Ekan maailman ongelmia eli pakkaamisen vaikeus

Seisoin äsken keskellä huonetta ja raaputin päätäni sängylle levitettyjen vaatepinojen edessä. Äh, miks mä en voi pitää vaan mustista ja valkosista ja vaikka sinisistä vaatteista? Mun kesävaatteet on niin kaiken kirjavia, että jos pakkaan mukaani vain a) kaikista kivoimmat ja b) kaikista käytännöllisimmät, saatan perillä joutua tuskailemaan kerran jos toisenkin sitä, ettei mulla muka ole mitään päällepantavaa, kun kaikki kledjut vaan riitelee keskenään.

Kaiken lisäksi olen lähdössä Sri Lankaan kaikkien aikojen pienimmällä rinkalla, joka oikeastaan on vain iso reppu. Haluun vaan kulkea helposti paikasta toiseen ja toisaalta haastaa itteni hiffaamaan, että vähälläkin tulee tosiaan toimeen. Rakkaan rinkkani olen jo antanut lainaan ja se seikkailee jossain päin Thaimaata, joten en voi perääntyä. On siis sopeuduttava.

Pakkaaminen on taitolaji, josta on varmasti olemassa monia mestarillisia taidonnäytteitä, jotka toimii ainakin kehittäjillään mainiosti. Ite oon huomannut pakkaavani reissu reissulta hieman vähemmän vaatteita mukaan, muut peruskamat eli hygieniatuotteet ja elektroniikka ynnä muu vievät kyllä vuosi toisensa jälkeen vakio-osan matkatavaroista. Kun puhutaan lämpimiin ilmastoihin suuntautuvasta matkasta, jonka luonne vaatii itsenäistä paikasta toiseen liikkumista ja välillä vähän randomolosuhteissakin oleilua, oon tehny omalta kohdaltani muutaman huomion: 

1) Fiksuinta on ottaa max. kaksi "hienompaa" asukokonaisuutta mukaan. Suomen kesä on niin pirskatin lyhyt ja mulla on tropiikissa asumisen ajalta kertynyt niin paljon kivoja vaatteita - hirveä hinku siis olis ottaa kaikki mukaan. Tiedän, etten kuitenkaan raaski pahemmin käyttää kesäisiä sifonki- ja pitsiunelmia silloin kun lämmöt huitelee yli kolmessakympissä ja rinkka hiertää selkää jossain tien poskessa bussia odotellessa. Etenkin moni ihana paita on tullut takaisin reissusta käyttämättömänä takaisin kotiin

2) Ei oo hirveesti väliä onko perustoppeja mukana 5 vai 10. Mä kuitenkin päätän pesettää tai pestä jotain matkalla

3) Kannattaa ihan oikeasti miettiä, sopiiko mukaan valikoituneet vaatteet yhteen. Yritän nyt Sri Lankaa varten ihan oikeasti valita vaatteeni käyttötarkoitus edellä, mikä osoittautuu jälleen kerran jotenkin vaikeaksi

Oon pitkään tykänny pakata vaatteet rinkan sisään muovipusseihin, joista ne on helppo nostaa esiin aina uudessa majapaikassa, eikä tarvitse myllätä koko rinkkaa yhden topin vuoksi. Mun taktiikka on ollut laittaa topit, shortsit, rantakamat ja paremmat "iltavaatteet" omiin pusseihinsa. Tää on toiminu ihan ok, kun tilaa on ollu rinkassa se 65 litraa. Mutta entä nyt, kun tilaa on ehkä 40 litraa? Tein koepakkauksen ja vähän tiukalta tuntui se määrä, mitä mukaan haluisin ottaa. Pakko karsia niin, että kun viimeksi Balille otin viidet shortsit, nyt mukaan lähtee kolmet. Toppeja taisi olla viimeksi kymmenisen, nyt maksimi on seitsemän. Mut ku mä haluisin pukeutuu ees vähän kivasti ees joskus loman aikana! Mitä mä teen!?

Ekan maailman ongelmia, tiedän. 

Sitten sain pienen neronleimauksen, jonka ansiosta ajattelin kokeilla tällä kertaa vähän erilaista taktiikkaa.  Pussitan vaatetyyppien sijaan asukokonaisuuksia.  Mulla on aiemminkin käynyt niin, että just se toppi joka sopis parhaiten niiden jäljellä olevien puhtaiden haaremihousujen kanssa, onki likanen. Ja kaikki on pielessä. Onnistuisinko estämään tälläset mogat, joita pienellä valikoimalla reissatessa usein käy, tällä uudella hienolla tsydeemillä? Nähtäväks jää. Yhteen pussiin siis rönttötopit, t-paidat ja shortsit samoista värimaailmoista, toiseen vähän paremmat vaatteet ja eksoottisemmat kuosit, joiden kanssa pakkaan valkosen ja mustan paidan. Rantakamat yhteen ja vielä pitkähihaset erikseen. 

Koko homman sujuvuus tulee olemaan kiinni mun omasta tahtotilasta siis. Pukeutuminen on niin fiilisjuttu, että voi tulla houkutuksia soveltaa kesken matkan. Onneks siitä ei tarvii vielä stressata. Sen sijaan kesken loppuva tila vähän ahdistaa. Pinkeenä on reppu nimittäin. Tuliaisia varten otan mukaan vielä kangaskassin, jonka saan nyt sullottua pieneen nurkkaan repussa. 

Hoh hoijaa, oon pyöriny ympyrää useemman tunnin tässä reppuni edessä. Paakkaaminen ei todellakaan oo mun lempparijuttuja. Mutta ootas vaan sitä hetkeä, kun ovi läimähtää takana kiinni ja yhtäkkiä ollaankin vaan minä ja reppu. Mikä fiilis, kevyt taakka ja seikkailu edessä. Tiiän kyllä, et me pärjätään.

Mä lähden nyt uusia matkatarinoita kasaamaan. Yks unelmistani on toteutumassa <3