Antigua - kaupunki kuin koru | Guatemala

Voihan vitsi. Mä tajusin juuri, etten vieläkään tiedä, mitä mieltä olen Antiguasta.  No, ei kai kaikista paikoista ole pakko olla jotain mieltä. Saanko laittaa vaan kuvia ja kertoa, että kivaa oli, vaikka vähän harmitti se, etten löytänyt yhtään kivaa ruokapaikkaa, hinnat oli Guatemalan korkeimmat ja kanssamatkaajia oli kadut niin täynnä, että luulin hetken olevani jossain Euroopan suosituimmista turistikohteista? Ja todeta kuitenkin samaan hengenvetoon, että Antigua on silti yksi kauneimmista Espanjan siirtomaa-ajan kaupungeista, joita olen nähnyt?

Matka Atitlánjärveltä Antiguaan sujui turvallisesti ja mukavasti shuttle-minibussikyydillä eli turismolla, jonka olin varannut itselleni Panajachelista jo muutama päivä etukäteen. Kuljetus maksoi yhdeksänkymmentä quetzalia, joka on muuten yli puolet edullisempaa kuin netistä etukäteen löytämäni bussifirmojen tarjoukset. Mitään turismoja ei mun mielestä kannata buukata etukäteen kotoa käsin, sillä Guatemalassa firmoja riittää ja kilpailu asiakkaista on kovaa. Minibussi noukki mut kyytiin San Jorgen pysäkiltä vain vajaat puoli tuntia sovitusta ajasta myöhässä.

Ottaisin vielä Antiguan haltuuni yksin, kunnes saisin taas matkakaverini takaisin seuraavana päivänä. Yhteensä Antigualle varasin kolme yötä ja kaksi päivää. Olin laskeskellut, että päivä kaupungissa riittäisi ja toisen voisi sitten pyhittää Pacaya -tulivuoren valloitukseen. Antiguaa markkinoidaan Guatemalan kauneimpana kaupunkina, mutta jotenkin aavistelin, että yksi päivä saattaisi olla mulle tarpeeksi - kauniissa pikkukaupungeissa on kiva kävellä ja kuvata, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa tulee se hetki, kun kadunkulmat alkavat jo muistuttaa toisiaan. Syvempään tutustumiseen taas tarvittaisiin useampi päivä, joita ei matkaohjelmaan mahtunut, joten noh, jääköön Antigua siis pintapuoliseksi visiitiksi, jos niikseen olisi.

Antiguan vanha kaupunki olikin yllättävän helppo ottaa haltuun, ja yksi päivä sekä tulivuoren valloitusta edeltävä aamu olivat itse asiassa enemmän kuin tarpeeksi, kun tarkoituksena oli tutustua katuihin ja arkkitehtuuriin ulkoa päin ja muodostaa näkemys mestasta. Vaeltelin samoja suoria katuja edes takaisin, harjoittelin valokuvaamista ja mussutin tädeiltä ostamiani valmiiksi pussiin pilkottuja mangoja portinpielissä. Illan hämärtyessä istuin keskusaukiolle kymmenien muiden kanssa seuraamaan Antiguan Teleton -tapahtumaa, jossa musiikkiesitysten lomassa kerättiin varoja hyväntekeväisyyteen. Plaza Central täyttyi hiljalleen ihmisistä auringon laskettua. Antiguassa tuntui turvalliselta oleskella pimeäntulon jälkeenkin ulkona ihan itsekseen, tästä pointsit kaupungille.

Antiguan kaupunki syntyi Panchoyn laaksoon vuonna 1543. Se perustettiin korvaamaan Guatemalan ensimmäistä pääkaupunkia Almolongan laaksossa, mutta järistysherkkä ja vulkaaninen maaperä johti kuitenkin siihen, että pääkaupunkia jouduttiin siirtämään vielä kerran neljänkymmenen kilometrin päähän vakaammalle maaperälle eli nykyiseen Ciudad de Guatemalaan vuonna 1776. Antigua on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979. Antigua on ehdottomasti esteettinen kaupunki, samalla sievä ja rouhea. Julkisivuista pidetään huolta, mutta ajan patina kyllä kaivautuu maalipintojen lävitse.

Antiguan virallinen nimi on muuten La Muy Noble y Muy Leal Ciudad de Santiago de los Caballeros de Guatemala. Sallikaa mun vapaasti kääntää: Guatemalan Herrain Tosi Jalo ja Tosi Uskollinen Santiagon Kaupunki. Kutsumanimi Antigua viittaa kaupungin menneisyyteen maan entisenä pääkaupunkina. Teletonin juontaja käytti jatkuvasti tuota pitkää, virallista nimihirviötä - ilmeisesti hienosta nimestä ollaan jokseenkin ylpeitä.

Mulla on Antiguaan vaan kaksi vinkkiä. Ensimmäinen on maailman paras suklaafrappe, jonka otin mukaani 1a Calle Ponienten ja 6a Avenidan kulmasta Parque de la Mercedin kupeesta aivan pienenpienestä kahvilasta, jonka nimeä en tullut kirjanneeni ylös. Olin tosin ollut kaksi vuorokautta ilman kahvia San Jorgessa, joten ehkä  maailman paras voisi olla toisissa olosuhteissa liioteltu. Olisi ollut kiva löytää joku mainitsemisen arvoinen ruokapaikka, mutta kaikki mun valinnat oli huteja tällä kertaa. Joskus ravintolaan saa palaamaan takaisin ihan joku muu asia kuin ruoka... Kuten vaikka ihana ravintolakoira Thor.

Toinen vinkkini on suunnata Plaza Centralilta Ponienteja eli itä-länsisuunnassa kulkevia katuja länteen bussiasemalle päin. Täältä löydät muun muassa paikallismarkkinat, eikä joka toinen vastaantulija ole enää turisti. Kaduilla kävelee niin bisnesmiehiä, duunareita kuin värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneita kaupunkilaisia. Kaupustelijat kauppaa kaikkea coolia yhdellä kädellä toimivasta miniompelukoneesta sukkapaketteihin ja eläinkaupan ikkunassa inisevät huskypennut sai mut harkitsemaan yöllistä ryöstöretkeä pimeän turvin.

Joo-o, kyllä mä oikeesti tykkäsin Antiguasta itse asiassa aika paljonkin. Paras hetki kaupungissa on heti auringonlaskun jälkeen, kun värikkäiden julkisivujen väleissä leijuvan ilman sävyt muuttuu sinipunaisiksi ja Volcán de Agua näyttäytyy entistä jylhempänä laakson vartijana horisontissa. Toisaalta oon edelleen sitä mieltä, että puolitoista päivää riitti - Antiguassa kauneutta ei tarvitse metsästää, vaan se on läsnä ihan joka kadunkulmassa. Kyllä, tää kaupunki on kuin koru.

PS. Kolmas vinkki muistui mieleen just ennen julkaisunappulan painamista. Antiguasta seuraava kohde on monella matkailijalla sen verran kaukana, että matkaan lähdetään aikaisin aamulla. Meidän kyyti lähti kahdeksalta, ja oli aikamoisen työn takana löytää aamiaista napaan ennen sitä. Vaellettuamme puolisen tuntia ympäriinsä etsien edes yhtä auki olevaa ravintelia, päädyttiin ruokailemaan periguatemalalaiseen Pollo Camperoon (14, Avenida Norte 5), jonka ovet olivat avautuneet kuudelta. Myös Panaderia San Martin (5ta Avenida esquina, 6ta Calle Poniente) olisi auennut kukonlaulun aikaan, mutta löydettiin se vasta, kun vatsat olivat jo täynnä. San Martinista sai kuitenkin ihania leipomuksia evääksi pitkälle bussimatkalle kohti Pohjois-Guatemalaa, vinkvink.