Miks kukaan ei kertonut mulle, että reilun tunnin lentomatkan päässä Helsingistä voisin löytää yhden rennoimmista ja maanläheisimmistä kaupungeista, jossa oon vieraillut? Kaupungin, jonka kadut kutsuu haahuilemaan ja puistot hengailemaan? Ja että tää kaupunki kuuluu myös niihin harvoihin, joihin pääsee Helsingistä lentämään useimmiten naurettavan halvalla? Puhun tietenkin Köpiksestä. Totta maar mä Tanskan pääkaupungin olemassaolon olen aina tiennyt (itse asiassa osasin lukiossa KAIKKI maailman pääkaupungit ulkoa), mutta en sitä, kuinka kiva paikka se on.
Rehellisesti sanottuna kyllä mä olen kuullut ja lukenut kehuja Kööpenhaminasta jo useasti vuosien varrella. Köpiksen kaupunkiviikonloppu on vaan pysynyt sellaisena jokerina, jota oon halunnut pitää jemmassa ikään kuin pahan päivän varalle. Tiiäthän - sellaisen päivän, kun tullaan duunista himaan ja todetaan, että nyt riittää, mä tarviin breikin. Pakko matkustaa jonnekin, ihan minne vaan, vaihtaa maisemaa. Ja sit kun tää tällanen päivä olisi koittanut, ei mulla tietenkään olisi ollut lomapäiviä jäljellä eikä oikeestaan ylimääräistä rahaakaan, joten edulliset viikonloppulennot Köpikseen olisi mun pelastukseni. En kuitenkaan koskaan ajautunut käyttämään tätä Köpis-jokeria edellä kuvatunlaisessa tilanteessa. Kävi nimittäin niin, että ihan puhtaasta mielenkiinnosta Kööpenhaminaa kohtaan varasin vappulennot kaupunkiin - jo viime tammikuussa.
Kaksi viikkoa sitten lennähdimme ukkokultani kanssa siis Kööpenhaminaan viikonlopuksi. Vautsivau, mikä meitä perillä odotti. Köpis on ihana! Just niin rento, iloinen ja kotoisa, kun puhutaan. Kukaan ei murjota, ihmiset katsoo toisiaan kadulla silmiin. Siis onks tää pohjoismaa? Vappuakin juhlittiin örveltämättä. Kaupunki on paikoin suorastaan idyllinen suloisine katuineen ja värikkäine taloineen. Oikeastaan se tuntui alkuun vähän liian söpöltä ollakseen totta - pudistelin itsekseni päätäni Kastrupin tuloaulassa nähdessäni tanskalaisten punaposkien heiluttavan pieniä Tanskan lippujaan reippaassa tahdissa kaukaa saapuvia vieraitaan (ei meitä) odotellessaan. Ja viimeistään silloin, kun meille tarjottiin hymyssä suin ilmaiset suklaapullat kaupanpäällisiksi shoppaillessamme yöpalaa Nørrebrolaisella huoltsikalla otsa laukkujen raahaamisesta hiessä ajattelin, että tässä täytyy olla koira haudattuna. Mutta ei ollut, kyllä tää aurinkoinen kevätköpis vaan tosiaan osoittautui supersöpöksi.
Otan itselleni oikeuden kruunata kahden vuorokauden kokemuksella Köpiksen söpöimmän kadunpätkän, jolle laiskat askeleemme meidät veivät vappusunnuntaina juuri ennen kun oli aika lähteä paluumatkalle kohti kotia. Olufsvej, olet tittelisi ansainnut.
Tunsin rehellistä kateutta kelatessani ihmisiä, jotka saavat asustaa tällä kadunpätkällä. Kirjoitettiinko Utopia täällä? Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, että harmaana ja tuulisena talvipäivänä täällä ei varmaan ole ihan näin sööttiä. Eihän?
Yksi syy sille, miksi olin lykännyt Kööpenhaminan matkaa vähitellen eteenpäin, oli pelko paikallisesta hintatasosta. Oliko Köpis sietämättömän kallis vai onnistuiko kaltaiseni penninvenyttäjä nauttimaan kaupungin antimista slaagia saamatta? Kerron heti seuraavassa kirjoituksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti