Kasvisruokaa Lontoossa

Kenellekään ei liene yllätys se, että Lontoossa on hyvät valikoimat kaikenlaista nannaa kasvisruokaa rakastaville tyypeille. Meillä kävi aika hyvin ravintolavalintojen kanssa ja esittelenkin nyt huvin vuoksi omat löytömme parin viikon takaa.

Vaikka just pääsin kehumasta, yks juttu mut Lontoossa kyllä yllätti, kun yritin vähän etukäteen katsella aamiaispaikkoja netistä: Kasvisruokavaihtoehtojen vähyys (tai poissaolo!) brekulistoilla. Kyllä mä siis tiedän joo, että enkuissa jengi nauttii tyypillisesti vähän lihaisammista aamiaispöydistä, mutta kun Lontoosta pitäisi tosiaan löytyä ihan mitä vaan! En tosin tehnyt mitään syväluotaavaa tutkielmaa aamiaispaikoista ja niiden valikoimista, joten voi olla myös, että ne kymmenisen paikkaa, jotka jaksoin tsekata, oli juuri sattumalta pekonilla kyllästettyjä.

Saavuimme Lontooseen perjantain ja lauantain välisenä yönä, joten vedeltiinkin sitten myös sikeitä hieman normaalia pidempään lauantaiaamuna. Halusin suunnata heti lauantaina Brixtonin markkinoille, ja tarkoitus oli saada itsemme muonitettua tässä samaisessa tapahtumassa. Bakers&Flea kuulostaa aivan mahtavalta, eikö vaan?

Harmi vaan, että kaikkiin Brixton Villagen kauppakäytävien kahviloiden pöytiin oli ihmisiä ihan jonoksi asti. Ja me oltiin syöty viimeksi Helsingissä. Myöskään munakokkelit lähiravintoloista eivät kiinnostaneet pätkän vertaa, joten mieheni päätti etsiä netistä lähellä olevia vegaanirafloja. Kello oli jo lähes yksi iltapäivällä, joten aamiaisen voisi joka tapauksessa virallisesti skipata ja siirtyä lounaan metsästykseen.

Vegbarissa (45 Tulse Hill) olisi Tripadvisorin mukaan herkullista ruokaa, vaikkakin hieman kalsea interiööri. Mua ei pahemmin pöytäliinojen värit enää kiinnostaneet, kun nälkäkiukku oli jo puskemassa ulos, joten päätettiin suosiolla kävellä kartan osoittamat 16 minuuttia ravintolaan ja syödä siellä, oli mikä oli. Sanoinko muuten tekstin alussa, että Lontoosta on helppo löytää kasvisruokaa? Tähän mennessä tää mun tarina kertoo kaikkea muuta, hehheh.

Vartin kävelyn jälkeen päästiin viimein ensimmäistä kertaa pöydän ääreen Lontoossa. Ja tää mesta oli kaiken kävelyn ja kärvistelyn arvoinen. Voi että, mitä sipsariherkkuja ruokalistalta löytyikään. Banging burrito, chilli cheese dog, tofish n chips... Ja miten hauskasti ja nokkelasti menu oli koottu, eikä täällä muuten menty terveys edellä. Vegaanisafkan ei todellakaan tarvitse tarkoittaa salaattia, totesi ravintolan  roteva omistaja, joka intohimoisesti hääri itse hellan ääressä. No ei niin! 

Tilasin pääruoaksi taas burriton. Ai miten niin taas? No, näitä tuli vedeltyä myös Guatemalassa. Ison plussan Vegbar sai myös juomavalikoimastaan, mun lasista löytyi ainakin inkivääriolutta ja mansikkamehua. Ekassa kuvassa on alkupalat, siniset tacot. Tacojen "juusto" oli muuten blendattu maissista, aika hyvä idis!

Jäätiin vielä ruokailun jälkeen suustamme kiinni Vegbarin tiskille, ja portugalilaissyntyinen omistaja kasasi nenämme eteen lautaselle vielä vähän maistiaisia menuusta. Belizestä asti miestäni vaivannut kysymys siitä, mitä ihmettä on jackfruit, selvisi viimein. Jakkipuun hedelmää käytettiin tässä ravintolassa nyhtölihan korvikkeena ainakin tacoissa. Se muistuttaa mun mielestä aika paljon artisokkaa. 

Viimeinen niitti mun mahalle oli sitten bbq-kastikkeessa kuorrutetut soijawingsit. Kaikki oli niin hyvää. Ja niin epäterveellistä. Ja vegaania. Niin ja kohtuuhintaista.

Vegbar ei sijaitse todellakaan mitenkään keskeisellä paikalla Lontoossa, mutta jos päädyt esimerkiksi Brixtoniin pyörimään, voi tämän paikan pitää mielessä.

Mun ei todellakaan pitänyt syödä enää jälkkäriä. Söin kuitenkin, kun me ei vain pystytty ohittamaan tätä pientä leipomoa matkalla takaisin Brixton Villageen. Pikkuruisessa Ms. Cupcakessa (408 Coldharbour Ln) oli jono lähes ulos asti. Voi että olin onnellinen, kun työnsin lusikalla suloista kuppikakkuani ääntä kohti. Tää on ihan naurettavaa, ajattelin kun pinnistelin täyden mahani kanssa. Ja ihan parasta.

Ihastun helposti ravintoloihin, joissa näkyy tekijän intohimo ruokaa kohtaan. Vaikka en vegaani olekaan, on vegaanipaikat usein sellaisia, joissa tämä kriteeri täyttyy helposti. Mun kuppikakku oli ihan ältsin makea, vieläkin silmät kostuu ajatuksesta. Todellinen hyvän karman kuppikakku, monella tavoin.

Halusin hirveesti istua edes vähän aikaa lauantai-iltaa perinteisessä brittipubissa. Kun vuonna 2009 oltiin ystäväni kanssa Lontoossa, me saavuttiin pubin ovelle hieman ennen yhtätoista ja oltiin kuin puulla päähän lyötyjä, kun mies tiskin takana sanoi pistävänsä paikan just kiinni. Tää virhe täytyi ottaa takaisin.

Olinkin iloisesti yllättynyt, kun huomasin, että meidän lähipubin ruokalistalta löytyi mustapapu-quinoa hamppari. Illallispaikan valinta oli siis helppo. Hamppari ei ollut paras ikinä, muttei yhtään huonokaan. Pubin tunnelma oli ihana, aika keski-ikäinen, melkein kun mun lapsuuden lempparisarjasta Sydämen asialla. The Bridge Housesta (13 Westbourne Terrace Rd) oli myös lyhyt matka meidän kämpille.

Mulla ja pizzalla on sellainen juttu, että sen pitää olla valkoista. Siis ilman tomaattikastiketta. Bar Centrale (43 Chalk Farm Rd) Camden Townissa tarjosi just sellaista valkopizzaa, mistä haaveilin. Rapea ja maukas pohja, eikä juustossa nyt tällä kertaa tarvitse säästellä, kiitos vaan. Tuore rucolahan sopii valkopizzan päälle kuin nenä päähän.

Tällaisia safkoja minireissumme Lontooseen tarjosi mulle. Trippi oli kyllä ruokailujen osalta aika raskas, näemmä. Olin kuvitellut syöväni Lontoossa lähinnä etnistä ruokaa niin hinnan kuin kasvispainotteisuudenkin vuoksi, mutta tästähän tulikin ihan mättöreissu. Yksikään pääruoka ei maksanut yli kymmentä puntaa, mikä oli tietenkin iloinen yllätys mulle - olin kuvitellut Lontoon olevan kallis myös ruokailun osalta. Sanovat, että Lontoon on halventunut Brexitin jälkeen, onkohan näin?

Haluaisin kyllä seuraavalla Lontoon matkalla istahtaa ajan kanssa Brixton Villagen käytävälle katettuun pöytään ja tilata listalta ainakin vuohenjuustotoastin ja jonkun ihanan leivoksen, lattea unohtamatta. Markkinoiden tunnelma oli nimittäin tosi kiva.

Ens kerralla sitten siis.