Vähän talven vaikeudesta ja onnellisuudestakin

Seuraava postaukseni meneekin sitten joskus jotain muuta -kategoriaan. Mulle tuli nimittäin tarve kirjoittaa siitä miten mä, neiti talvenkammoaja, olen oppinut nauttimaan pimeästäkin vuodenajasta. Talvikammolla on tietenkin yhteys myös kaukokaipuuseeni, jotenkin sinänsä tämä juttu sopii tähän blogiin ihan hyvin.

Tosiaan, Suomen talvi on ollut mulle aina aika vaikea. Lapsuuden talvet meni pulkkamäessä ja lumisodissa (joita vihasin), mutta jo teini-ikäisenä aloin hahmottaa selviä eroja talven ja muiden vuodenaikojen nostattamien tunnetilojen välillä. Väsymys, alakulo ja haaveilu etelämmäksi muuttamisesta oli arkipäivää talven pimeinä kuukausina. Pelkäks haaveiluksi se ei jäänytkään, vaan lukion jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa talvea karkuun Espanjaan. Joka tapauksessa, vaikka oon tullut ja mennyt maailmalla, oon viettänyt useita talvia myös Suomessa, ja vielä viime talvi oli mulle todella vaikea. Näihin aikoihin vuosi sitten taisin maata lattialla ja miettiä, että eikö tää pimeys koskaan lopu. En nukkunut kunnolla tai jaksanut puuhailla mitään mielekästä.

Tää talvi on tuntunut niin erilaiselta, ja aloin miettimään, että miksi. Fiilis on hyvä, ja lähes päivittäin tunnen itseni onnelliseksi. Mulla on toki olleet rutiinitkin aika hukassa sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen, ja tuntuu että vasta viime vuonna palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen arjessa, eikä elämä ole enää pelkkää seuraavan reissun suunnittelua, heh. Ajattelinkin kirjoittaa ylös muutamia juttuja, jotka on tulleet olen ottanut mun elämään ja joiden uskon olevan onnellisuuden ja tyytyväisyyden taustalla. Nää on kaikki sellaisia juttuja, mihin kuka tahansa voi itse vaikuttaa, ja olennaista hyvän fiiliksen etsimisessä onkin se, että keskittyy niihin asioihin, joille VOI tehdä jotain. Voi kunpa muistaisin seuraavat oivallukseni jatkossakin.

Oivallus 1: Liikunta (ja miksei muutkin harrastukset) osaksi arkea. Ihan oikeasti, jos olisin muutama vuosi sitten tiennyt, että liikkuminen voi tuoda niin paljon energiaa, sisältöä ja onnistumisen tunnetta elämään, en olisi himmaillut salikortin hankkimisen tai lenkille lähdön kanssa. Uuden oppiminen ylipäätänsä on oikeasti tärkeä, elämännälkää ylläpitävä asia. Uskon sataprosenttisesti uutisissa pyöriviin otsikoihin, jotka kertovat liikunnan ehkäisevän masennusta. Oon elävä esimerkki siitä.

Liikunta ei muuten ole rahakysymys. Mä olen todella pihi, mutta harrastan tällä hetkellä joogaa ohjatusti, kuntosalia, ryhmäliikuntaa sekä juoksua. Jooga maksaa työväenopistossa alle satkun/puoli vuotta, ja sali 20 egee kuussa sisältäen ryhmäliikunnan. Juoksu ja kotitreenaus onkin sitten ilmaista.

Oivallus 2: Ravinto. Tunnustan, olen vähän terveysintoilija, ja munkin kaapista löytyy superfoodpurkki poikineen. Olen onnellinen ruokaremontista, jota oon tehnyt hiljalleen. Syön ihan perusruokaa, mutta muutoksena entiseen kiinnitän todella huomiota siihen, että saan tarpeeksi ravintoaineita. Ravinto on tärkeää hormonitoiminnalle, ja hyvä hormonitasapaino antaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Myös d-vitamiinilisä on käytössä toista talvea, ja huomaan kyllä eron. Isoin juttu oli kuitenkin sokerikoukusta irtaantuminen.  Sokerilakkokin on trendikästä, tiedän, mutta mulle se on tehnyt oikeasti kutaa. Nolottaa, kun mietin kuinka paljon mulla ennen meni energiaa siihen, kun yritin päivittäin tapella makeanhimoa vastaan, ja lähes aina vielä hävisin sen taiston.

Oivallus 3: Tämä on se tärkein. Oman onnen pohdinta. Aiemmin en ollut koskaan syvällisesti pohtinut, mitkä ovat mun onnen ainekset. Oon analyyttinen ja mulla on ihan hyvä itsetuntemus, joten olen aina tiennyt, mistä asioista PIDÄN ja mistä EN. Ehkä tää olikin ongelman ydin - mä näennäisesti tiesin, mistä tuun onnelliseksi, mutta en ollut tainnutkaan syventyä todella miettimään, mitkä asiat on mun onnellisuuden perusta. Käytin myös liikaa energiaa märehtimällä asioita, joihin voin itse todella vähän vaikuttaa. Selvän pesäeron tekeminen unelmien ja haikailun välille on ollut myös olennaista.

Viime aikoina oonkin miettinyt todella tarkkaan, mitkä asiat ovat mun onnellisuuden kulmakiviä ja pohtinut aktiivisesti, miten voin tuoda niitä enemmän jokapäiväiseen elämään. Keskityn asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa. Suoranaisesti keskitän kaiken mahdollisen energiani onnellisuutta lisääviin asioihin. Yritän olla tuhlaamatta energiaa asioihin, jotka on tylsiä ja ikäviä - siis käytännössä vähentää onnellisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yksikin marmatus päivässä vähemmän on oikea suunta. Mulla on mennyt aikaa siihen, että oon selventänyt itselleni, mitä asioita oikeasti tarvitsen ollakseni onnellinen. Listaan mahtuu pieniä ja suuriakin juttuja, mutta kaikki on yhtälailla tärkeitä. Olen kai aiemmin ollut aikamoinen elämänpoluilla vaeltelija, nyt vihdoin kaivoin kompassinkin esiin.

Onko nää sulle itsestäänselvyyksiä? Mulle kävi niin, että jouduin tekemään aika paljon ajatustyötä, että hiffasin nämä. Joskus jotkut vastaukset on todella lähellä, mutta silti niitä ei välttämättä hoksaa. Etenkään jos asiat on aina tehnyt samalla tavalla. Jotkut välähdykset on ihan pieniä. Kuten se, että kaurapuuroa saa syödä iltapalaksi, vaikka koko elämä sulle on toitotettu, että puuroa syödään aamulla. Jotkut on sitten snadisti isompia, kuten oivallus siitä, että jos mä en saa toteuttaa mun intohimoja palkkatyön parissa, mun täytyy vaan luovia joku muu reitti unelman luokse. Asenne on tärkeintä, sanotaan. Mä olen hieman erimieltä tästä siinä suhteessa, että kyllä ne on ne konkreettiset muutokset, mitkä mun onnellisuutta on parantanut, pelkkä asenne ei aina riitä.

Niin. Ja on sit edelleen niitäkin päiviä, jolloin haluun käpertyä sikiöasentoon villapaidan sisään ja kadota hetkeks. Päiviä, kun kupit lentää töissä, joogassa en taivu mihinkään ja mustaherukatkin on loppu alakerran marketista. Yritän pysyy rauhallisena, mennä vaan nukkumaan. Antaa yön antaa mulle anteeks.

Tällainen pohdinta tällä kertaa. En oo tosiaankaan mikään life coach, mun vain teki mieli kirjoittaa aiheesta, koska voin. Pidä säkin itsestäs huolta!