Me puedes enseñar como nadar?

Olin kuullut kuumista lähteistä, mutten ollut koskaan uinut sellaisessa. Ecuadorissa pääsin kokemaan tämänkin huvin ensimmäistä kertaa. Odotukseni olivat kovat, liekö syynä se, että lapsuuteni suuri maailmanmatkaaja-idolini Nuuskamuikkunenkin palasi Muumeissa kerta toisensa jälkeen kuumille lähteille salaperäisillä retkillään.

Herään aamulla aikaisin Bañosin kylässä syömään aamiaiseni, jotta se ehtisi sopivasti sulaa ennen altaaseen hyppäämistä - yksi mummoni kullanarvoisista vinkeistä, joita yritän parhaani mukaan noudattaa maailmalla, heh. Kävelen kylästä vuoren rinteelle, muistoissani valo on jollain tavalla paksua ja todella keltaista ja ilma puhtaan raikasta, ei kylmää eikä kuumaa. Kuten usein aiemminkin tällä matkalla, luulen olevani ajoissa liikkeellä, mutta uimala onkin jo tupaten täynnä. Vaihdan uikkarit meluisassa pukuhuoneessa, jossa pitkä- ja tummahiuksiset naiset pesevät yhtä tummahiuksisia lapsiaan. Pukuhuoneessa haiskahtaa viemäri.

Altaita on useampi. Yksi todella kuuma, yksi jäätävän kylmä. Itse viihdyn lähes kaikkien muiden tavoin siinä mukavimmassa, lempeän kuumassa altaassa. Tiedän, että vesi on mineraalipitoista ja että sukeltamista kannattaa välttää. Kukaan ei kuitenkaan ole kertonut, että altaassa lilluisi myös kasoittain hiekkaa. Pian hiukseni ovat yksi iso rasta. Jään nököttämään altaan reunalle, vaikka vahinko on jo tapahtunut. Silloin noin kahdeksanvuotias tyttö räpiköi luokseni vaaleanpunainen uimarengas ympärillään.

Me puedes enseñar como nadar? Voitko opettaa mua uimaan?

Euroopassa, etenkään Suomessa, en ole tottunut spontaanisti tuttavuutta tekeviin lapsiin, ja etsin kiireesti katseellani tytön vanhempia. Tytön äiti hymyilee sydämellisesti altaan toiselta reunalta. Mulla ei ole hajuakaan, miten uimaan opetetaan, mutten tietenkään kehtaa torjua tytön pyyntöä. Tienes el pelo como una princesa, sulla on prinsessan hiukset, tyttö huudahtaa. Mulla on edelleen sama takkupesäke niskassa, vaan Ecuadorissa jokainen pikkutyttö tuntuu ihailevan vaaleita hiuksia, onhan Disneyn prinsessoillakin usein vaaleat hiukset. Prinsessathan osaa kaiken, myös opettaa uimaan.

Olisiko fiksuinta aloittaa koirasta? Sitähän lapset kai ensimmäisenä oppii uimaan? Mitä muita niitä tyylejä on? Mä osaan vaan sammakkoa pää pystyssä. Nappaan tytön käsivarsien päälle ja käsken potkia jaloilla. Näin iskäkin mua opetti. Tyttö potkii ja nauraa, potkii kovemmin ja on tukahtua nauruunsa. Eiku pidä jalat suorana, niin pysyt paremmin pinnalla, neuvon. Tyttö puhuu jotain naurunsa seasta, mutten ymmärrä oikein mitään. Sitten yritämme ottaa kädet mukaan. Helpommin sanottu kuin tehty - kun käsiä liikuttaa, unohtuu jalat ja toisinpäin. Hirveä pattitilanne uimaopettajan urallani, tosin jälkeenpäin olen nauranut sille vakavuudelle, jolla suhtauduin tilanteeseen. Mutta hei, tyttö pyysi että opetan, ja mä lupasin!

Me räpiköidään vielä hyvä tovi, ja mulle alkaa tulla kuuma. En ole myöskään ihan varma, kuinka terveellistä mineraalivedessä on lillua tuntitolkulla. Silti musta on aika mieletöntä, että tyttö pyysi mua opettajakseen. Yritän kysellä tytöltä kaikenlaisia perusjuttua espanjaksi, mutta musta tuntuu edelleen, ettei me oikein ymmärretä toisiamme. Mun espanja on ehkä liian Espanjassa opittua, tai tytön äidinkieli on joku muu kuin espanja. Kyllästytään molemmat uimaopetteluun, ja alan pyörittämään tyttöä uimarenkaan avulla ympäri allasta. Pian äiti huikkaa tytön luokseen, se nos agota el tiempo, meidän täytyy mennä. Tyttö tulee vielä luokseni ja kietoo kätensä mun kaulaan. Hymy, halaus ja vihreä vuorenrinne jäävät mun mieleen tästä päivästä, pitkäksi aikaa.

Parhaat matkamuistot syntyvät kohtaamisista, enkä haluaisi unohtaa niistä yhtäkään. Just nyt, kun taivas lahjoittaa vihdoin lunta yli mun omien tarpeiden, on hyvä hetki vaipua teekupin kanssa nojatuolin syövereihin ja omistaa hetki ihmisille, jotka ei edes muista tavanneensa mua, mutta joita mä en ole unohtanut. Tämäkin tyttö on kohta aikuinen. Ehkä hänen elämässään vieraili muitakin prinsessoja, joista joku osasi opettaa paremmin uimaan. Kun laitan silmät kiinni ja kuvittelen keltaisen valon ja hiekkaiset hiukseni, voin melkein kuulla hersyvän naurun polskinnan seassa. 

Ja siksi matkustan.

Baños, Ecuador

Paljon on vettä virrannut joessa siitä, kun vuonna 2009 olin ensimmäisellä reppureissullani Ecuadorissa