Hellurei ja hellät tunteet, palasin Guatemalan ja Belizen kolmen viikon reissulta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, enkä vieläkään voi sanoa toipuneeni kotimatkasta. Kiitos Air Francen lakkoilun/lakolla uhkailun kotimatkani venyi yli kolmekymmentätuntiseksi, ja mähän en tosiaan kuulu niihin onnekkaisiin, jotka osaavat nukahtaa tai oikeastaan edes kunnolla rentoutua lennoilla. Kun vielä ymppään tähän maanantaiaamun kello kuuden herätyksen, töihinpaluun sekä yhdeksän tunnin aikaerorasituksen, alkaa olla aikamoiset katastrofin ainekset kasassa meikäläisellä. Noh, joskus ajankäytön on vaan oltava tehokasta.
Ajattelin ensin, että skippaan elokuun Instagram Travel Thursdayn osaltani, koska mulla ei ollut mitään kivaa teemaa kielen päällä instakuviini liittyen. Vaikka kesäinen Helsinki on maailman ihanin, mun mieli ja sydän ovat edelleen puoliksi reissussa. Oonkin saanut itseni jo useasti kiinni selailemasta omaa instafeediäni viimeiseltä kolmelta viikolta, ja tästäpä ajatus julkaista sitten kuitenkin pieni postaus sitten lähti.
Näitä kuvia selaillessa ihmettelen nimittäin edelleen, miten kolmeen viikkoon, kahteen maahan ja (oottakaas hetkinen, lasken googlemapsin avulla) reiluun kahdeksaansataan kilometriin (ai tuliko niitä kilsoja sittenkin noin paljon?) voi mahtua niin paljon erilaisuutta. Maisemat matkalla Guatemalan läpi Belizeen vaihtelivat kirkasvetisistä järvistä turkoosiin Karibianmereen ja jylhistä tulivuorista vehreään sademetsään. Kulttuuripaletti oli jopa värikkäämpi kuin uskalsin odottaa, ja kuulin matkallani ainakin kuutta paikallisten puhumaa kieltä. Asutuskeskukset vaihtelivat pienistä Maya-kylistä kauniisiin kolonialistisiin kaupunkeihin sekä sitten vähän sekavampaan suureen lattarimetropoliin eli Guatemala Cityyn. Niin ja tietenkin muinaiseen Maya-kaupunkiin Tikaliin, joka oli ollut unelmani jo vuosia.
Ehkä siis arvaattekin jo vastaukseni otsikon kysymykseen - diggaan Väli-Amerikasta siksi, että verrattain pienellä alueella on aivan älyttömästi nähtävää ja koettavaa. Kaksi merta, värien ja kansojen kirjo, muinainen historia sekä vaihteleva luonto ovat myös aiemmilla Väli-Amerikan reissuillani taanneet sen, että tylsää ei ole. Kaiken kruunaa lattarimeininki, joka saa mun sydämen aina sykkimään hieman kiivaammin. Ennen tätä kesää tuttuja mulle olivat Meksiko, Nicaragua, Costa Rica ja Panama - nyt siis enää El Salvadoriin ja Hondurasiin pitäisi päästä.
Tässäpä siis Instagram -kuviani Guatemalasta ja Belizestä heinäkuulta. Annan niiden puhua puolestaan, koska sanani ovat näköjään edelleen Mexico Cityn kakkosterminaalin matkatavarahihnalla odottamassa, että huumekoirat kävelevät seitsemättä kertaa matkalaukkurivistön yli.
Tästä matkasta kertyi muuten niin paljon materiaalia, että melkein pelottaa aloittaa matkapostausten työstäminen. Instagram Travel Thurday tarjosikin mulle mahdollisuuden kivaan, kevyeeseen johdatukseen aiheesta - kirjoituksia Väli-Amerikasta taitaa olla luvassa siihen saakka, kunnes ensimmäiset lehdet alkavat kellastua ja putoilla maahan. Väli-Amerikka on mulle kerta kerralta rakkaampi - miksi en siis jakaisi kaikkea kokemaani myös muille kiinnostuneille?
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat teeman mukaisesti omia Instagram-kuviani.
Tämä tosiaankin oli kiva teaser ennen kun alata jakaa meille enemmän tarinoita reissultasi. Jään mielenkiinnolla odottamaan! :)
VastaaPoistaHihi :) mäkin odotan uteliaana, minne sinä päädyt talveksi!
VastaaPoistaAivan uskomattoman näköistä, ja tulen tosi iloiseksi lukiessani, miten paljon tykkäilet Väli-Amerikasta! Olen nimittäin suunnittelemassa sinne suunnille koko kevättalven/kevään mittaista reissua, ja täältä voin hankkia matkakuumetta ja inspistä kätevästi :) Kiitos tästä!
VastaaPoistaOioi hienon kohteen oot valinnut pitkälle reissulle! Jos mahdollista, älä skippaa Panamaa, Nicaraguaa tai Guatemalaa ;)
PoistaItselleni Väli-Amerikassa ainoa tuttu on Costa Rica, mutta se veikin sitten sydämen lujaa ja kertaheitolla. Reissasimme maassa kuukauden vuonna 2011 ja kaipuu päästä takaisin sinne ja naapurimaihin on kyllä valtava. Uskomatonta, että tuostakin reissusta on hurahtanut jo viisi vuotta...
VastaaPoistaJään innolla odottamaan noita tulevia postauksiasi!
Suosittelen koko sydämestäni Costa Rican naapureita Panamaa ja Nigaracuaa - tosin Guatemalakin on aivan mahtava! Toivottavasti pääset - tai me päästään (haluu kans takasin!) - joskus taas Väli-Amerikkaan :)
PoistaLattarit, parasta maailmassa. <3 Mun suuri unelmamatka olisi tehdä Keski-Amerikan kiertomatka, vaikka puoli vuotta tai muu sellainen pidempi aika, ja hengailla kaikissa reitin varrelle sattuvissa maissa oikein antaumuksella. Huokaus. :-)
VastaaPoistaIhana unelma, komppaan :) kieltämättä kolme viikkoa tuntui välillä lyhyeltä, mutta kun vuosilomalaki on tällä hetkellä mullekin realiteetto niin minkäs teet :D tosin unelmat o tehty toteutettaviksi vai miten se menikään ;)
PoistaIhania kuvia. :) Mulla on niin kauhea lattari-kuume, että voi hyvää päivää. Haluaisin opiskella siellä espanjaa jonkin aikaa ja käydä moikkaamassa kaveria Costa Ricassa ja ja ja... Joskus vielä!
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta haaveesi :) kandee ehdottomasti opiskella jollain tavalla espanjaa ennen lattarireissua, koska kielitaitoisena saa vaan enemmän irti kaikesta :)
VastaaPoistaNäyttääpä tutulta. Olen itse kiertänyt 2000-luvun alussa Meksikkoa ja Guatemalaa oikein huolella. Edelleen lähtisin ajamaan Pan-American Highwaytä koska tahansa.
VastaaPoistaOtin tilisi seurantaan Instagramissa. ja minuthan löytää täältä
https://www.instagram.com/tamamatka/
Hauskaa, että bongasit tuttuja maisemia :) Moni kiertämistämme kohteista olikin aika must see -paikkoja Väli-Amerikassa :)
PoistaOlen haaveillut Väli- ja Etelä-Amerikasta, koska se seutu on lähes kokonaan näkemättä. Jotenkin olen ollut liian arka ja pelännyt turvallisuustilannetta. Olitko reissussa yksin? Koitko, että se oli kaikin puolin ok?
VastaaPoistaKaikki meni reissussa todella hyvin, edes mitään läheltäpititilanteita ei ollut enkä tavannut ketään, jolle olisi sattunut jotain ikävää guatemalassa/belizessä.
VastaaPoistaReissasin muutamaa yksin vietettyä päivää lukuunottamatta mieheni kanssa, mutta olen aiemmilla reissuilla Väli-Amerikassa ollut myös yksin. Tälläkin kertaa tapasin paljon yksin matkustavia, Väli-Amerikka on helppo myös yksinmatkustavalle, kunhan ottaa normaalit turvallisuusohjeet huomioon :)
Ymmärrän kyllä huolesi. Itsekin taas jännäsin, meneekö kaikki hyvin, vaikka alue on jo tuttu. Ainoastaan Costa Ricasta mulla ja monilla muilla on ollut huonoja kokemuksia (ryöstöjä, hotellihuonemurtoja yms.) Koko sydämestäni rohkaisen lähtemään matkaan jos kiinnostusta riittää, mesta on perusmatkailijalle mainettaan turvallisempi.
Minäkin olen toistaiseksi vain haaveillut Etelä- ja Väli-Amerikasta, ja hetken se saanee vielä ollakin vain sillä tasolla, sillä ihan pikkulapsen kanssa ei jotenkin uskalla lähteä niin "suureen tuntemattomaan" :) Mutta joskus vielä! Ehkä vaikka miehen kanssa kahdestaan, kun lapsi on sen verran vanha että sen voi tyrkätä mummulle hoitoon muutamaksi viikoksi ;)
VastaaPoistaOnneksi hyvää kannattaa odottaa! Tosin lattareissa matkustaa kyllä jonkin verran lapsiperheitä lähinnä Pohjois-Amerikasta, mutta lattarit taitaakin olla heille muutenkin vähemmän tuntematonta seutua, vähän kuin meidän Etelä-Eurooppa... :)
VastaaPoista