Kello on tätä kirjoitettaessa viisi aamulla ja rukouskutsu raikaa viereisestä moskeijasta. Ollaan Gallessa, ja vietetään täällä vaan yks yö. Sri Lankan väestöstä kahdeksan prossaa muuten on muslimeja. Se miks kirjotan tätä tähän aikaan, ei johdu mistään muusta kun nukkumatin karkaamisesta paremmille vesille. Niin paljon juttuja pyörii mielessä, että parempi vähän kirjotella.
Matka on ollu huikea, odotin paljon ja paljon sainkin. Sri Lanka on uskomattoman rikas maa luonnoltaan ja kulttuuriltaan. Oon nähnyt mun kolme kovaa eli elefantin, leopardin ja sinivalaan luonnossa. Leopardi oli näistä se vaikee, ja meil kävikin safarioppaan mukaan oikee munkki. Kissa oli kaukana ja oikeestaan näin vaan selän ja hännän, mut sehän lasketaan.
Kuten aiemmin ehdinkin alkureissusta fiilistellä, on Sri Lankan värit saanu mut tiukkaan otteeseen. Samoin maut ja äänetkin. Maa on eksoottinen ja erilainen, mutta kuitenkin niin helppo matkata. Kaikki on muutenkin soljunut eteenpäin sellasella flow:lla, etten oo tainnu joogatunnillakaan samaan yltää. Siis ravintolassakin oli vaan yks ikkunapöytä vapaana, ihan meitä venaamassa.
Netti on reissulla ollut onneton, mutta matkapäiväkirjaa alan purkamaan kotouduttuani. En muutenkaan diggaa naputella tekstiä puhelimella. Vielä on kaks päivää aikaa nauttia hymyistä, currystä ja tropiikin vihreydestä. Ja ettiä tuskastuneena roskista jätskipaperille, tinkiä tuktukista ja jännittää jokaista tien ylitystä. Vaikka aika rutiinilla se jo multa menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti