Saavuin torstaina iltapäivästä San Jorgen kylään, joka sijoittuu jonnekin Panajachelin ja Sololán väliin. Matka Panajachelista kylään taittui nelivedon lavalla hiukset hulmuten. Auto jätti mut keskelle kylää, kirkolle tietenkin. Kiersin kaikki aukion kaupat läpi löytääkseni Mayan Experience homestayn koordinaattorin. Vanha, kultahampainen mies opasti perille perheeni luo ja pian heitin rinkkani uskonnollisilla symboleilla kuorrutetun huoneen lattialle.
Täällä kylässä mulla on ollut vaan aikaa. Istua terassilla ja katsella ylös mäkeen puskevia paikallisia. Nauraa pikkutytöille, jotka yrittää laskea asfaltoitua tietä alas tyhjän vesitankin puolikkaalla. Arvuutella kyyryselkäisen naisen ikää - naisen letit ulottuvat lähes polvitaipeeseen asti. On todellista luksusta, että on aikaa tuhlattavaksi. Voi antaa sen vaan valua sormien välistä ja painua päikkäreille. Euroopassa tapahtuu kauheuksia, mä oon piilossa guatemalalaisessa pikkukylässä ja syön aamiaiseksi maissitortilloja paputahnalla.
Kun pullovesi loppui, oli sitä lähdettävä hakemaan aukion laidan kioskista. Aukiolla on peli käynnissä. Tahattomalla automaatiolla jään seuraamaan. Peli on suorastaan koukuttavaa - nopeita suunnan muutoksia, suuria tunteita, naurua, aitoa pelaamisen riemua. Välillä palloja on useempi kentällä, ei haittaa. Paras peli ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti