Instagram Travel Thursday - Sri Lanka, turismi & elefantit

Toukokuun Instagram Travel Thursdayn teemana on eettinen matkailu ja mä käytänkin nyt tilaisuuden hyväkseni kaivelemalla ig-arkistostani kuvia lempieläimestäni elefantista. En halua saarnata tai kiihkoilla yhtikäs mitään, vaan simppelisti muistuttaa omassa blogissani siitä, kuinka me matkailijat voidaan valinnoillamme tukea eettisempää toimintaa reissatessamme.

Kun mä lähdin Sri Lankaan viime helmikuussa, luulin oikeasti, etten törmäisi matkallani pahemmin norsuilla ratsastaviin turisteihin - musta jotenkin tuntui, että näistä näkyvimmistä vääryyksistä kuten huumattujen villieläinpentujen paijaamisista ja norsuilla ratsastamisista olisi kohistu jo niin kautta rantain, ettei kukaan enää moiseen kehtaisi ryhtyä. Väärässä olin. Seisoin sattumalta norsuratsastuspaikan portin ulkopuolella ja katselin elefantin ja turistin loittonevia hahmoja horisontissa. Meille myös yritettiin kaupata ideaa norsuratsastuksesta muutamaan otteeseen, ja kun kohteliaasti torjuin tarjouksen, katsahdettiin mua jopa vähän alta kulman.

Tämä ensimmäinen instagram-kuva on otettu Elephant Freedom Projectin Manika-elefanttirouvasta hänen jokapäiväisellä aamukävelyllään Pinnawalan kylän liepeillä Sri Lankassa. Kyseessä ei siis ole kuuluisa Pinnawalan norsujen orpokoti, joka ensiajatuksena minustakin kuulosti vierailemisen arvoiselta paikalta, mutta jonne en sitten päätynyt vierailulle luettuani aiempien kävijöiden useista negatiivisista kokemuksista. Elephant Freedom Project on pieni, itsenäinen vankeudessa elävien srilankannorsujen parempiin elinolosuhteisiin tähtäävä projekti, josta kirjoitin aiemmin täällä. Projektissa pääsimme seuraamaan työorjuudesta ulosvuokratun, upean elefantin jokapäiväistä elämää.   

Ja arvatkaas mitä? Vaikka nyt kirjoitankin norsuratsastusta vastaan, niin oli aika, jolloin haaveilin siitä. Ihan kuulkaas vaan siksi, että norsu on mun lempieläin. Ja koska lapsuuden idolini Phileas Foggkin seikkailullaan 80 päivässä maailman ympäri hämärissä muistikuvissani ratsasteli elefantilla. Mä en todellakaan tajunnut tai tiennyt, ettei norsulla kuulu ratsastaa. Ettei se ole hevonen tai kameli (joku voisi tässä kohtaa kysyä, kuuluuko niilläkään ratsastaa). Siksi mä voisinkin mainita tässä Elephant Freedom Projectissa oppimiani järkeenkäypiä syitä sille, miksi norsuratsastus etelänmatkalla on huono valinta. Ihan vaan, jotta säkin voisit perustella sille norsuratsastusta suunnittelevalle tutullesi, miksi hänen tulisi tehdä mieluummin jotain muuta. Vaikkapa hemmotella kaltoinkohdeltua elefanttia parasiittikylvyllä, kuten tässä alla olevassa kuvassa.

Ensinnäkin, aasiannorsu on uhanalainen laji. Tämä tuskin kaipaa enempää perusteluja, mutta unohtuu usein. Tai ehkä jopa ajatellaan, että uhanalaisuus koskee vain villinä eläviä eläimiä. Vankeudessa eläviä aasiannorsuja kuitenkin kuolee jatkuvasti ihmisen hyötykäytössä uupumukseen, stressiin ja huonoihin elinoloihin.

Elefantille on luontaista liikkua ravinnon perässä. Se siis kävelee, pysähtyy, kurottaa upeaa kärsäänsä kohti puun latvustoa ja mussuttaa sitten puusta repimänsä lehtinipun ravinnokseen ennen siirtymistään seuraavaan paikkaan, niin kuin tämä alla olevan kuvan elefanttinaaras Yalan kansallispuistossa. Elefantti ei luonnostaan kävele pysähtelemättä, joten sen jatkuva tökkiminen liikkeelle ratsastuspaikoissa on vastoin eläimen luontoa.

Auringon porottaessa täydeltä taivaalta elefantti pyrkii pysymään varjossa. Kun kävelimme Manikan kanssa srilankalaisessa metsikössä, pysähtyi elefantti niille sijoilleen aina varjokohdissa. Välillä saatiin odotella monta kymmentä minuuttia, etta itsepäinen norsurouva päättäisi jatkaa matkaa. Aurinkoisella polunpätkällä vauhti kiihtyi, ja sitten taas lepäiltiin varjossa. Ratsastuspaikoissa tuskin annetaan elefanttien käyttäytyä tällä tavoin - sehän tietäisi pienempää rahavirtaa ja seuraavasta kohteestaan myöhästyneitä turisteja.

Elefantilla on oma, elintärkeä tapansa viilentyä trooppisessa ilmastossa. Tiesitkö, että elefantti pystyy varastoimaan kärsäänsä kahdeksan litraa vettä, jonka avulla se tarpeen tullen viilentää itseään raikkaalla vesisuihkulla? Viilennys ei oikein onnistu, jos ihminen istuu elefantin selässä, vieläpä usein jonkin eläimen selkää peittävän kankaan tai kantotuolin päällä. Elefantteja myös saatetaan rangaista, jos ne kastelevat "asiakkaansa".

Elefantti ei liiku luonnostaan aamusta iltaan. Siis tunnista toiseen ilman taukoja siksi, että turisteja on jonossa seteli ojossa. Elefantille on toki tärkeää päästä liikkumaan, mutta omilla ehdoillaan. Tästä päästäänkin kätevästi siihen, ettei elefantin kuulu elää kahleissa - niin kuin ne usein joutuvat tekemään aina sen ajan, kun eivät ole "hyötykäytössä".

Elefantteja koulutetaan perinteisesti väkivallalla ja sen uhalla. Tästä löytyy paljon kauhukirjoituksia ja videoita netistä, enkä halua lähteä omassa blogissani kuvailemaan raakuuksia, joiden avulla eläin alistetaan ihmisen tahtoon. Elephant freedom projectin sivuilla kylmähermoisimmat voivat käydä katsomassa aiheesta videon.

Kaiken tämän jälkeenhän on helppo tuumata, että on oikeastaan aika yksiselitteistä tuomita ihmisen setelien käärintä viattoman eläimen kustannuksella. Mutta jos se on yksiselitteistä, jopa itsestään selvää, miksi ongelma on yhä olemassa? Sri Lankassa villejä elefantteja pelätään, joten niitä pidetään mieluummin vankeudessa. Maan väestö kasvaa ja villien elefanttien elintila pienenee samalla. Kokonaisuutena aihe on vaikea, ja mä yritän yleensä matkustaessani nähdä asiat kaikkien osapuolten silmin. Tässä asiassa taidan olla kuitenkin ehdoton - taloudelliset intressit ajaa eläinten elinolojen ohi niin räikeästi, että hirvittää. Sitä paitsi haluan uskoa, että maailma voi muuttua. Tapasin Sri Lankassa myös ihmisiä, jotka suhtautuivat elefantteihin fiksusti, jopa lempeydellä. Elephant Freedom Project on muuten aivan mahtava, suosittelen lämpimästi liittämään sen matkaohjelmaasi, jos Sri Lankaan joskus matkustat.

Paras paikkahan elefanttiin tutustumiselle on sen luonnollinen elinympäristö. Viimeinen kuvani onkin Kaakkois-Sri Lankassa sijaitsevasta Yalan kansallispuistosta, jossa elefantit elävät välittämättä hölkäsen pöläystä meistä ihmisistä. Kuvassa puiston alfauros on aamukävelyllä maantiellä, ja jeeppi toisensa jälkeen teki u-käännöksen norsun astellessa vastaan. Ja hyvä niin. Meidänhän se kuuluu karkuun kaasuttaa, eikä toisinpäin.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat tällä kertaa teeman mukaisesti Instagram-kuvia.