Jos lokeroisin itseni matkailijana, sujahtaisin aika ketterästi boksiin, jossa lukee budjettimatkailija. Oli rahaa käytössä enemmän tai vähemmän, mun simppeli strategiani on aina ollut se, että mitä enemmän säästän, sitä enemmän pääsen matkustamaan. Ja toimiihan tuo ihan hyvin. Tosin pahimmat seikkailuntäyteisimmät pihtarivuodet ovat jääneet toistaiseksi taakse ja nyt työssäkäyvänä olen yrittänyt opetella hiljalleen myös sellaista ajatusmallia, että matkalla voi olla ihan kivakin välillä investoida laatuun. Silti säästeliäisyys on mulla selkärangassa. Hinta-laatusuhde on se kaikista tärkein, mutta on myös tilanteita, jolloin sitä kahisevaa vain ihan oikeasti on rajallinen määrä käytössä ja matkabudjetti määräytyy sen mukaan. Näin oli meillä pari viikkoa sitten Kööpenhaminassa, ja asetinkin itselleni haasteen: Millainen olisi budjettimatkailijan Köpis?
Koska serkkupääkaupunki Oslon hintataso jätti muhun elinikäiset traumat, päätin tutkia tarkkaan etukäteen, millainen budjetti Kööpenhaminassa olisi hintatietoiselle matkailijalle realistinen. Pärjäisikö viidelläkympillä per päivä? Tämä viiskymppinen sisältäisi siis kaiken muun paitsi jo ennalta maksetun majoituksen (50€/yö airbnb-huoneessa) ja lennot (109€/naama). Ja juu, tuskin löytyy Euroopasta sellaista kaupunkia - paitsi se Oslo - josta ei halpaa kebabia saisi, mutta jos nyt kuitenkin haluaisin jotain spessua elämääni, kun matkaan kerran lähden? Voisinko nauttia sunnuntaina hitaasta brunssista miellyttävässä ympäristössä? Ja juoda illallisella muutakin kuin vettä?
Yllätyin iloisesti jo tutkiessani Köpiksen ravintolatarjontaa etukäteen kotona - hintaskaala on laaja ja edullisia sekä kivan näköisiä paikkojakin löytyi netistä useita. Julkisen liikenteen päivälipun hintakin oli kohtuullinen ja keväinen sää toivottavasti tarkoittaisi sitä, että ulkona voisi nauttia ilmaisista nähtävyyksistä eli puistoista, kortteleista ja kadunkulmista. Ennusteeni povasi siis jos ei nyt ihan korkeapainetta, niin ainakin myötätuulta mukavalle budjettiviikonlopulle Kööpenhaminassa. Ja hyvinhän siinä kävi - reilu satanen eli 800 kruunua riitti kivasti kahdeksi vuorokaudeksi. Laitan nyt jakoon mun vinkit budjettiviikonloppuun Köpiksessä.
Ensinnäkin, asuinalueen valinnalla voi useimmiten vaikuttaa reissukassan hupenemiseen etenkin kaupunkilomilla. Mä oon alkanut yhä useammin kyseenalaistaa sitä, onko joka reissulla fiksua majoittua juuri kaupungin keskustassa tai sen tuntumassa. Heti kun Köpiksen lennot oli ostettu, aloin tutkimaan kaupungin karttaa ja majoitustarjontaa. Koska lähes kaikki noin viidenkympin airbnb-huoneet sijaitsivat Nørrebrossa eli keskustan ulkopuolella, heitin alueen nimen hakukoneeseen ja sainkin nopeasti tietää, että mestahan on oikein hip just nyt Köpiksessä. Googlasin myös samalla julkisen liikenteen hinnat - 80 kruunua eli 10,70€ vuorokaudelta ja totesin, että Nørrebrohon me suunnataan. Sieltä pitäisi edullisen majoituksen lisäksi löytyä edullista safkaa sekä aitoa ja nuorekasta köpisläistä meininkiä.
Mun on sinänsä helppo säästää matkoilla, koska en hirveästi viihdy museoissa tai monumenteilla - ainakaan Euroopassa. Mulle jokainen kaupunki on nähtävyys itsessään ja etenkin lyhyt pyrähdys missä vain tarkoittaa sitä, että haluan viettää aikaa siellä, missä paikallinen elämä näkyy. Tämän sanottuani nielaisen kuitenkin puolet lauseesta heti takaisin. Keräsin nimittäin ennen matkaa pienen listan itseäni kiinnostavista Kööpenhaminan ilmaisista nähtävyyksistä: Kasvitieteellinen puutarha, Christiansborgin linnan torni, Christiania sekä Nyhaven eli se kaikista kuvatuin ja turistisin alue, jossa ei onneksi tarvitsisi kuin piipahtaa. Listalle kirjasin myös Bolsjefabrikenin eli Karkkitehtaan, johon harmikseni ei kuitenkaan ehditty tutustumaan. Bolsjefabriken ei ole oikea makeistehdas, vaan riippumaton poikkitaiteellinen kulttuuritila Nørrebrossa. Siellä järjestetään näyttelyitä ja kulttuuri- sekä musatapahtumia laidasta laitaan ja sisäänpääsy on maksuton. Tämä ja kasvitieteellinen puutarha jäivät tällä kertaa tsekkaamatta.
Christiansborgin linnan torniin sen sijaan jonotimme reilun vartin - olihan pakollinen maisemakuva jostain napattava. Täytyy kyllä sanoa, että Kööpenhamina ei ole parhaimmillaan yläilmoista katseltuna. Tuskin jonottaisin torniin uudestaan, vaikka ilmainen olikin.
Christianiassa vierailu oli listassani siksi, että kaikki vaihtoehtokulttuuri vain on kiinnostavaa. Odotin upeaa katutaidetta ja letkeää meininkiä ja sain, noh, rentouttavan lepohetken laiturin nokassa sen punaisten lyhtyjen kaduiltakin tutun makean tuoksun leijaillessa ympäriinsä. Itse Christianian "keskustassa" en viihtynyt sekuntiakaan, mutta kauempana rannassa oli itse asiassa ihan kiva dallailla ja ihmetellä hassun näköisiä tönöjä ja metalliromufuusiofillareilla vastaantulevia elämäntapahippejä. Christianiassa ei muuten saa valokuvata. Sain kuitenkin napsittua muutamia kuvia juuri tuolta poukaman rannalta, tyhjiltä poluilta.
Nyhavenissa käytiin tosiaan vain pyörähtämässä. Satama-alueen terassit olivat tupaten täynnä, eivätkä kaikki kevätpäivästä nauttijat edes olleet turisteja. Silti täällä ja Strøgetin ostoskaduilla oli kovin persoonaton tunnelma mun makuun.
Kun kierrettiin keskustassa ja näillä manitsemillani nähtävyyksillä lauantaina, saatiin vapautettua sunnuntai kotikulmille Nørrebrohon ja säästettiin myös päivälipun hinta. Nørrebron tunnelmista suunnittelen omaa postausta, mutta voin jo nyt sanoa, että onpahan nastaa seutua! Valokuvauksellisia katuja ja kivoja ravintoloita sekä puistoja, joissa pääsin tekemään yhtä lempijutskistani eli vaan seuraamaan paikallisten lasten ja koirankusettajien toimintaa. Tällänen mä oon.
Myös ravitsemuspuoli oli oikea menestys. Tiiätkö, Köpiksessä voi saada brunssin paljon edullisemmin kuin Helsingissä. Sunnuntaiaamupäivänä suunnattiin ihanaa Guldbergsgadea pitkin Elmegade viiteentoista hauskan Laundromat Cafen pyykkibrunssille. Täällä brunssilautanen on sisältönsä perusteella joko likainen (pekonii ja makkaraa!) tai puhdas (hummusta ja salaattii!). Brussit kustansi 139 kruunua eli 18€ kappale ja täytti vatsan iltaan asti, suosittelen. Ja jos pidemmällä reissulla olet, niin voit pestä pyykkisi samalla keikalla - tää oli mun mielestä oikeasti hauska ja ehkä ihan toimivakin konsepti.
Samoilla kulmin sijaitsi meidän italialainen illallispaikka Quattro Fontane (Guldbergsgade 3), jonne suunnattiin pizzan himon saattelemina lauantai-iltana. Eikä minkä tahansa pizzan hei, vaan valkoisen sellaisen. Valkoinen pizza on niin paljon parempaa kuin tavallinen, en valkoista pizzaa ensimmäistä kertaa Italiassa maistettuani tiedä, miksi kukaan edes laittaa tomaattikastiketta pizzaan. Quattro Fontanesta sai ison ja herkullisen italialaisen pizzan hintaan 105 kruunua eli 14€. Ei överihalpaa, mutta lätty oli niin herkullinen, että hintakin taisi vähän menettää merkityksensä. Budjetissa kuitenkin pysyttiin kirkkaasti, ruokajuomineen.
Muuten, tämä Sankt Hans Torvin ympäristö, jossa edellä mainitsemani raflat Nørrebrossa sijaitsivat, vaikutti tosi kivalta alueelta Ravintoloita ja kahviloita on vieri vieressä kauniilla pikkukaduilla. Johonkin näille main majoittuisin, jos saisin nyt päättää.
Ehdottomasti hintalaatusuhteeltaan paras ruokapaikka löytyi kuitenkin tällä kertaa ihan keskustasta - ja aivan sattumalta. Kun lauantaiaamu venähti tapansa mukaan aamupäiväksi ja tilanne oli se, että aamiaista olisi saatava ja nopeasti, kiinnittyi mun katse kylttiin kreikkalaisen Ellas -ravintolan (Fiolstræde 21) seinässä: Frokost 12-16 68kr. Olin niin nälkäinen, ettei pieneen mieleeni juolahtanut kellonajan olevan aika hassu aamiaiselle. Ehkä joku kreikkalainen tapa? Vasta jälkeenpäin muistin opasajoiltani hauskan kömmähdyksen, joka tapahtui lähes jokaisessa tanskalaiskollegan pitämässä skandinaavisessa tervetulotilaisuudessa - frokost tarkoittaa tanskaksi lounasta, ei brekua. Tässä vaiheessa mulla oli kuitenkin jo napa äärillään kreikkalaisista herkuista (siis hintaan 68 kruunua/9€!) ja aivan yhdentekevää, millä nimellä tätä viininlehtikääryleitä, tsatsikia, fetaa, lihapullia, tuoreita salaatteja ja vastaleivottua leipää sisältävää buffaa kutsutaan. Tämä ravintola ei kyllä ollut sieltä nuorekkaimmasta päästä, mutta iloisten eläkeikäisten naurua oli kiva kuunnella herkuttelun lomassa.
Muita korvamerkittyjä, mutta käymättä jääneitä edullisia ravintoloita olivat aamiaispaikat Paludan's bog & Café sekä Dalle Valle -ketju, joista molemmista olisi saanut brunssin alle sadalla kruunulla. Peru/Meksiko -fuusioruokaa tarjoavaa Llamaa olin alun perin kaavaillut illallispaikaksi, mutta keskustaan matkaaminen iltasella ei enää houkuttanutkaan. Nørrebrossa oli niin valtavan hyvä ravintolatarjonta! Toisaalta myös tästä söpönnäköisestä kahvilasta Christianhavissa olisi saanut brunssilautasen alle seitsemänkympin.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hassulta, että pelkäsin niin kovasti Kööpenhaminan olevan liian kallis nautittavaksi. Tosin, onhan se elinkustannusindeksiltään heti Oslon jälkeen kahdeksanneksi kallein Euroopan kaupungeista. Edellä listassa ovat vain Lontoo ja sveitsiläisiä kaupunkeja. Mutta taaskaan, kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin tilastot esittävät, eikä viisikymppiä Köpiksessä ollutkaan ihan niin pikkuraha, kuin esimerkiksi juuri Oslossa muutama vuosi takaperin. Rahaa jäi jopa (omiin) tuliaisiin: Ostin todella päheet plehat neljälläkymmenellä kruunulla keskustan kolmikerroksisesta ja ah, niin pastellinsävyisesti Tigeristä. Budjetissani oli siis lopulta ilmaa reilut viisi euroa!
Mä itse asiassa ihastuin Kööpenhaminaan niin kovasti, että haaveilen jo uudesta viikonlopusta kaupungissa. Pitäiskö ensi kerralla käydä nappaamassa kuva myös tanskalaisille niin rakkaasta Pieni merenneito -patsaasta?
Ensinnäkin, asuinalueen valinnalla voi useimmiten vaikuttaa reissukassan hupenemiseen etenkin kaupunkilomilla. Mä oon alkanut yhä useammin kyseenalaistaa sitä, onko joka reissulla fiksua majoittua juuri kaupungin keskustassa tai sen tuntumassa. Heti kun Köpiksen lennot oli ostettu, aloin tutkimaan kaupungin karttaa ja majoitustarjontaa. Koska lähes kaikki noin viidenkympin airbnb-huoneet sijaitsivat Nørrebrossa eli keskustan ulkopuolella, heitin alueen nimen hakukoneeseen ja sainkin nopeasti tietää, että mestahan on oikein hip just nyt Köpiksessä. Googlasin myös samalla julkisen liikenteen hinnat - 80 kruunua eli 10,70€ vuorokaudelta ja totesin, että Nørrebrohon me suunnataan. Sieltä pitäisi edullisen majoituksen lisäksi löytyä edullista safkaa sekä aitoa ja nuorekasta köpisläistä meininkiä.
Mun on sinänsä helppo säästää matkoilla, koska en hirveästi viihdy museoissa tai monumenteilla - ainakaan Euroopassa. Mulle jokainen kaupunki on nähtävyys itsessään ja etenkin lyhyt pyrähdys missä vain tarkoittaa sitä, että haluan viettää aikaa siellä, missä paikallinen elämä näkyy. Tämän sanottuani nielaisen kuitenkin puolet lauseesta heti takaisin. Keräsin nimittäin ennen matkaa pienen listan itseäni kiinnostavista Kööpenhaminan ilmaisista nähtävyyksistä: Kasvitieteellinen puutarha, Christiansborgin linnan torni, Christiania sekä Nyhaven eli se kaikista kuvatuin ja turistisin alue, jossa ei onneksi tarvitsisi kuin piipahtaa. Listalle kirjasin myös Bolsjefabrikenin eli Karkkitehtaan, johon harmikseni ei kuitenkaan ehditty tutustumaan. Bolsjefabriken ei ole oikea makeistehdas, vaan riippumaton poikkitaiteellinen kulttuuritila Nørrebrossa. Siellä järjestetään näyttelyitä ja kulttuuri- sekä musatapahtumia laidasta laitaan ja sisäänpääsy on maksuton. Tämä ja kasvitieteellinen puutarha jäivät tällä kertaa tsekkaamatta.
Christiansborgin linnan torniin sen sijaan jonotimme reilun vartin - olihan pakollinen maisemakuva jostain napattava. Täytyy kyllä sanoa, että Kööpenhamina ei ole parhaimmillaan yläilmoista katseltuna. Tuskin jonottaisin torniin uudestaan, vaikka ilmainen olikin.
Christianiassa vierailu oli listassani siksi, että kaikki vaihtoehtokulttuuri vain on kiinnostavaa. Odotin upeaa katutaidetta ja letkeää meininkiä ja sain, noh, rentouttavan lepohetken laiturin nokassa sen punaisten lyhtyjen kaduiltakin tutun makean tuoksun leijaillessa ympäriinsä. Itse Christianian "keskustassa" en viihtynyt sekuntiakaan, mutta kauempana rannassa oli itse asiassa ihan kiva dallailla ja ihmetellä hassun näköisiä tönöjä ja metalliromufuusiofillareilla vastaantulevia elämäntapahippejä. Christianiassa ei muuten saa valokuvata. Sain kuitenkin napsittua muutamia kuvia juuri tuolta poukaman rannalta, tyhjiltä poluilta.
Nyhavenissa käytiin tosiaan vain pyörähtämässä. Satama-alueen terassit olivat tupaten täynnä, eivätkä kaikki kevätpäivästä nauttijat edes olleet turisteja. Silti täällä ja Strøgetin ostoskaduilla oli kovin persoonaton tunnelma mun makuun.
Kun kierrettiin keskustassa ja näillä manitsemillani nähtävyyksillä lauantaina, saatiin vapautettua sunnuntai kotikulmille Nørrebrohon ja säästettiin myös päivälipun hinta. Nørrebron tunnelmista suunnittelen omaa postausta, mutta voin jo nyt sanoa, että onpahan nastaa seutua! Valokuvauksellisia katuja ja kivoja ravintoloita sekä puistoja, joissa pääsin tekemään yhtä lempijutskistani eli vaan seuraamaan paikallisten lasten ja koirankusettajien toimintaa. Tällänen mä oon.
Myös ravitsemuspuoli oli oikea menestys. Tiiätkö, Köpiksessä voi saada brunssin paljon edullisemmin kuin Helsingissä. Sunnuntaiaamupäivänä suunnattiin ihanaa Guldbergsgadea pitkin Elmegade viiteentoista hauskan Laundromat Cafen pyykkibrunssille. Täällä brunssilautanen on sisältönsä perusteella joko likainen (pekonii ja makkaraa!) tai puhdas (hummusta ja salaattii!). Brussit kustansi 139 kruunua eli 18€ kappale ja täytti vatsan iltaan asti, suosittelen. Ja jos pidemmällä reissulla olet, niin voit pestä pyykkisi samalla keikalla - tää oli mun mielestä oikeasti hauska ja ehkä ihan toimivakin konsepti.
Samoilla kulmin sijaitsi meidän italialainen illallispaikka Quattro Fontane (Guldbergsgade 3), jonne suunnattiin pizzan himon saattelemina lauantai-iltana. Eikä minkä tahansa pizzan hei, vaan valkoisen sellaisen. Valkoinen pizza on niin paljon parempaa kuin tavallinen, en valkoista pizzaa ensimmäistä kertaa Italiassa maistettuani tiedä, miksi kukaan edes laittaa tomaattikastiketta pizzaan. Quattro Fontanesta sai ison ja herkullisen italialaisen pizzan hintaan 105 kruunua eli 14€. Ei överihalpaa, mutta lätty oli niin herkullinen, että hintakin taisi vähän menettää merkityksensä. Budjetissa kuitenkin pysyttiin kirkkaasti, ruokajuomineen.
Muuten, tämä Sankt Hans Torvin ympäristö, jossa edellä mainitsemani raflat Nørrebrossa sijaitsivat, vaikutti tosi kivalta alueelta Ravintoloita ja kahviloita on vieri vieressä kauniilla pikkukaduilla. Johonkin näille main majoittuisin, jos saisin nyt päättää.
Ehdottomasti hintalaatusuhteeltaan paras ruokapaikka löytyi kuitenkin tällä kertaa ihan keskustasta - ja aivan sattumalta. Kun lauantaiaamu venähti tapansa mukaan aamupäiväksi ja tilanne oli se, että aamiaista olisi saatava ja nopeasti, kiinnittyi mun katse kylttiin kreikkalaisen Ellas -ravintolan (Fiolstræde 21) seinässä: Frokost 12-16 68kr. Olin niin nälkäinen, ettei pieneen mieleeni juolahtanut kellonajan olevan aika hassu aamiaiselle. Ehkä joku kreikkalainen tapa? Vasta jälkeenpäin muistin opasajoiltani hauskan kömmähdyksen, joka tapahtui lähes jokaisessa tanskalaiskollegan pitämässä skandinaavisessa tervetulotilaisuudessa - frokost tarkoittaa tanskaksi lounasta, ei brekua. Tässä vaiheessa mulla oli kuitenkin jo napa äärillään kreikkalaisista herkuista (siis hintaan 68 kruunua/9€!) ja aivan yhdentekevää, millä nimellä tätä viininlehtikääryleitä, tsatsikia, fetaa, lihapullia, tuoreita salaatteja ja vastaleivottua leipää sisältävää buffaa kutsutaan. Tämä ravintola ei kyllä ollut sieltä nuorekkaimmasta päästä, mutta iloisten eläkeikäisten naurua oli kiva kuunnella herkuttelun lomassa.
Muita korvamerkittyjä, mutta käymättä jääneitä edullisia ravintoloita olivat aamiaispaikat Paludan's bog & Café sekä Dalle Valle -ketju, joista molemmista olisi saanut brunssin alle sadalla kruunulla. Peru/Meksiko -fuusioruokaa tarjoavaa Llamaa olin alun perin kaavaillut illallispaikaksi, mutta keskustaan matkaaminen iltasella ei enää houkuttanutkaan. Nørrebrossa oli niin valtavan hyvä ravintolatarjonta! Toisaalta myös tästä söpönnäköisestä kahvilasta Christianhavissa olisi saanut brunssilautasen alle seitsemänkympin.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hassulta, että pelkäsin niin kovasti Kööpenhaminan olevan liian kallis nautittavaksi. Tosin, onhan se elinkustannusindeksiltään heti Oslon jälkeen kahdeksanneksi kallein Euroopan kaupungeista. Edellä listassa ovat vain Lontoo ja sveitsiläisiä kaupunkeja. Mutta taaskaan, kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin tilastot esittävät, eikä viisikymppiä Köpiksessä ollutkaan ihan niin pikkuraha, kuin esimerkiksi juuri Oslossa muutama vuosi takaperin. Rahaa jäi jopa (omiin) tuliaisiin: Ostin todella päheet plehat neljälläkymmenellä kruunulla keskustan kolmikerroksisesta ja ah, niin pastellinsävyisesti Tigeristä. Budjetissani oli siis lopulta ilmaa reilut viisi euroa!
Mä itse asiassa ihastuin Kööpenhaminaan niin kovasti, että haaveilen jo uudesta viikonlopusta kaupungissa. Pitäiskö ensi kerralla käydä nappaamassa kuva myös tanskalaisille niin rakkaasta Pieni merenneito -patsaasta?
Hyvä postaus siitä, että kalliskaan kaupunki ei välttämättä vie kaikkia pennosia, kun vain pitää budjetistaan kiinni.
VastaaPoistaHeips :) ehkä enemmän suunnitelmallisuutta se vaatii ja sitä, että jaksaa vähän tutkailla etukäteen kaupungin tarjontaa... mutta itse asiassa Köpis ei ollut sen kalliimpi kuin kotikaupunkini Helsinki :)
Poista