Is whale watching ok?

Otsikon mukaisen lauseen näppäilin kännykällä googleen yksi ilta ennen nukkumaanmenoa. Välillä sitä erehtyy pitämään maailmaa jo täysin valmiina paikkana ja toivoinkin, että google levittäisi eteeni täyskäden kaltaisen kokoelman yksiselitteisiä vastauksia, etenkin kun kysymyksenasettelu oli mielestäni nerokkaan yksinkertainen. En oleta, että valasretket ovat valaiden ja ympäröivän ekosysteemin terveyttä edistäviä, mutta ovatko ne kuitenkin ok? Mitä tulee ottaa huomioon, jos haaveena on valasbongaus?

Tämä tiedonhakuni liittyy tietenkin tulevaan Sri Lankan matkaani. Koskaan aikaisemmin matkoillani en ole ollut näin lähellä mahdollisuutta tutustua näihin maapallomme suurimpiin nisäkkäisiin eli sinivalaisiin, ja houkutus tosiaan on suuri. Villieläimet - isot sekä pienet - ovat mahtavia, ja niiden bongaaminen muistuttaa mua siitä, että maailma pyörii vielä radallaan ja kaikella on oma paikkansa. Mutta niin, kuinka eettistä valasbongaus on? Kuten arvata saattaa, kyllä/ei -vastausta kuukkeli ei mulle lahjoittanut, vaan aihetta täytyy hieman pyöritellä. Olennaista on, millainen yritys valassafarin takana on, ja mun tärkein tehtävä matkailijana onkin valita kestäviä ja eettisiä periaatteita noudattava retkenjärjestäjä.

Tässä muutama ohjenuora, joita Responsible Travel on listannut sivustollaan liittyen eettiseen valasbongaukseen:

Valitse operaattori, joka on perillä siitä, mitä eettisyys valassafarilla tarkoittaa. Mä tutkin nettisivuja jo etukäteen, ja kohteessa aion vielä kysellä retkenjärjestäjiltä lisää. Vastuullisella operaattorilla on vastuullisen toiminnan politiikka (responsible whale watching policy), josta kaikkien työntekijöiden täytyy olla selvillä. Ei tarvitse olla ekologi, vastuullisen matkailun asiantuntija tai edes osa-aikainen puunhalaaja voidakseen esittää muutama toimintaan liittyvä kysymys. Kuinka lähelle valaita menemme? Miten varmistatte, että varmasti näen valaan? Pelkäävätkö valaat ihmisiä? Turistia miellyttävä pyrkyri vastaa näihin kysymyksiin juuri niin kuin olettaa, että haluat, eli väärin. "Etsimme valaan vaikka mikä olisi, jos näemme sellaisen kiihdytämme nopeasti vauhtia jotta saat parhaat kuvat" tai "eivät valaat meitä pelkää, turha huoli!" on vääriä vastauksia. Jos vastaus näihin sinänsä huvittaviin kysymyksiin lähdetään rakentamaan valaan ja mielellään myös ympäröivän ekosysteemin hyvinvoinnin näkökulmasta, ollaan oikeilla vesillä.

Vastuullisella valassafarilla oppaana on asiantuntija. Responsible Travel kirjoittaa, että opastuksen on oltava ensisijaisesti sivistävää, ei viihteellistä. Mun mielestä tää on hyvä pointti. Luontomatkailun ehkä arvokkain tarkoitus on opettaa meille lisää luonnosta ja sen mahtavuudesta, jotta arvostaisimme rakasta tellustamme (vielä) enemmän.  Joskus valassafareilla jopa tehdään tutkimustyötä samalla, kun matkailijat nauttivat elämyksestä ja rahoittavat osaltaan tutkimusta. Epäilen kyllä, että Sri Lankassa ei ihan näin pitkällä vielä olla... Sivusto myös kehottaa unohtamaan nauhalta tulevat automaattiselostukset kokonaan.

Valaita lähestytään aina hitaasti sivulta, ei koskaan edestä tai takaa; Kun valas havaitaan, veneen vauhtia hidastetaan välittömästi; Valasparvea ei koskaan hajoteta veneellä. Hyviä juttuja tietää nämäkin. Operaattorin todelliset toimintatavat selviää vasta merellä, mutta ei kai järjestäjä kehtaisi valehdella päin naamaa jos kyselen näitä etukäteen? Jos näin kuitenkin kaikesta huolimatta kävisi, lupaan laittaa sanan kiertämään vastuuttoman toiminnan harjoittajasta. Tiedättehän, meidän matkailijoiden voima on suuri, etenkin nyt, kun internet tarjoaa nopean ja tehokkaan kanavan jakaa kokemuksia. Älä ikinä mieti, ettet vois vaikuttaa!

Googlailin tietysti myös tarkemmin valassafaritilannetta juuri Sri Lankassa ja nimenomaan Mirissassa, jotta selviäisi edes pintapuolisesti, millä tolalla asiat ovat. Maa, jossa turistit saavat vielä iloisesti ratsastella elefanteilla, ei varmaan saa vuoden eettinen matkailumaa -palkintoa, mutta en jaksa uskoa, etteivät vastuullisen matkailun vaatimukset olisi pikku hiljaa leviämässä Sri Lankaankin kasvavan turismin myötä. Löysin onneksi muutaman hyvältä vaikuttavan ja keskustelupalstoilla kehutun retkenjärjestäjän, joten mulla on ainakin pari firmaa, jotka etsiä käsiini kun Mirissaan saavun.

Päätöstä siitä, lähdenkö tukka hulmuten ja kamera muovipussilla suojattuna tyrskyihin, en ole vielä tehnyt, mutta pohjatyö on valmiina. Olisi kai helppoa jättää valassafari väliin ja lunastaa hyvä mieli silmänräpäyksessä, mutta se olisi ihan fuskausta. Ei mun silmien ummistamisella olisi mitään vaikutusta mihinkään, mutta sillä, että tuen vastuullista luontomatkailua voi hyvinkin olla. Ihminen on niin utelias epeli, että se tulee aina hinkumaan mitä ihmeellisimpien elukoiden lähelle. Tehdään se siis vastuullisesti. Paitsi ai niin, mä tulen todella helposti merisairaaksi - saa nähdä, uskallanko edes lähteä pienehkön paatin kyydissä avomerelle. Täytyy muistaa ainakin ottaa kaks muovipussia mukaan, toinen kameralle ja toinen... sille.

Mitä ajatuksia aihe sussa herättää? Olen avoin kaikille näkökulmille (kuten postauksen otsikko kertookin...)!