Muuttunut matkailija

Jee, lähdemme viikonloppuna pikapyrähdykselle Lontooseen, johan tässä on muutama kuukausi ehditty kaipailla lähdön tunnelmaa. Reissu se on kahdenkin yön reissu - itse asiassa tällaiset arkipakolaisuudet on mun mielestä ihan parhaita.

Oon käynyt Lontoossa kerran aiemmin, vuonna 2009. Vilasin tulevan viikonlopun kunniaksi läpi vanhat facebook-kuvani tuolta reissulta. Olin reilu parikymppinen pullaposki ja asuin Madridissa, josta pääsi jo tuolloin lentämään naurettavan halvalla moniin Euroopan kaupunkeihin. Treffasin silloin Ruotsissa vaihdossa olleen tyttökaverini muistaakseni Victoria Stationilla, ja into piukeena ja pohkeet paukkuen ravattiinkin sit seuraavat kolme päivää nähtävyydeltä toiselle.

Vanhat kuvat pistivät hymyilyttämään, mutta tein heti yhden hauskan huomion: Poseeraan lähes joka kuvassa jonkun tunnetun nähtävyyden edessä. Tower Bridge, Buckinghamin palatsi, London Eye, Big Ben, Hyde Park... mitä näitä Lontoosta löytyykään. Ei nähtävyyksien bongailussa yleisesti oo mitään kummallista, tajusinpahan vain sen, kuinka oon matkailijana jonkin verran muuttunut vuosien varrella. Nykyään mua saa harvemmin pakollisille nähtävyyksille. Köpiksessä skippasin pienen merenneidon, mulla ei ole hajuakaan siitä, missä sijaitsee Berliinin Checkpoint Charlie  ja Lissabonissakin raahauduin Belémin tornille, kun matkaseura pakotti.

Rupesin oikeen miettimään, että mikä muu mun matkailutottumuksissa on muuttunut? Oon matkustellut harrastuksen omaisesti enemmän tai vähemmän aktiivisesti kymmenisen vuotta, ja paljonhan kybään mahtuu henkilöhistoriaa ainakin näin kolmekymppisen näkökulmasta.

Ainakin se on varma, että matkustan nykyään useammin kuin parikymppisenä. Tää on tilanne, josta olen kiitollinen ja joka on ollut mun tavoite oikeastaan aina, myös silloin kun reissuja tuli 1 -2 vuodessa. Onneksi Suomestakin pääsee nykyään pyrähtämään edullisesti Eurooppaan, nämäkin viikonloppulennot maksoi muuten alle satasen! Viime vuodet oon myös matkustanut kauemmas kuin aiemmin, ehkä nälkä on kasvanut syödessä?

Majoitusvalintoja ohjaavat nykyään oman rahatilanteen lisäksi laajentunut tarjonta vaihtoehdoissa, ja musta onkin tullut suuri Airbnb-fani. Majoitun yhä vähemmän hostellien yhteishuoneissa ja kaipaan enemmän omaa rauhaa huoneeltani. Tää on tosin varmasti tottumuskysymys - kun työssäkäyvänä ei tarvitse koko ajan olla penniä venyttämässä, on ollut kiva reissussakin heittää rinkka ihan oman huoneen lattialle. Henkilökohtaisesti en suostu ajattelemaan, että tää olisi ikäkysymys, heh.

Kun googlasin ruokapaikkoja tulevalle viikonlopulle, yritin muistella, mitä syötiin tuolloin seitsemän vuoden takaisella reissulla. Ekana iltana dallailtiin hostellin lähiasemalle Victoria stationille ja siellä Subwayhin. Otettiin takeaway ja mentiin Buckinghamin palatsin suihkulähteen portaille illastamaan. Mietittiin ääneen, onkohan kuningatar nyt siis kotona, kun lippusalossa liehuu lippu. Aika mahtavaa. Myös fish 'n shipsit Camden Townissa tuli tuolloin tutuiksi. Kerran syötiin muistaakseni oikeassa ravintolassa, en kyllä muista mitä.

Nykyään on niiiiiin kiva etsiä brunssipaikkoja tai vegerafloja etukäteen netistä ja aloittaa ruokafiilistely hyvissä ajoin. Ei todellakaan olisi seitsemän vuotta sitten tullut mieleen etsiä ravintolaa netistä. Etenkään reissun päällä - millä sitä olisi etsinyt kun puhelin oli vielä mallia kaikenkestävä nokialainen kapula? Ja entäs sitten paikasta toiseen suunnistaminen? Perinteinen paperikartta löytyi ihan satavarmasti laukunnurkasta rytystä. Nykyään mun puhelin kertoo mulle, mistä kadunkulmasta kääntyä.

Ja hei, vielä yks juttu tuli mieleen - ne facebook-albumit! Ennen tein jokaisesta matkasta, isosta tai pienestä, albumin, joka sisälsi vähintään viiskyt kuvaa. Albumi tietenkin nimettiin tyyliin Lontoo 2009 tai Portugal 06/08 tai jotenkin yhtä omaperäisesti. Suurin osa albumien kuvistakin oli sellaisia, ettei niiden laadulla olisi kannattanut julkisesti ylpeillä. No, facebookin ansiosta mulla edes on tallella jotain vanhoja kuvia -  kun multa vuonna 2012 varastettiin Costa Ricassa niin kone kuin kovalevykin, menetin myös kaiken siihen astisen kuvahistoriani (joo, en edelleenkään tiedä miten pilvipalvelut toimii).

Tiedän, että tää hetken mielijohteesta syntynyt höpöhöpöpostaus ei tietenkään olisi mitään, jos en julkaisi ainakin muutamaa aarretta kuva-albumini syövereistä. Albumin nimi on näköjään London 2009. Annetaan palaa siis, tuunaamattomina versioina.

Onneks oon käynyt jo London Eyessa. Voin tulevalla reissulla tehdä jotain muuta...

Oikeasti, me odotettiin tuntitolkulla vahdinvaihtoa kuninkaanlinnan aidan takana. Ihan järjetöntä, sanon nyt. Siinä ei ollu mitään mielenkiintosta, paitsi ehkä jonkun Beatlesin biisin makee uudelleensovitus.

Tämä nähtävyys oli turistikartassa varmaan huomiomerkein painettuna.

Tää on hauska. Taustalla on nähtävyys, mutta siitä ei näe ollenkaan, mikä se oikeasti on... mut olin paikalla!

Ystävän kamerassa oli jo vuonna 2009 joku seepia-filtteri. Aika ihana.

Torniin oli kiivettävä. En tiedä tornin nimeä.

Tää onkin klassikko. Hehee. En tajua, miten kehtaan julkaista näitä blogissani. Toivottavasti naurattaa muitakin kun mua. Kaikissa kuvissa samanlainen, väkinäinen hymy...

No se siitä. Tosiaan, ajattelin kiertää kuvissa näkyvät paikat tällä kertaa kaukaa. Nyt haluaisin löytää Lontoosta edes palan kaupungin sielua - siis sitä tunnelmaa, jota en tainnut edes kaivata viimeksi Thamesin ylittävältä sillalta toiselle juostessa (ai vitsi että London Bridge olikin pettymys. Sehän oli ihan tavallinen silta!). Aikaa on vain puolitoista päivää, joten turha kai sitä on edes tehdä sen kummempia suunnitelmia. Kaupunkihengailua, ehkä jotkut markkinat, katutaidetta, etnistä safkaa jossain muualla kuin Victoria Stationilla. Eiköhän se riitä.