Kannattaako sinne Balille matkustaa?

Tosiaan, matkustin viime kesänä Balille. Kun tulin takaisin, mulle esitettiin kysymys, josta menin ihan hämilleni. Kannattaako sinne Balille oikeesti matkustaa? Musta kysymys oli ihan järjetön, koska hihhuloin reissun jäljiltä seitsemännen ja kahdeksannen taivaan välillä enkä voinut uskoa, että joku epäilisi, ettei Balille kannattaisi matkustaa. Loukkaannuinkin jopa vähän, heh. Toettuani muistin kuitenkin ne kaikki artikkelit, blogitekstit ja keskustelupalstat, joita selasin ennen reissua ja hiffasin, mihin kysyjän epäilykset saattoivat perustua.

Ihmisillä tuntuu olevan Balista kaksi mielikuvaa - luksusresortit tai hedonistinen surffibiletys. Se on kai ihan ymmärrettävää, sillä jompaakumpaa näistä Balilta usein lähdetään hakemaan. Mulla oli kuitenkin mennyt jotain todella pahasti ohi, kun kumpikaan näistä ei edes käväissyt mielessäni silloin kun aloin haaveilla Balista. Muutaman googlen kuvahakuun näppäillyn hakusanan jälkeen olin jostain syystä hypnoottisen varma, että löytäisin Balilta kaiken etsimäni - hyvää ruokaa, vehreyttä, valkoisia rantoja, joogaa ja paikalliskulttuurin, johon voisin päästä hyvin sisään lyhyessä ajassa. Niin ja halusin löytää merenrantakylän, joka olisi todella kaukana kaikesta. Sellaisen, jonka torilla voisin seistä ja ihmetellä elämänmenoa.

Tiiätkö mitä? Mä sain nää kaikki. Helposti. Kato vaikka.

Balilla mä...

...makasin riippukeinussa ja katselin, kun kalastajakylän lapset lennätti leijaa aamusta iltaan

...näin ensimmäistä kertaa sinisen meritähden snorklatessani

...osallistuin sydän innosta pakahtuen hindulaiseen täydenkuun seremoniaan

...istuin lainasarongissani sivuttain naapurin tytön skootterin pakkarilla ja puristin penkistä kiinni rystyset valkoisina, vaikka vauhtia oli vaan parikymmentä kilsaa tunnissa

...söin riisiä joka päivä ja kun yhtenä päivänä meinasin jäädä ilman, oli pakko vaihtaa ruokatilaus viime tipassa (ai mikä hiilarihimo?)

...osallistuin syntymäpäiväjuhliin ja totesin, ettei se kermakakku tässäkään maailmankolkassa maistu hyvältä

...heräsin aamukuudelta(!) lähteäkseni mamman kanssa torille tekemään päivän ruokaostoksia

...istuin lattialla puolilootuksessa parinkymmenen lapsen ringissä ja kuuntelin, kun jokainen vuorollaan kertoi unelmistaan. Onnistuin vaivihkaa pyyhkäsemään sen vasemmasta silmäkulmasta pilkistävän liikutuksen kyyneleen pois just ennen kun tuli mun vuoro, eikä kukaan varmasti huomannu mitään

...kävelin Balin suurimman temppelin kujilla saronki vaatteideni päällä ja esitin coolisti isännälleni, ettei oo yhtään kuuma

...vaelsin sademetsässä

...vaelsin riisiterasseilla

...vaelsin mustahiekkaisilla rannoilla

...vaelsin valkohiekkaisilla rannoilla

...joogasin kolmessa eri paikassa ja meditoin ohjatusti ensimmäistä kertaa elämässäni

...tunsin selittämätöntä kotiin saapumisen tunnetta kun pääsin Ubudiin

...tunsin et mut on riistetty kodistani, kun saavuin Gili Airille eikä mistää saanut Nasi Campuria ja ilmasta puuttui suitsukkeiden tuoksu

...tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni niitä ihmisiä, jotka palaa vuosi toisensa jälkeen samaan paikkaan lomalle. Anthony Bourdainin sanoin: Could this be my end of the road?

Mun mielestä Balille siis todellakin kannattaa matkustaa. Eihän Bali oo pelkkiä infinity pooleja, luksusaamiaisia tai järjetöntä biletystä. Se ei myöskään oo pelkkää hippeilyä, joogaa ja valaistumisia. Tai edes pelkkiä loputtomia hiekkarantoja ja auringoslaskussa nautittuja kala-aterioita. Niin kuin melkein missä tahansa muuallakin, voi olla, että on nähtävä hieman vaivaa, jos haluaa tehdä reissustaan ikimuistoisen, mitä ikinä se kullekin tarkoittaa. Resortin porteilta kun aukeaa kokonainen maailma.

Jos pohdit, oisko Bali sua varten, mieti aluks, mitä reissultas haluat, ja lähde rakentamaan matkasuunnitelmaa sitä kautta. Kerron tarkemmin matkani käytännön jutuista Balin matkakertomuksessani, joka on mulla jo työn alla. Jos päätät antaa Balille mahdollisuuden, yhden asian mä sulle jo tässä vaiheessa ujosti vinkkaisin kaikella rakkaudella: Poikkea rohkeasti valtaväylältä ja hakeudu sinne, missä balilaiset elää omaa arkeaan. Tuut huomaamaan, miten vastaanottovirkailijan muodollisen ystävällinen hymy eroaa paikallisen perheenisän leveästä virnistyksestä, kun sut pitkän päivän jälkeen toivotetaan tervetulleeksi kotiin.