Ihanan norsupäivän jälkeen oli aika siirtyä eteenpäin Kandystä kohti Sri Lankan eteläosia. Suurin syy etelään suuntaamiselle oli Yalan kansallispuisto, jonka safari oli meillä itseoikeutetusti matkaohjelmassa. Kun aloin ennen matkaa kartottamaan, missä safaria silmälläpitäen kannattaisi yöpyä, löysin kivan oloisen ja edullisen homestayn Kataragaman temppelikaupungista, aivan kansallispuiston huudeilta. Kataragamassa viehätti myös se, ettei siitä löytynyt pahemmin tietoa länsimaalaisista lähteistä. Voisko tää olla reissun off-the-beaten-track -kohde? Se paikka, josta muut Sri Lankan matkaajat, joita tavattais jatkossa, ei oo kuullukaan? Päätettiin viettää Kataragamassa kaksi päivää ja ottaa asiasta selvää.
Päädyttiin vuokraamaan auto ja kuljettaja päiväksi käyttöömme. Bussilla väli Kandy - Kataragama olisi taittunut arviolta kahdeksaan tuntiin. Eli käytännössä matkaa olisi tehty koko päivä. Bussilipun hinta ei tietenkään olis päätä huimannut, mutta näin lyhyellä reissulla olisi kiva ottaa kaikista päivistä mahdollisimman paljon irti. Himoittiin vuokra-autoa käyttöömme, koska matkan varrelle vois vaikka kehitellä jotain kivaa nähtävää vehreällä Nuwara Eliyan seudulla. Tarkemmin ajateltuna, jotain vähän liikuntaan viittaavaa voisi kroppa kaivata. Pieni patikka kerran reissuun ei pahaa tee, ja valikoitiin trekkauskohteeksemme Horton Plainsin kansallispuisto kutakuinkin matkareittimme varrelta.
Varattiin vuokra-auto ja kuljettaja Kandyn majatalomme kautta. Hinnaksi neljäntoista tunnin päivälle ja 240 kilometrin ajolle tuli 21 000 rupiaa. Vähän jäi sellanen olo, että edukkaammankin kiesin olisi voinut alle saada, jos olisi jaksanut kaupungilla pyöriä tinkaamassa. Päädyttiin kuitenkin hyväksymään tämä tarjous, kun se tehtiin meille niin helpoksi. Saatiin ilmastoitu paku ja mukava, turvallisen ajotavan hallitseva kuski. Olkoot tää sitten reissun kermapehvaosuus, mietin samalla kun ennätysajassa levitin kamani ympäri pakun lattiaa ja nostin paljaat jalat ylös korokkeelle.
Meidän oli pakko ottaa stoppi tässä pikkukaupungissa, koska mikään automaatti Kandyssä ei antanut meille edellisiltana rahaa. Eka automaatti myös Nuwara Eliyassa oli huti, onneksi tokalla yrityksellä tärppäsi. Sri Lankassa mulla oli hämmästyttävän paljon ongelmia käteisnostojen kanssa! Mastercard ei toiminut missään, ja yllättäen electronilla sai paremmin tuohta seinästä. Ei kuitenkaan kaikilta automaateilta. Mä en ikinä kuljeta omaa valuuttaani kaukomaille, mutta jos nyt lähtisin uudestaan Sri Lankaan, ottaisin varmuuden vuoksi euroja mukaan paikan päälle vaihdettaviksi.
Paikan päällä meille selvisi, että polun pituus olisi tarkalleen yhdeksän kilometriä ja aikaa menisi kolmisen tuntia, joten kipitettiin vielä kertaalleen takaisin autolle haalimaan kaikki ruoantähteet eväsmuonaksi. Täytyyhän sitä retkellä eväät olla.
Horton Plainsin kohokohta on siis maailmanloppu, World's End, jonka ääreltä on 870 metrin pudotus alas laaksoon. Juu, reunalla ei ole turva-aitaa ja jep, tuolta on kuulema ihmisiä pudonnut alas kuolemaan. Vuonna 2015 hollantilainen matkailija tosin selvisi hengissä pudottuaan jyrkänteeltä alas puiden latvustoon. Minä katsoin joka tapauksessa parhaaksi pysyä muutaman metrin päässä reunalta. Ja olla kävelemättä takaperin selfietikun kanssa. Huoh, onneks en omista minkäänmoista tikkua. Täällä oli kyllä kaunista! Saatiin vielä nauttia pilvettömästä taivaasta, joka ei kahdentuhannen metrin korkeudessa oo aina itsestäänselvyys.
Reippailumme kestoksi tuli lopulta kolme tuntia ja vartti. Pohdittiin kaverin kanssa, voisko puistoon tutustua vain kävelemällä maailmanloppuun ja takaisin, ja säästää näin aikaa tai kinttuja. Mä nimittäin luulen, että ne muutamat lapsiperheet, joita polulla tuli vastaan, tekivät juuri näin. Ihan reitin alkupäässä maailmanloppu ei ole, mutta arvioisin, että tällä tavalla selviäisi reilussa kahdessa tunnissa. Tosin jos aika ei ole kortilla ja askel kantaa, kävele ihmeessä koko kierros. Maisemat ovat hienoja kautta reitin.
Mikään eläinbongarin taivas tää kansallispuisto ei ole, lintuja ja perhosia nähtiin jonkin verran ja lähtöä tehdessämme parkkipaikalle jolkotteli muutama sambarhirvi retkeilijöiden eväitä kärkkymään.
Horton Plainsin reitti oli aika vaatimattomasti opastettu, mutta polku on kuitenkin koko ajan selkeästi näkyvissä. Ihan kävelyn loppuvaiheessa meille tuli pieni epäilyksen viisiminuuttinen, kun sekä edestä että takaa tie oli pysynyt hiljaisena pidemmän aikaa. Just ku olin varma, et ollaan oikeasti eksytty, saavuttiin perille. Allekirjoittaneella olkapäät palaneina, kurkku jo vähän kuivana ja vatsassa erittäin terve näläntunne.
Onneks meidän kuski hiffasi aika nopeesti, ettei sen tarvitse tuhlata aikaa etsimällä meille salonkikelpoista ravintelia. Pyydettiin miestä viemään meidät sinne, missä hän itsekin söisi. Ja mieshän vei. Onnellisena mussutettiin ehkä reissun viidettä dhal-curryamme, joka maistu niin hyvältä, että se olis voinut olla ensimmäinen ikinä.
Horton Plains ja World's End pähkinänkuoressa:
Mikä: Kansallispuisto Sri Lankan keskisellä ylängöllä. Yksi lasson muotoinen kävelyreitti, jonka voi aloittaa molemmista päistä. Lähde risteyskohdasta vasemmalle, jos haluat saavuttaa ensin maailmanlopun
Kenelle: Kaikille, jotka etsivät helppoa luontokohdetta, mutta eivät halua vain istua paikoillaan (kuten safarilla). Reitin pituus 9 kilometriä, noin kolme tuntia
Hinta 6131,20 rupiaa (noin 40 euroa) kahdelta turistilta
Hyvä tietää: Mukaan lenkkarit, aurinkorasvaa, iso vesipullo ja hattu. Aurinko porottaa voimakkaana, mutta viileähkö vuoristoilma peittää palamisen tunteen salakavalasti. Parkkipaikoilla on kyykkyvessa, ja reitin varrelta löytyy toinen lähtöpisteen ja mini world's endin väliltä
Iltapäivällä jatkettiin matkaa hiljaisilla vuoristoteillä läpi Ellan kylänraitin ja monien lähes autioiden, kielekkeille rakennettujen turistiravintoloiden ohi. Lopulta, auringon kääntyessä just laskuun taivaanrannassa, meidän eteen avautui suora tie läpi Yalan kansallispuiston. Pian saavuttiin perille Kataragamaan.
Tässä paikassa on sitä jotain, mä tiesin heti, kun hyppäsin ulos autosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti