Guatemalan viimeinen päivä alkaa olla taputeltuna. Paljon uskalsin maalta odottaa, ja paljon sainkin. Huomenaamulla bussi starttaa kohti itää ja Belizen rajaa. Nyt on kuulkaa niin, että kaikesta googlettelusta huolimatta en vieläkään tiedä yhtään, millainen paikka mua rajan takana oottaa. Belizellä on siis puhdas pöytä ja kaikki mahikset joko ihastuttaa tai vihastuttaa.
Viimeiset kolme päivää ollaan vietetty Floresin kaupungissa, pienessä saaressa Petén Itzá -järvessä. Moni matkailija tulee Floresin vaan päiväksi ja käyttää siitäkin puolet Tikalin raunioilla pyörimiseen. Se on sääli, sillä Flores on osoittautunut aivan loistavaksi hengailumestaksi - pastellitalot, uneliaan onnellinen tunnelma ja puhdas, sininen järvi on ihan ottaneet musta halausotteen.
Kävin tänään iltapäiväkävelyllä. Tarkoitukseni oli kävellä saaren ympäri - matkaa olisi kävellen tullut alle puol tuntia. Iltapäivän aurinko vei kuitenkin voiton, ja palasin pian hotellille. On vaikee uskoo, että täällä eletään sadekautta.
Floresissa monia järvenrantataloja on muutettu hotelleiksi ja ravintoloiksi. Ilokseni huomasin kuitenkin, että kaikki ei ole vielä turismin sanelemaa. Yhdestä ikkunasta kantautui reggaetonia, toisesta todennäköisesti meksikolaisen saippuaoopperajakson loppuhuipennus. Kolmannesta suklaaihoinen isoäiti katseli lähes tyhjää katua. Vähän mulla tulee varmaan ikävä Guatemalaa, sen ovia ja ikkunoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti