Blogin nimi

Nimen antaminen blogille voi olla helppoa tai vaikeaa, nimi voi olla spontaani oivallus tai sitä on voitu hioa viikkokausia. Useimmiten nimen takana on ainakin jonkinlainen tarina.  Blogille valittu nimi tietenkin kertoo myös kirjoittajasta sisällön takana. Valotankin tässä postauksessa hieman enemmän sitä, mitä nimen rannalla lähes autiolla taakse kätkeytyy.

Noh, ensimmäiseksi tunnustan, että nimeä on "hiottu" huimat muutama minuutti (pyörittelin sanoja rannalla ja lähes edestakaisin...). Kuten jo avauspostauksessani kerroin, haluaisin muovata tästä pienestä blogistani itselleni hyvän mielen paikan, joten laitoin silmät kiinni ja kuvittelin olevani siellä, missä oloni on huoleton ja sydämeni vapaa turhista suojakilvistä. Hästäg henkinenkoti (hehheh) voisi lukea alla olevassa kuvassa, jos julkaisisin sen nyt sosiaalisessa mediassa. 

Koska maailma ja sen tutkiminen on blogini kantava teema ja pakkomielteeni jatkuva inspiraationi lähde, viittaa rannalla lähes autiolla myös omiin matkailumieltymyksiini. Matkustan mielelläni niin ranta-, kaupunki- kuin luontokohteissakin, mutta etenkin kaukomatkoilla meren ääreen on jossain vaiheessa päästävä. Kun valitsen rantakohdettani, välttelen viimeiseen asti tupaten täysiä aurinkotuolirivistöjä. En vaadi rannaltani palveluita, askeettisimmassa tapauksessa nappaan aamulla mukaani pullon vettä ja pussin kuivattuja banaanilastuja, joita sitten mussutan leuka polvissa palmun alla.

Ei rantojeni TÄYSIN autioita tarvitse olla - olisihan se aika itsekäs ja vähän tylsäkin ajatus jo sinällään. Hienointa on eksyä rannalle, jossa näkee paikallisen elämän syklejä - kalastajia nousemassa rantaan, lapsia lennättämässä leijaa, paikallisia perheitä viettämässä iltapäivää varjon alla. Juuri tällainen paikka oli viime kesänä vierailemani kalastajakylä Balin pohjoisosassa. Ylipäätänsä auringon ottaminen on minulle toissijaista, eikä paikallisten edessä aina edes kehtaa hillua uikkareissa. Kun matkustaa, on hyvä muistaa meren tärkeys myös paikallisille yhteisöille.

Mielestäni rannikko on kaunis säästä ja vuodenajasta riippumatta. Talvisella rannalla maisemassa on särmää ja myrskyissä meri näyttää todellisen voimansa - minua luonnon voimakkuus kumma kyllä rauhoittaa. Alla oleva kuva on otettu Latvian Jurmalassa toukokuun alussa. Ajoimme tiukalla aikataululla vuorokaudeksi vuokraamallamme autolla väliä Riika - Vilna edestakaisin, ja sain kun sainkin taivuteltua aamu-unisen mieheni lähtemään matkaan aikaisin, jotta ehtisimme tehdä mutkan Jurmalan kautta paluumatkalla Riikasta Vilnaan. Niin kuin lähes aina, mutkan kautta koukkaaminen kannatti. Saimme lähes goottisen rannan itsellemme, ja tunsimme olevamme todella kaukana kaikesta.

Helsingissäkin meri on tärkeä arjen terapeutti, onneksi asun juoksumatkan päässä rannasta. Suomessakin on varmasti paljon kaunista rantaa, mutta tässä vaiheessa joudun tuomaan esiin yhden heikkouteni - olen kotimaanmatkailun suoranainen musta lammas. Karkeasti sanottuna olen käynyt Järvenpäätä kauempana ehkä kymmenen kertaa elämäni aikana, jos mökkimatkoja ei lasketa. Yritän parantaa tässäkin asiassa, ja tavoitteeni on vierailla vuosittain uudessa kotimaan kohteessa (suosituksia otetaan vastaan, olen oikeasti ihan noviisi!). Viime kesänä sain ruksittua Hangon yli listaltani.

All in all, rannalla lähes autiolla tulee ajansaatossa toivottavasti käymään läpi monta upeaa rantaa. Todellisuudessa nimi on kuitenkin enemmän symbolinen, sisältäen toteutuneita ja toteutumattomia matkaunelmia, jatkuvaa kaukokaipuuta ja välillä naurettaviin mittasuhteisiin kasvavaa reissufiilistelyä. Kirjoitettua tulee varmasti muustakin, onhan työssäkäyvän matkaajan elämä jatkuvaa tasapainottelua arjen ja reissaamisen välillä. 

Sen lisäksi, että blogi toimii omana julkisena reissuvihkonani, olisi mahtavaa, jos siitä olisi joskus jotain konkreettisista hyötyä kanssamatkaajille. Itse olen saanut blogimaailmasta paljon kullanarvoisia vinkkejä matkoilleni - sellaisia, joita ei oikeastaan mikään kaupallinen taho tarjoa. Toivon todella, että saan laitettua hyvän kiertämään omilla reissutarinoillani.