Halki Guatemalan: Antigua - Cobán - Flores

Pacayan patikkapäivän jälkeen meidän tuli viimein aika ottaa reilumpi maantieteellinen harppaus, kun menovalot suunnattiin kohti pohjoista Guatemalaa. Tähän asti olimme pyörineet reilun viikon noin kolmen tunnin ajomatkan sisällä, eli oikeastaan matka kohti Belizeä alkoi vasta nyt! Seuraava kohteemme olisi Floresin kaupunki, josta retkeiltäisiin myös Tikalin kuuluisille mayaraunioille.

Minibussimme kaartoi hostellin eteen Antiguassa aamukahdeksalta ja otimme suunnaksi Cobánin kaupungin suunnilleen puolessa välissä Antiguaa ja Floresia. Hieman harmistuneissa fiiiksissä lähdettiin matkaan, sillä alunperin tarkoituksemme oli matkata Lanquíniin, joka on Semuc Champeytä lähin kylä muutaman tunnin päässä Cobánista.

Etenkin reppureissaajien keskuudessa suosittu Semuc Champey on kirkkaiden luonnonvesialtaiden muodostelma sademetsän keskellä. Me oltiin suuntaamassa sinne Antiguasta, mutta koko mesta suljettiin just joitain päiviä ennen meidän suunniteltua visiittiä. Sulkemisen taustalla oli kai aika tyypillinen lattariamerikkalainen tarina: Alkuperäisväestö vastaan hallitus ja kiista siitä, kenelle alueen matkailusta saatavat tulot menevät. 

Aiemmin tänä vuonna pieni ryhmittymä alkuperäisväestöä ikään kuin valtasi Semuc Champeyn itselleen ja alkoi hallinnoida myös matkailijavirtaa kohteeseen. Paikka kuitenkin alkoi rapistua ja likaantua silmissä, sillä valtaajat eivät pitäneet siitä huolta. Hallituksen vaatimuksiin olosuhteiden parantamisesta ei vastattu, ja niinpä hallitus päätti sitten vallata Semuc Champeyn takaisin ja sulkea sen kunnostusta varten. Tämä kaikki tieto on siis peräisin paikallisilta ja paikallismediasta, veikkaan että kiistan molemmilla osapuolilla on oma totuutensa.  All in all, meiltä jäi Semuc Champey harmillisesti väliin - tää oli yksi odotetuimmista kohteista reissullamme. Mestaan visiittiä suunnittelevan kannataa varmaan vielä tsekata, mikä on Semucin tilanne nyt.     

Kun kävi ilmi, että meidän olisi fiksua katkaista yli viidensadan kilometrin bussimatka Antiguasta Floresiin ja yöpyä Cobánissa, muistelin googlettaneeni Cobánia jo ennen matkaa - siellä ei kuulema olisi mitään nähtävää. Tällainen argumenttihan toimii parhaassa tapauksessa motivaattorina sellaiselle paikallisen arjen fiilistelijälle kuten mä olen, mutta aikalailla laimeissa tunnelmissa Cobániin saavuttiin. Cobánista mulle jäi mieleen tihkusade, tuimailmeiset paikalliset ja kiireinen torinlaita, jossa katsoin parhaaksi oikeastaan ekaa kertaa Guatemalassa pitää laukustani kunnolla kiinni. Laahustin ympäri kaupunkia pokemoneja metsästävän mieheni perässä, kunnes oli aika mennä nukkumaan.

Matkan Antiguasta Floresiin voi oikeasti taittaa turistishuttlella myös saman päivän tai yön aikana. Mä olen kuitenkin matkojeni saatossa oppinut itsestäni kaikenlaista, kuten esimerkiksi sen, että mun istumalihasten kipuraja menee siinä kuudessa tunnissa. Buukkasimme siis shuttlekyydin Cobán Travelsilta Cobániin ja sieltä seuraavana päivänä Floresiin. Saapuessamme Cobániin oli ennalta bongaamamme hostelli täynnä, joten yhtiö vei meidät vielä omaan hostelliinsa. Varsinaista pakettimatkailua siis. Shuttlematkustus on mukavaa, ja vessaankin pääsi, kun vaan uskalsi avata suunsa...

Cobán Travels oli ainakin Antiguasta Cobániin lähes puolet halvempi kuin kilpailijansa, ja vaikka tapoihini ei kuulu korostaa yksittäisiä matkanjärjestäjiä blogissani (toki aina saa kysyä ja vastaan!), ehkä joku muukin kaipaa edullista ja toimivaa vaihtoehtoa matkalle halki Guatemalan. Tosin Guatemalassa hinnat ei ole koskaan vakioita, enkä pidä mahdottomana ajatusta siitä, että oltaisiin saatu jotain espanjankielialea täältäkin.

Matka Antiguasta Cobániin kesti vajaat kuusi tuntia, ja seuraavan päivän etappi Cobán-Flores oli pituudeltaan reilut seitsemän tuntia. Matkalla Floresiin oli ylitettävä Pasión -joki Sayaxchen kylässä. Jokipahasta ei suinkaan ylitetä siltaa pitkin, vaan paikallista, luovaa teknistä ajattelumallia edustavalla lautalla. Otetaan jotain, joka kelluu, ja kiinnitetään siihen moottorit. Ihan tavallisen näköisiä moottoriveneen moottoreita oli tässä lautassa muistaakseni kaksi joka laidassa. 

Eikö silta kuitenki olisi ihan fiksu ratkaisu? Ehkä, mutta tämä lauttayhteys on Sayaxchen kylän ainoa tulonlähde. Mitä baarit, bordellit ja kaikki muut itseään kunnioittavan satamakaupungin palvelut tekisivät ilman lauttayhteyttä?

Me tosiaan tutkimme muitakin vaihtoehtoja etenkin reitille Cobán - Flores; Shuttlen jatkuva käyttäminen tuntui vaan niin tylsältä. Cobánista olisi päässyt kolmella kanabussin vaihdolla Floresiin, mutta reitti kuulosti vähän epämääräiseltä ja kaiken lisäksi mun rinkka oli rikki (seliseli), joten päädyttiin hyvän myyntimiehen puheen jälkeen ottamaan ovelta ovelle kuljetus.

Seikkailijoille kuitenkin tiedoksi, että Cobánista voi reissata paikallisbussilla joko Chiseciin tai San Bartolomé de las Casasiin, josta vaihdetaan Raxruhán bussiin, sieltä eteenpäin tähän satamakaupunki Sayaxcheen ja Sayaxchesta lopulta Floresiin. Tosin nyt googlettamalla löysin tiedon siitä, että Cobánista olisi myös suora yhteys Sayaxcheen, mene ja tiedä. Musta tuntuu, että aina kun kyseli tietoa paikallisbusseista paikallisilta, sai eri vastauksen. Ei siis ihme, että suurin osa turisteista käyttää suoria turismoja paikasta toiseen siirtymiseen. Suurin osa shuttleista on kuitenkin luotettavia ja turvallisia ja paras vaihtoehto etenkin yksin matkaaville.

Ai niin, Floresiin voi myös lentää Guatemala Citystä, yhdensuuntainen lento olisi maksanut heinäkuussa noin sata euroa, mikä ei itse asiassa ole kovin kallis Väli-Amerikan lennoksi. Vertauksen vuoksi, meidän yhdensuuntainen Belize City - Guatemala City lento  maksoi yli kaksi hunttia. 

Tässä tuli siis vähän tietoa meidän siirtymisestä eteläisestä Guatemalasta pohjoiseen: Antigua - Flores -pätkä on sellainen, jonka moni Guatemalan matkailija joutuu saa matkata. Vaikka tiesin välimatkojen olevan aika pitkiä, yllätti ajomatkan pituus mut kuitenkin. Viisisataa kilometriä hyväkuntoisella, ensimmäisen maailman moottoritiellä ja samat kilsat mutkaisella Panamericanalla eroaa toisistaan aikalailla.

Me saavuttiin Floresiin illan suussa, juuri sinisellä hetkellä. Seuraavassa postauksessani kerron lisää tästä pienestä sateekaarikaupungista. Oon aika varma, että My little pony- tai Halinalle - animaatioiden piirtäjät lomailivat täällä.