Kiihkoilukarenssi päättyy tänään

Tänä aamuna heräsin, pesin hampaat, heitin berocat lasiin ja meikkasin. Sitten viskasin uuden, kirppisryhmästä bongatun rantatunikan niskaan ja otin pari tanssiaskelta. Jep, ihan normiaamu, tunika päällä töihin, kun on kelitkin lämmenneet! 

Eikun oikeasti, vaihdoin kyllä tunikani farkkuihin ja villapaitaan salamannopeasti, kun huomasin että taas olis pari minuuttia aikaa suoriutua ovesta ulos. Nyt on vaan niinku merkkipäivä, tai -paalu vai miten sitä sanotaan. Lähtölaskennan aika! Kuukauden päästä istun koneeseen, kun otetaan ystäväni kanssa suunta kohti Sri Lankaa. Paljon suunnitelmia on toki jo tehty, mutta läheisteni hermoja säästääkseni yritän ajoittaa paksuimmat ja yltäkylläisimmät fiilistelyt näin matkaa edeltävään kuukauteen.

Sri Lanka on siitä jännä kohde, että olen tavallaan halunnut sinne aina. Isovanhempani nimittäin matkustivat tuonne kaksi tai kolme kertaa 70-luvulla. Heidän seinäänsä koristaa edelleen taulu srilankalaisista kalastajista - niistä jotka istuvat puisilla seipäillään vedessä, tiedättehän. Mummi on kertonut samat tarinat punaisista banaaneista ja ystävällisistä paikallisista (jotka, öö, osasivat suomea) kymmeniä kertoja. Meidän reissu tulee olemaan toki täysin erilainen jos pelkästään siksi, että matkustamme omatoimisesti ja kierrämme mummin ja ukin vierailemat resortit kaukaa. Silti on jotenkin kaunista, että neljäkymmenvuotinen ympyrä sulkeutuu, jos näin voi sanoa, kun matkaan punaisia banskuja mussuttamaan Intian valtamerelle.

Sri Lankalla on siis suhteellisen pitkä historia myös suomalaisten matkakohteena. Sri Lankahan on kai nyt vähän muotiakin, viime vuonna Mondo-lehti hehkutti sitä useaan otteeseen ja se on tulossa valmismatkavalikoimiinkin takaisin. Mua salaa vähän harmittaa, että mun "persoonallinen" kohdevalinta ei ookaan niin omaperäinen, kun Abreut sun muutkin on viime aikoina postaillu kuvia julkisuuteen Sri Lankan lomistaan. Heh, ihan tyhmää ajatella näin, tiedän. Oikeasti oon ihan onnessani, meillä on kyllä maailman paras reissu vaihteeksi tulossa, oonhan mä suunnitellu sen itse (kr-höm). Olin siis alun perin suunnitellut lähteväni itekseni matkaan, mutta sitten ystäväni hyppäsi kelkkaan jopa hyväksyen mun alustavan matkasuunnitelman mukisematta. Kaksin aina kaunihimpi!

Aika tehokas kaksi viikkoa on taas tulossa, mutta en silti tinkinyt reissun rantalomaosuudesta, joka on neljä yötä. Muissa paikoissa nukutaankin sitten 2-3 yötä, paitsi reissun alku- ja loppupäässä, jossa ollaan vain pakolliset yhdet yöt. Matka alkaa junamatkalla Colombosta Kandyyn, suunnilleen keskelle saarta. Kandystä jatketaan kohti etelää ja isosti odotan Yalan kansallispuiston vierailua. Jos tuuri käy, pääsen bongaamaan leopardin. Todennäköisyys tähän ei vissiin ole suuren suuri, mutta mahdollista se kuitenkin on. Leopardi, elefantti ja valas - nää kolme isoa jos saisin ikuistettua verkkokalvolle, olisi budgetlistalla taas vähemmän ruksittavia. Etelässä vielä rantaillaan ja Gallen, Sri Lankan kenties tunnetuimman satamakaupungin kautta matkataan takaisin Negomboon, joka on lentokentän läheisin resortti. Täällä ladataan akut pitkää lentomatkaa varten yhdessä yössä, heh. Ja syödään niitä banaaneita kuin viimeistä päivää sitten.

Iso osa majoituksista on jo buukattu, tosin ne ovat kaikki vain varauksia, jos vielä jotain parempaa tulee eteen. Mun mielestä olisi ihanaa olla superspontaani ja huoleton, mutta en todellisuudessa edes yritä lähteä parin viikon matkalle ilman suht tarkkaa suunnitelmaa. Ei musta vain ole siihen - haluan olla varma, että oon kartottanu hyvin kaiken, mitä kohde tarjoaa ja sitten valinnut itelleni parhaan kombon kivoja juttuja. Haluaisin vielä löytää tuonne rantakohteeseen eli Mirissaan jonkun kivan perhemajoituksen. Mulla on niin hyviä (vaikkakin vähäisiä) kokemuksia perhemajoituksista, että sellainen kutkuttaisi. Täytyy vielä tutkailla asiaa... seuraavaksi varmaan olisi viisumihakemuksen aika - sen pitäisi olla kyllä erittäin simppeli, netissä täytettävä ja maksettava kaavake, jonka saannissa ei ole ongelmia.

Mutta siis jee, matka lähestyy! Ihanaaihanaaihanaa! Oon myös innoissani siitä, että mulla on nyt ekaa kertaa uusi näkökulma reissaamisen, kun olen aloittanut tämän pienen blogini. Tulee varmaan kirjattua asioita ylös eri tavalla, samoin kuvaaminen saa uuden motivaattorin blogin myötä. Sri Lanka on varmaan niiiiin mun mesta - kumpuilevia plantaaseja, vuoria, viidakon reunustamia rantoja, hyvää kasvisruokaa ja tietysti ystävällisiä ihmisiä. Fiilikset on korkeella!  

Kuvat näpsin mummin ja ukin vanhasta karttapallosta, jossa Sri Lankan nimi on vielä Ceylon.