, Maya-intiaanien perinteisiin tutustumisesta, espanjankielisistä keskusteluista, sademetsistä ja raunioista. Vähän myös keittobanaanista ja paratiisirannasta, siitä valkohiekkaisesta, jossa palmut heiluu tuulessa.

Kuvat: Blue on Lago de Atitlán by Adam Baker // Guatemala1619 by Dennis Jarvis // Colors4 Corrado by Scorpetta // From the dock by marymariachi

Näin ensitutkimalta Guatemala vaikuttaa oikeelta matkailun pieneltä timantilta, sillä maa on hurjan monipuolinen kokoonsa nähden. Luonto on vaihtelevaa ylämaiden tasangoista tulivuoriin ja sademetsistä kahden valtameren rantaan. Kulttuurisesti rikas väestö (23 virallista intiaanikieltä, 41 prosentin alkuperäisväestö), tuhansia vuosia vanhat raunioalueet pyramideineen sekä värikkäät kylät, kadut ja torit muodostaa mun mielestä jo aika hyvän sopan sukellettavaksi.

Luonto ja kulttuuri on sellainen kombo, jonka soisin toistuvan reissullani aina kun mahdollista. Tällä kertaa erityisesti alkuperäiskulttuuri kiinnostaa mua, ja toisaalta odotan mielenkiinnolla, onko Guatemala kuinka lattari vaikka verrattuna muihin maanosan maihin. Ja kuinka erillään alkuperäiskansat elävät valtaväestöstä? Vai elävätkö? Kuinka sekoittunutta väestö todellisuudessa on? Millainen asema vaikka maya-intiaaneilla maassa on? Entä elintasoerot yleensä? Netistähän näitäkin voi googlailla, mutta on niin eri asia päästä itse paikan päälle ja haistella ilmapiiriä. Koska olen lattareissa paljon viettänyt aikaa, kiinnostaa mua myös yhteiskunnalliset asiat ja paikallislehti tulee varmasti ostettua ainakin kerran.

Oon myös aika innoissani muutamasta majapaikasta, joissa yövytään matkan varrella. Tarjolla ois niin paljua Atitlán -järven maisemissa kuin kotimajoitus maya-perheen luona. Mitään luksusta ei kuitenkaan ole luvassa, vaan paljusta kilpaillaan kaikkien muidenkin hostellivieraiden kesken, heh. Tai niin, mielummin ajattelen, että on jo luksusta päästä matkaan ja saada itse valita, mitä tekee. Majoitustarjonta Guatemalassa oli ennakkoon netistä tsekattuna ihan ok, ja mun hintaluokkaan löytyi lähes joka kohteesta muutama passeli vaihtoehto. Paikan päällähän vasta sitten selviää hinta-laatusuhteen taso ja todellinen majoitustarjonnan laajuus.

Jos oon oikein ymmärtänyt, reppureissaajat ei oo mikään uusi näky Guatemalassa, mutta turismi ei olisi kuitenkaan päässyt pyyhkimään pois maan autenttisuutta. Liikkumisen paikasta toiseen pitäisi sujua kätevästi shuttle-kuljetuksilla silloin, kun paikallisbussit tuntuu liian haastavilta. Haluun kyllä testata myös nää chicken busit - mulla on muutama niin hyvin mieleen painunut muisto paikallisbusseista Panamassa ja Nicaraguassa, että lisää otetaan, kiitos. Sitä paitsi, mun ykkösmotivaattori salilla käymiseen on viime kuukaudet ollu rinkankantovoiman kehittäminen, joten täytyyhän mun testata tuloksia ihan käytännössä!

Lukaisin tossa myös Guatemalan matkustustiedotteen - aika karua luettavaa. Väkivaltarikollisuutta, heikko liikennekulttuuri, hurrikaanikausi kesä-marraskuussa. Ja suunnilleen sama toistuu Belizen kohdalla. Säikähtäisin varmaan, jos en olisi Väli-Amerikassa ennen matkaillut ja etsinyt tietoa eli aitoja maassa asuvien/ matkanneiden kokemuksia ennen tiedotteen lukemista.

Varovaisuus on messissä aina kun reissaan, koska missä vain voi sattua pahasti jos kohdalle osuu. Toisaalta matkustustiedotteisiin on kerätty kaikki pahimmat skenaariot yhteen listaukseen, eikä lueteteltu kaikkia niitä matkaajia, jotka selvisivät ilman ongelmia reissultaan. Ja kun vertaan esimerkiksi Panaman matkustustiedotetta omaan kokemukseeni maassa asumisesta, tuntuu tiedotteen sisältö jopa - anteeks vaan - liioitellulta. Joka tapauksessa nää ilmoitukset on hyvä lukea, sillä kuten työkaverini fiksusti sanoi poliiseksi naamioituneista raiskaajista (juu, näin täällä sanotaan) ääneen lukiessani, ehkä mulle sitten näennäisen normaalilta vaikuttavassa, mutta todellisuudessa uhkaavassa tilanteessa muistuu mieleen lukemani ja onnistun keplottelemaan itseni vaaratilanteesta ulos, mene ja tiedä.

Huomasin, että pälätän tässä Guatemalasta ummet ja lammet, vaikka Belizekin kuuluu matkaohjelmaan. Mutta mun on pakko tunnustaa, että Belizessä meitä odottaa vaan loppuloman biitsichillailut, eikä mitään snorklausta kummempaa ole tarkoitus tehdä. Caye Caulkerin saari on ainoa Belizen kohteemme, mutta ei todellakaan huono sellainen - pitäähän joka reissulla yksi hienohiekkainen rantaparatiisi olla, eikö? Belizellä on myös kunnia olla mulle maa numero 40 - onnea jo etukäteen!

Sekava lähtöfiilistelypostaus tuli näköjään kirjoitettua - snadisti sekavat on tunnelmatkin. Siis lähdenkö mä oikeasti noin kauas?