Taivaanrannanmaalailua Nørrebrossa

Leikitkö koskaan ulkomaanmatkallasi sellaista ajatusleikkiä, että kävellessäsi jollain ihanalla kadulla kuvittelet hetken, että tää on sun kotikatu? Tää vois olla mun porttikongi, toi tuolla mun parveke, tuolla mä tekisin ruokaostokset ja vähän isommassa kaupassa kävisin siellä aseman lähellä... Mä harrastan tätä todella usein - melkein aina - kun ihastelen kivoja kaupunkeja ja kaupunginosia. Ja nykyään, kun käytän yhä enemmän kotimajoitusta matkoillani, on tällainen haaveilu vielä aidomman tuntuista! Postiluukusta kolahtava aamulehti suorastaan hämää aivot nanosekunniksi kuvittelemaan, että mun elämä on siirtynyt salamannopeasti uuteen miljööseen. Muuten, parvekerivistön kaunein parveke ei kuvitelmissani koskaan ole se mun, vaan valitsen ehkä toisiksi tai kolmanneksi kivoimman. Mitäköhän tääkin musta kertoo? 

Joka tapauksessa, Kööpenhamina yllätti ihastuttamalla mut kovin itseensä. Tarkemmin sanottuna, Nørrebron kaupunginosa sen teki. Kauniit asuintalot pihoineen ja puutarhoineen, rento tunnelma ja hyvä valikoima palveluita sai mut miettimään, että täällä mä voisin oikeasti ihan asuakin. Reissuhan osui vappuviikonlopulle, mutta en usko tämän oikeastaan vaikuttaneen tunnelmaan kovinkaan paljoa itse kaupungin kaduilla - ei ainakaan samalla tavalla kuin Suomessa. Kadut olivat siistissä kunnossa eikä humalaisia näkynyt missään. Vappua Nørrebrossa juhlittiin lähinnä suuressa puistossa, Fælledparkenissa, jossa sielläkin pääpaino tuntui olevan vasemman puolen poliittisten puolueiden ja järjestöjen järjestämissä häppeningeissä. Mekin hengailimme puistossa muutaman hetken musiikkia kuunnellen, kunnes mieli teki taas karata takaisin kaupungin kaduille.

Muutaman ravintolavinkin alueelle annoin muuten edellisessä Köpis -postauksessani. Pidemmittä höpöttelyittä, kutsun sut piipahtamaan mun kuvien kautta hetkeksi Nørrebron kaduille ja puistoihin.

Niin, ja siitä ajatusleikistä - ootko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka moni ihminen maailmassa haaveilee asuvansa just sun kotikaupungissa? Ei siis yleisesti jossain tietyntyyppisessä paikassa, vaan just siellä, missä sä nyt. Seuraavan kerran, kun omat nurkat ahdistaa, kokeile miettiä sitä - ehkä ahdistus helpottaa edes vähän ja tunnet taas kiitollisuutta omasta kotikaupungistasi ♥