Ketä kiinnostaa?

Fanfaarit - jee, blogini on jo kuukauden vanha! Mun etiäiset siitä, että blogin kirjoittaminen voisi sopia hyvin mun harrastukseksi, taisi olla ihan oikeita. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja kuvaaminenkin on kivaa. Niin monella reissullakin mietin, että jos mulla olis blogi, kirjottaisin tästä ja tästä... En kuitenkaan oikeen tienny mistä aloittaa. Vuoden vikana päivänä sitten istuin flunssassa saikulla kotona ja ennen kun oikeen huomasinkaan, olin vääntänyt jonkinlaisen blogipohjan ja heittänyt lähes hatusta hommalle nimenkin. Nyt kadun siis vain sitä, etten aloittanut aikasemmin, heh.

Mitäs niitä pelkoja mulla olikaan ennen aloittamista? No ainakin sen valkoisen paperin kammo - entä jos en keksi mistä kirjoittaa? En halua kirjoittaa blogia, joka päivittyy pari kertaa kuussa. Oon aika yllättynyt siitä, että oon kirjoittanut paljon enemmän kuin kuvittelin. Eiköhän nää jutut kohta lopu... No ei lopu! Niin paljon ideoita mulla on ja Sri Lankan reppureissukin siisteine juttuineen on tulossa, että ei hätää. Paljastettakoon myös, että lankesin uuden kameran ostoon tällä viikolla, koska haluaisin oikeasti alkaa vähän kehittää itseäni myös valokuvauspuolella. Se joka leikkiin ryhtyy...

Tietysti salaa vähän pelkäsin myös, ettei mun jutut kiinnosta ketään. Kirjoitan paljolti itseni vuoksi juu, mutta olis se musta vähän hassua sanoa, ettei mua kiinnostais blogiini eksyneet lukijat ollenkaan - tietysti kiinnostaa ja paljonkin! Mun hartain pikkutoiveeni ja koko homman aloittamisen kirkkain kiintopiste oli se, että joku lukisi mun tekstin ja saisi siitä jotain itselleen. Ihan mitä vaan - reissuvinkin, matkakuumeen tai vaikka hyvät naurut. Tai edes fiiliksen, että kannatti lukea. Kunnianhimosta meininkiä siis ;)

Tähän mennessä blogin matkailumateriaalia on ammennettu lähinnä ajoilta, jolloin blogi oli haave vain. Jatkossa haluaisin keskittyä vielä enemmän hyvien reissuvinkkien ja inspiroivien kuvien tuottamiseen, mutta täytyy sanoa, että ne muutamat kerrat kun olen ottanut läppärin syliin ja lähettänyt mieleni hetkeksi kauas matkamuistoihin, on olleet todella ihania. Vanhojen reissujen muisteleminen on mielenterveydelle kuulkaas hyödyllistä, kun kiitollisuuskäyrä elettyä elämää kohtaan alkaa taas nousta! Eli todennäköisesti sekoitan jatkossakin uutta ja vanhaa fiiliksen mukaan. Muutenkin höpinäni tulevat aina olemaan vahvasti fiilistelypainotteisia - "oikeessa" elämässä on saanut kirjoittaa niin paljon tylsää asiatekstiä, että täällä annan sanojeni mieluusti riehua kaikissa sateenkaaren väreissä.

Niin, musta olisi tosi kiva tietää, ketä kiinnostaa. Mutta mä ymmärrän kyllä, jos haluat pysyä piilossa, kyllä muakin vähän ujostuttaa. Mitä suurin kiitos ja kumarrus sulle kuitenkin, jos olet lukenut mun raapustuksia!

Laitanpa tähän vielä muutaman foton kuukauden takaiselta Stokiksen reissulta - vaikka sen kunniaks, että se oli mun blogin eka kohde, hih. Jatketaan harjoituksia <3

Vähän talven vaikeudesta ja onnellisuudestakin

Seuraava postaukseni meneekin sitten joskus jotain muuta -kategoriaan. Mulle tuli nimittäin tarve kirjoittaa siitä miten mä, neiti talvenkammoaja, olen oppinut nauttimaan pimeästäkin vuodenajasta. Talvikammolla on tietenkin yhteys myös kaukokaipuuseeni, jotenkin sinänsä tämä juttu sopii tähän blogiin ihan hyvin.

Tosiaan, Suomen talvi on ollut mulle aina aika vaikea. Lapsuuden talvet meni pulkkamäessä ja lumisodissa (joita vihasin), mutta jo teini-ikäisenä aloin hahmottaa selviä eroja talven ja muiden vuodenaikojen nostattamien tunnetilojen välillä. Väsymys, alakulo ja haaveilu etelämmäksi muuttamisesta oli arkipäivää talven pimeinä kuukausina. Pelkäks haaveiluksi se ei jäänytkään, vaan lukion jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa talvea karkuun Espanjaan. Joka tapauksessa, vaikka oon tullut ja mennyt maailmalla, oon viettänyt useita talvia myös Suomessa, ja vielä viime talvi oli mulle todella vaikea. Näihin aikoihin vuosi sitten taisin maata lattialla ja miettiä, että eikö tää pimeys koskaan lopu. En nukkunut kunnolla tai jaksanut puuhailla mitään mielekästä.

Tää talvi on tuntunut niin erilaiselta, ja aloin miettimään, että miksi. Fiilis on hyvä, ja lähes päivittäin tunnen itseni onnelliseksi. Mulla on toki olleet rutiinitkin aika hukassa sen jälkeen, kun muutin takaisin Suomeen, ja tuntuu että vasta viime vuonna palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen arjessa, eikä elämä ole enää pelkkää seuraavan reissun suunnittelua, heh. Ajattelinkin kirjoittaa ylös muutamia juttuja, jotka on tulleet olen ottanut mun elämään ja joiden uskon olevan onnellisuuden ja tyytyväisyyden taustalla. Nää on kaikki sellaisia juttuja, mihin kuka tahansa voi itse vaikuttaa, ja olennaista hyvän fiiliksen etsimisessä onkin se, että keskittyy niihin asioihin, joille VOI tehdä jotain. Voi kunpa muistaisin seuraavat oivallukseni jatkossakin.

Oivallus 1: Liikunta (ja miksei muutkin harrastukset) osaksi arkea. Ihan oikeasti, jos olisin muutama vuosi sitten tiennyt, että liikkuminen voi tuoda niin paljon energiaa, sisältöä ja onnistumisen tunnetta elämään, en olisi himmaillut salikortin hankkimisen tai lenkille lähdön kanssa. Uuden oppiminen ylipäätänsä on oikeasti tärkeä, elämännälkää ylläpitävä asia. Uskon sataprosenttisesti uutisissa pyöriviin otsikoihin, jotka kertovat liikunnan ehkäisevän masennusta. Oon elävä esimerkki siitä.

Liikunta ei muuten ole rahakysymys. Mä olen todella pihi, mutta harrastan tällä hetkellä joogaa ohjatusti, kuntosalia, ryhmäliikuntaa sekä juoksua. Jooga maksaa työväenopistossa alle satkun/puoli vuotta, ja sali 20 egee kuussa sisältäen ryhmäliikunnan. Juoksu ja kotitreenaus onkin sitten ilmaista.

Oivallus 2: Ravinto. Tunnustan, olen vähän terveysintoilija, ja munkin kaapista löytyy superfoodpurkki poikineen. Olen onnellinen ruokaremontista, jota oon tehnyt hiljalleen. Syön ihan perusruokaa, mutta muutoksena entiseen kiinnitän todella huomiota siihen, että saan tarpeeksi ravintoaineita. Ravinto on tärkeää hormonitoiminnalle, ja hyvä hormonitasapaino antaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Myös d-vitamiinilisä on käytössä toista talvea, ja huomaan kyllä eron. Isoin juttu oli kuitenkin sokerikoukusta irtaantuminen.  Sokerilakkokin on trendikästä, tiedän, mutta mulle se on tehnyt oikeasti kutaa. Nolottaa, kun mietin kuinka paljon mulla ennen meni energiaa siihen, kun yritin päivittäin tapella makeanhimoa vastaan, ja lähes aina vielä hävisin sen taiston.

Oivallus 3: Tämä on se tärkein. Oman onnen pohdinta. Aiemmin en ollut koskaan syvällisesti pohtinut, mitkä ovat mun onnen ainekset. Oon analyyttinen ja mulla on ihan hyvä itsetuntemus, joten olen aina tiennyt, mistä asioista PIDÄN ja mistä EN. Ehkä tää olikin ongelman ydin - mä näennäisesti tiesin, mistä tuun onnelliseksi, mutta en ollut tainnutkaan syventyä todella miettimään, mitkä asiat on mun onnellisuuden perusta. Käytin myös liikaa energiaa märehtimällä asioita, joihin voin itse todella vähän vaikuttaa. Selvän pesäeron tekeminen unelmien ja haikailun välille on ollut myös olennaista.

Viime aikoina oonkin miettinyt todella tarkkaan, mitkä asiat ovat mun onnellisuuden kulmakiviä ja pohtinut aktiivisesti, miten voin tuoda niitä enemmän jokapäiväiseen elämään. Keskityn asioihin, joihin voin oikeasti vaikuttaa. Suoranaisesti keskitän kaiken mahdollisen energiani onnellisuutta lisääviin asioihin. Yritän olla tuhlaamatta energiaa asioihin, jotka on tylsiä ja ikäviä - siis käytännössä vähentää onnellisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yksikin marmatus päivässä vähemmän on oikea suunta. Mulla on mennyt aikaa siihen, että oon selventänyt itselleni, mitä asioita oikeasti tarvitsen ollakseni onnellinen. Listaan mahtuu pieniä ja suuriakin juttuja, mutta kaikki on yhtälailla tärkeitä. Olen kai aiemmin ollut aikamoinen elämänpoluilla vaeltelija, nyt vihdoin kaivoin kompassinkin esiin.

Onko nää sulle itsestäänselvyyksiä? Mulle kävi niin, että jouduin tekemään aika paljon ajatustyötä, että hiffasin nämä. Joskus jotkut vastaukset on todella lähellä, mutta silti niitä ei välttämättä hoksaa. Etenkään jos asiat on aina tehnyt samalla tavalla. Jotkut välähdykset on ihan pieniä. Kuten se, että kaurapuuroa saa syödä iltapalaksi, vaikka koko elämä sulle on toitotettu, että puuroa syödään aamulla. Jotkut on sitten snadisti isompia, kuten oivallus siitä, että jos mä en saa toteuttaa mun intohimoja palkkatyön parissa, mun täytyy vaan luovia joku muu reitti unelman luokse. Asenne on tärkeintä, sanotaan. Mä olen hieman erimieltä tästä siinä suhteessa, että kyllä ne on ne konkreettiset muutokset, mitkä mun onnellisuutta on parantanut, pelkkä asenne ei aina riitä.

Niin. Ja on sit edelleen niitäkin päiviä, jolloin haluun käpertyä sikiöasentoon villapaidan sisään ja kadota hetkeks. Päiviä, kun kupit lentää töissä, joogassa en taivu mihinkään ja mustaherukatkin on loppu alakerran marketista. Yritän pysyy rauhallisena, mennä vaan nukkumaan. Antaa yön antaa mulle anteeks.

Tällainen pohdinta tällä kertaa. En oo tosiaankaan mikään life coach, mun vain teki mieli kirjoittaa aiheesta, koska voin. Pidä säkin itsestäs huolta!

Kiihkoilukarenssi päättyy tänään

Tänä aamuna heräsin, pesin hampaat, heitin berocat lasiin ja meikkasin. Sitten viskasin uuden, kirppisryhmästä bongatun rantatunikan niskaan ja otin pari tanssiaskelta. Jep, ihan normiaamu, tunika päällä töihin, kun on kelitkin lämmenneet! 

Eikun oikeasti, vaihdoin kyllä tunikani farkkuihin ja villapaitaan salamannopeasti, kun huomasin että taas olis pari minuuttia aikaa suoriutua ovesta ulos. Nyt on vaan niinku merkkipäivä, tai -paalu vai miten sitä sanotaan. Lähtölaskennan aika! Kuukauden päästä istun koneeseen, kun otetaan ystäväni kanssa suunta kohti Sri Lankaa. Paljon suunnitelmia on toki jo tehty, mutta läheisteni hermoja säästääkseni yritän ajoittaa paksuimmat ja yltäkylläisimmät fiilistelyt näin matkaa edeltävään kuukauteen.

Sri Lanka on siitä jännä kohde, että olen tavallaan halunnut sinne aina. Isovanhempani nimittäin matkustivat tuonne kaksi tai kolme kertaa 70-luvulla. Heidän seinäänsä koristaa edelleen taulu srilankalaisista kalastajista - niistä jotka istuvat puisilla seipäillään vedessä, tiedättehän. Mummi on kertonut samat tarinat punaisista banaaneista ja ystävällisistä paikallisista (jotka, öö, osasivat suomea) kymmeniä kertoja. Meidän reissu tulee olemaan toki täysin erilainen jos pelkästään siksi, että matkustamme omatoimisesti ja kierrämme mummin ja ukin vierailemat resortit kaukaa. Silti on jotenkin kaunista, että neljäkymmenvuotinen ympyrä sulkeutuu, jos näin voi sanoa, kun matkaan punaisia banskuja mussuttamaan Intian valtamerelle.

Sri Lankalla on siis suhteellisen pitkä historia myös suomalaisten matkakohteena. Sri Lankahan on kai nyt vähän muotiakin, viime vuonna Mondo-lehti hehkutti sitä useaan otteeseen ja se on tulossa valmismatkavalikoimiinkin takaisin. Mua salaa vähän harmittaa, että mun "persoonallinen" kohdevalinta ei ookaan niin omaperäinen, kun Abreut sun muutkin on viime aikoina postaillu kuvia julkisuuteen Sri Lankan lomistaan. Heh, ihan tyhmää ajatella näin, tiedän. Oikeasti oon ihan onnessani, meillä on kyllä maailman paras reissu vaihteeksi tulossa, oonhan mä suunnitellu sen itse (kr-höm). Olin siis alun perin suunnitellut lähteväni itekseni matkaan, mutta sitten ystäväni hyppäsi kelkkaan jopa hyväksyen mun alustavan matkasuunnitelman mukisematta. Kaksin aina kaunihimpi!

Aika tehokas kaksi viikkoa on taas tulossa, mutta en silti tinkinyt reissun rantalomaosuudesta, joka on neljä yötä. Muissa paikoissa nukutaankin sitten 2-3 yötä, paitsi reissun alku- ja loppupäässä, jossa ollaan vain pakolliset yhdet yöt. Matka alkaa junamatkalla Colombosta Kandyyn, suunnilleen keskelle saarta. Kandystä jatketaan kohti etelää ja isosti odotan Yalan kansallispuiston vierailua. Jos tuuri käy, pääsen bongaamaan leopardin. Todennäköisyys tähän ei vissiin ole suuren suuri, mutta mahdollista se kuitenkin on. Leopardi, elefantti ja valas - nää kolme isoa jos saisin ikuistettua verkkokalvolle, olisi budgetlistalla taas vähemmän ruksittavia. Etelässä vielä rantaillaan ja Gallen, Sri Lankan kenties tunnetuimman satamakaupungin kautta matkataan takaisin Negomboon, joka on lentokentän läheisin resortti. Täällä ladataan akut pitkää lentomatkaa varten yhdessä yössä, heh. Ja syödään niitä banaaneita kuin viimeistä päivää sitten.

Iso osa majoituksista on jo buukattu, tosin ne ovat kaikki vain varauksia, jos vielä jotain parempaa tulee eteen. Mun mielestä olisi ihanaa olla superspontaani ja huoleton, mutta en todellisuudessa edes yritä lähteä parin viikon matkalle ilman suht tarkkaa suunnitelmaa. Ei musta vain ole siihen - haluan olla varma, että oon kartottanu hyvin kaiken, mitä kohde tarjoaa ja sitten valinnut itelleni parhaan kombon kivoja juttuja. Haluaisin vielä löytää tuonne rantakohteeseen eli Mirissaan jonkun kivan perhemajoituksen. Mulla on niin hyviä (vaikkakin vähäisiä) kokemuksia perhemajoituksista, että sellainen kutkuttaisi. Täytyy vielä tutkailla asiaa... seuraavaksi varmaan olisi viisumihakemuksen aika - sen pitäisi olla kyllä erittäin simppeli, netissä täytettävä ja maksettava kaavake, jonka saannissa ei ole ongelmia.

Mutta siis jee, matka lähestyy! Ihanaaihanaaihanaa! Oon myös innoissani siitä, että mulla on nyt ekaa kertaa uusi näkökulma reissaamisen, kun olen aloittanut tämän pienen blogini. Tulee varmaan kirjattua asioita ylös eri tavalla, samoin kuvaaminen saa uuden motivaattorin blogin myötä. Sri Lanka on varmaan niiiiin mun mesta - kumpuilevia plantaaseja, vuoria, viidakon reunustamia rantoja, hyvää kasvisruokaa ja tietysti ystävällisiä ihmisiä. Fiilikset on korkeella!  

Kuvat näpsin mummin ja ukin vanhasta karttapallosta, jossa Sri Lankan nimi on vielä Ceylon. 

Mun matkailuaakkoset - osa 2

Laitan vielä reissuminäni hetkeksi estradille ja jatkan matkailuaakkosteni kakkososan parissa. Ykkösosa A:sta O:hon löytyy täältä. Kakkososasta löytyykin muuten monta minulle rakasta asiaa. Pahoitteluni siitä, että kuvien laatu on ollut vähintäänkin sekava - kyllä on kamerat (ja kuvaajakin ehkä) kehittyneet vuosien varrella.

Mun matkailuaakkoset, osa 2:

P - Panama. Rakas rakkaiden ihmisten maa. Kun lähdin vuonna 2011 vapaaehtoistyöhön Panamaan, en osannut arvata, että siitä tulisi mun kakkoskotimaa. Hyvässä ja pahassa :)

Changuinolan provinssissa Panamassa sukuloimassa - täältä muuten meidänkin banskut usein tulee

Q - Quito. Eka reppureissuni parikymppisenä alkoi tästä kaupungista.

R - Roadtrip. Tähtien ollessa oikeassa asennossa matkustan roadtrippaillen, koska se on vaan omatoimimatkailun muodoista se mukavin ja vapauttavin. Kun on omat pyörät alla, voi oikeasti unohtaa aikataulut ja mennä mihin mieli vie. Kompensoin roadtripin ekovaikutuksia autottomalla arjella.

Israel kannattaa ottaa haltuun autolla!

S - Sosiaalinen media. Parhaat vinkit ja inspiraatiot saan täältä lähes poikkeuksetta. Kiitos kanssamatkaajat!

T - Torit. Kaukomatkoilla on ehdottomasti päästävä aistimaan paikallistorien viboja, mutta itse asiassa Euroopassakin on kiva vierailla paikallisissa kauppahalleissa. Eksoottisten hedelmien bongailu on aina hauskaa.

Mammat kaupoilla Little Indiassa, Singaporessa

U - Ulkosuomalaisuus. Olen asunut ulkomailla noin viitisen vuotta aikuisiästäni. Vaikken koskaan ajatellut olevani ulkosuomalainen, vaan pikemminkin maailmalle aika ajoin eksynyt, on ulkomailla asuminen jättänyt muhun jälkensä.  Matkoillani olen rasittavuuteen asti kiinnostunut ihmisistä ja heidän arjestaan, ja mun on päästävä keskeisiltä turistialueilta jonnekin, missä se oikea elämä tapahtuu.

V - Vapaaehtoistyö. Tämä oli unelma, jonka toteutin. Suosittelen kaikille, jotka haluavat saada uutta näkökulmaa reissuillensa. Hauskaa, mielenkiintoista, koskettavaa, hermoja raastavaa - kerron varmasti vielä joskus lisää omista kokemuksistani.

W - Winnie. Mun suosikkimatkakumppani. Oma mies.

Amsterdamiin voisin lähteä milloin vaan uudestaan

X - Paikka kartalla. Voi vitsit mä tykkään perinteisistä kartoista, siis paperiversioista. En tiedä, mikä niissä kiehtoo, Madridissakin aina tutkin metrokarttaa vuosi toisensa jälkeen kun odotin metroa, eikä käynyt aika pitkäksi. X on useimmiten hotellihenkilökunnan karttaani merkitsemä paikka, jonka olen alun perin bongannut jostain blogista.

Y - Yksin matkustaminen. Matkustan aivan yhtä mielelläni hyvässä seurassa, mutta jos en olisi välillä reissannut yksin, olisin jäänyt paljosta paitsi. Yksin matkustaminen on voimaannuttavaa. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä edes yksi matka elämässään yksin.

Yksin Indonesiassa. Ei ollut yksinäistä

Z - Zoom? No joo, on aika kova ottamaan kuvia, myös matkoilla. Kuvaamisessa kiehtoo tunnelman vangitsemisen vaikeus. Olen ihan amatööri ja mulla on amatöörin välineet, eli pokkari.

Å - Åland. Tänne voisi matkustaa kesällä viikonlopuksi - vuoden 2016 kotimaanmatka?

Ä - Äkkilähtö. Ei ole mua varten. Mun on pakko saada fiilistellä, suunnitella ja punnailla vaihtoehtoja hyvissä ajoin ennen matkaa. Enkä malta odotella loman kynnykselle ilman matkavarausta. Tiedän myös vähän liian hyvin, mitä haluan voidakseni odotella äkkilähtötarjouksia.

Ö - Ögen. Siis Again. Joihinkin paikkoihin on ihana palata, suurimpaan osaan vierailemistani paikoista palaisinkin. Aika on kuitenkin rajallinen, ja maailmassa niin monta tutkimatonta kolkkaa, että puntari kallistuu usein kuitenkin uuden kohteen puoleen. Berliini, Lissabon, Istanbul ja Panama on olleet mun ögen-kohteita.

Galatan silta Istanbulissa heinäkuussa 2013, lokakuussa 2012 ja tammikuussa 2011

Huh, löysinpäs kaikille kirjaimille sisältöä:) Oikeastaan vain G -kirjain tuotti hankaluuksia, ja jouduinkin fuskaamaan eli heittämään espanjankielisen sanan kehiin. Rakastan maailmaa ja toivottavasti saan kiertää sitä jatkossakin ja sitten palata kotiin sydän syrjällään raapustelemaan muistoja tänne blogiin. Kotikin on välillä ihan kiva, en kai minä sinne muuten palaisi.

Alfaman kujilla

Näin sunnuntaisin on ihana vaan fiilistellä milloin mitäkin. Istun nojatuolissa villasukat jalassa, lemppariaamiainen on syöty ja lumihiutaleet leijuu ikkunan editse. Ihan täydellinen hetki palata aurinkoiseen Lissaboniin siis!

Viime marraskuun puolivälissä lennettiin miehen kanssa pitkää viikonloppua viettämään Lissaboniin. Marraskuu ei jotenkin sytytä Euroopan citybreikkejä ajatellen, joten halusimme pelata varman päälle säiden suhteen ja matkata tarpeeksi kauas. Oikeasti olin hinkunut Lissaboniin jo pitkään - se ei vain ilmeisesti koskaan tullut mieleeni juuri silloin, kun seuraavaa kaupunkilomaa buukattiin. Nimittäin, kymmenen vuotta sitten, hädin tuskin aikuisiän saavuttaneina kullannuppuina, olimme tyttöjen reissulla Algarvessa ja teimme myös päiväretken Lissaboniin. Kaupungista jäi nuoreen, elämännälkäiseen mieleeni jotain epämääräisiä onnen tunteita mutkaisilla pikkukaduilla ja poika, joka roikkui keltaisen ratikan takaovesta jyrkässä, mukulakivisessä mäessä. Pakkohan Lissaboniin on palata, ajattelin usein. Palasinkin lopulta, mutta yllättävän kauan siihen meni.

Majoituimme tunnelmallisessa Alfamassa, siis sillä entisellä (?) työväenluokan kukkulalla keskustan itäpuolella. Mun kohdalla aluevalinta osui kuin varpaat kylppärinkynnykseen aamukolmelta, eli aivan nappiin siis. Niitä pikkukatuja, kauniita ja vähän rähjäisiä taloja, pyykkejä kuivumassa seinien välissä, naapurit aamukahvilla kadunkulmassa. Toki täältäkin, lähempää Sé:n katedraalia ja Castelo de Sao Jorgea (Pyhän Yrjön linnoitus?) löytyy ihan turistikatuja, mutta syvemmälle Alfamaan sukeltaessa saa kyllä seikkailla aika itsekseen. Alfama oli kyllä rauhallisempaa kuin mitä opaskirjoissa lupailtiin, muutamaa fadoravintolaa lukuun ottamatta tunnelma oli aika unelias - liekö marraskuulla jotain tekemistä asian kanssa? Bilettäjän kannattaa ehkä harkita majoittuvansa Bairro Alton puolella, jossa kadut alkavat elää vasta myöhään illalla.

Tekemistä Lissabonista löytyy varmasti, jos sitä kaipaa. Me ei olla museoihmisiä, joten niihin en lähde vinkkejä jakelemaan. Nähtävyyksiinkin suhtauduttiin harkinnalla ja jätettiin esimerkiksi Santa Justan hissi välistä (oikeesti onko sinne mitään järkeä jonottaa?). Pyörittiin Alfaman, Baixa-Chiadon ja Bairro Alton alueilla, eli siellä missä muutkin matkailijat yleensä. Marraskuussa Lissabonin kujilla ei ollut tungosta, mutta tsekkaamillamme nähtävyyksillä eli Belemin tornilla, Jeesus-patsaalla (juu, tänne oli pakko mennä, jotta mieheni voi lähettää katoliselle perheelleen kuvia) ja Sintran kaupungissa oli kyllä populaa vähän enemmän. Jeesus-patsaalta on muuten upeat näköalat, ihan niiden takia kannattaa matkata toispuoljokkee, jos tekemisen puute iskee!

Edit: Jeesus-patsas on siis oikealta nimeltään Cristo Rei, eli Kristus-patsas, just se sama mikä näkyy vastarannalla kaikkialle :) 

Muutama olisollukivatietää -juttu ihanasta Lissabonista:

• Belemin torni ei ole Belem -nimisen ratikkapysäkin lähellä. Rehellisesti sanottuna me ei jaksettu ottaa tästä asiasta millään tasolla edes selvää, hypättiin vaan siihen ratikkaan 15 jonka tiedettiin menevän oikeaan suuntaan. Jäätiin Belem -nimisellä pysäkillä pois ja palloiltiin aikamme, kunnes tajuttiin että tuo torni ei olekaan ihan kävellen saavutettavissa. Pahaa aavistamattomina käveltiinkin sitten taksitolpalle ja maksettiin parin minuutin taksimatkasta viisi euroa - siis aivan himona liikaa. Tää oli meiän bad, tyyppi tekee varmaan mukavan tilin kun poimii päivittäin meidän kaltaisia eksyneitä turreja kadunkulmasta ja vie perille. Ei jaksettu alkaa kinaamaan, oltiin hyvän erinomaisen brunssin jälkeen onnellisia ja tuli fiilis, ettei se multa mitään oo pois tuo femma. Tapelkoon joku joka paremmin sen osaa :)
• Juna Sintraan EI LÄHDE kymmenen minuutin välein, niin kuin kaikissa nettilähteissä luki. Vuoroväli on puolituntia. Kantsii siis vähän suunnitella Sintran reissua, eikä vaan madella asemaa kohti niin kuin aikaa olisi koko loppuelämä.
• Ainakin Alfamassa on ilmaisia, yleisiä hissejä, joilla säästää jalkaparkojaan olennaisesti jos ne vain löytää. Yksi on Rua du Madalenan huudeilla, Pingo Doce -kaupan sisällä. Se noudattaa kaupan aukioloaikoja, ja pääset hetkessä seitsemän kerrosta Alfaman sydämeen, Costa do Castelolle. Laita google mapsiin vaikka Pingo Doce, Largo do Chão do Loureiro. Tokihan me tiedettiin, että tämä hissi jossain on, kun asuntomme omistaja niin opasti. Löydettiin se kuitenkin vasta sunnuntaina, pohkeiden jo kramppaillessa.

Käytännössä meillä oli kaupungissa aikaa kolme ja puoli päivää, joista yksi meni Sintran vierailuun. Tässä ajassa ehti aivan hyvin päästä Lissabonin tunnelmaan - ihanaa olla kaupungissa, joka on tarpeeksi urbaani ja toimiva mutta kuitenkin niin kiireetön. Toki lisäpäivät eivät olisi haitanneet. Tai viikot. Tai loppuelämä. Mä rakastuin Lissaboniin. Tiedän, että se on varmasti paljon muutakin kuin Baixa, Alfama ja Bairro Alto niin hyvässä kuin pahassa, mutta jotenkin luotan omaan arvostelukykyyni sen verran, että kun se vaaleanpunainen fiilis jotain paikkaa kohtaan syntyy, niin sitä on turha kyseenalaistaa. Vikana aamuna miehen vielä nukkuessa lähdin aamukävelylle Alfamaan ja eksyin niin perusteellisesti, että jouduin avaamaan mobiilinetin puhelimesta löytääkseni takaisin ajoissa. Juoksin loppumatkan kainalot hiessä ja missasin varmasti monta ihanaa kadunkulmaa ja ikkunankarmia. Niinpä, Lissabon, meiltä taisi jäädä juttu kesken.

Tämä eläkeläispari tuli vastaan maanantaiaamuisella kujakierroksellani ja katseemme kohtasivat varovasti. Rohkaistuin hymyilemään ja sanoin bom dia, huomenta. Molempien suupielet venyivät leveään hymyyn vastaten tervehdykseeni niin sydämellisesti, että sulin varmaan Tejo-joelle asti. Lissabonin viikonloppu kääräistiin näin mitä kauneimpaan pakettiin. Kiitos Lissabon!

PS. Ois kiva tietää, mikä kaupunki on tehnyt just suhun isoimman vaikutuksen :)

Mun matkailuaakkoset

Mä olen todella huono tilanteissa, joissa mun pitäisi jotenkin kertoa olennaisimmat asiat itsestäni tai ylipäätänsä esitellä itseni uusille ihmisille. Sinkkuna inhosin deittailua, enkä esimerkiksi osallistu luokkakokouksiin sun muihin kovin innokkaasti. En ole ujo tai epäsosiaalinen, mutta jokin sellaisessa "faktat pöytään nyt" -tilanteessa inhottaa. Mun mielestä sosiaalisten tilanteiden olisi vaan hyvä soljua omalla painollaan, heh. Siispä olen tässä pohdiskellut, että mitenköhän kertoisin luontevasti lisää itsestäni, jotta blogi saisi enemmän tarttumapintaa ja mun tarinointi kehykset, joihin asettua. Ja onhan se kiva aina tietää enemmän ihmisistä, jotka blogitekstien takana värjöttelevät, eikö?

Pidemmittä pyörittelyittä, päätin laatia spontaanisti mutta ajatuksella mun omat matkailun aakkoset, matkablogista kun on pääasiassa kyse. Joskus yksi sana kertoo enemmän kuin tuhat - ainakin jos sinut laitetaan valitsemaan vain se yksi :)

Mun matkailuaakkoset:

A - Aurinko. Voi että, olen auringon lapsi. Kuulun niihin, joihin auringonvalo vaikuttaa aina positiivisesti. Aurinko on aina tervetullut, kaikkina vuodenaikoina ja kaikilla leveyspiireillä. Olenkin kiitollinen tästä runsasaurinkoisesta talvesta.

B - Bali. Matkustin viime kesänä omatoimisesti Balille. Onnistuin hyvin matkasuunnitelmissani, sillä mulle jäi fiilis siitä, että näin kaikki Balin parhaat puolet. Parasta oli Pohjois-Balin piskuinen kalastajakylä, jossa majoituin paikallisen perheen, tai oikeastaan yhteisön vieraana. Opetin lapsille englantia ja lapset mulle balilaisia tansseja. Sain myös joogata yllinkyllin.

Tätä paikkaa ja sen ihmisiä Pohjois-Balilla en unohda

C - Celsiukset. On mun mielestä olennainen osa matkan suunnittelua. Suosin lämpöä, mutta myönnän, että on kohteita, joihin mielikuvissani sopisi paremmin kylmyys. Esimerkiksi Islantiin voisin matkustaa mieluusti viileään vuodenaikaan.

D - Dollarit. No joo, mikä vaan valuutta. En käytä mielelläni sanaa budjettimatkailu, mutta kyllähän se minua kuvastaa. Hinta-laatusuhde on tärkeä, ja kaivan hyviä diilejä välillä kämmenet verillä, etenkin kaupunkilomille. Pahimmat opiskelijabudjetit on onneksi takana, ja pihistelen vain, kun sille on aihetta!

Segovia joskus vuonna kivi. Surku, mutta mulla on säilynyt Espanjan vuosista ehkä maksimissaan tusina kuvaa

E - Espanja. Maa ja kieli. Päätin jo lukiossa, että haluan kirjoitusten jälkeen viettää välivuoden ulkomailla. Päädyin Madridiin, jossa kolmen vuoden aikana karistelin viimeiset teiniangstit olaltani. Koen, että Madrid on se kaupunki, jossa kasvoin aikuiseksi. Espanjankieli jäi muhun kiinni, ja on kulkenut matkassani päivittäin, tuoden monia mielettömiä juttuja elämään.

F - Fiilis. Vibat. Tunnelma. Tärkeää, minne vain meenkin.

Berliinissä on niin hyvät vibat!

G - Guia, opas espanjaksi. Olen työskennellyt matkaoppaana juu. Se oli yksi mun unelmista. Menoa ja meininkiä riitti, enkä päivääkään vaihtais pois vaikka muutamia pettymyksiäkin opastyössä tuli vastaan.

H - Hiekka. Sitä saa olla hiuksissa, varpaissa, kassissa, sandaaleissa ja pyyhkeessä. Niin ja mielellään rannalla.

I - Instant-kahvi.  Koska aamiainen ei kuulu automaattisesti mun majoituskriteereihin, otan matkoille mukaan aina vähän pikakahvia, ettei aamu mene pilalle. HYVÄ kahvi ei myöskään ole globaali ilmiö, joten joskus pikakahvi kaunistaa. Nykyään mulle tulee pikakahvin tuoksustakin heti reissufiilis, koska mielleyhtymä reissujen aamukahveihin on niin vahva. Pikakahvi ei oo kuitenkaan mun valinta normaaliolosuhteissa.

Aamuinstantit Lissabonissa

J - Jooga. Mä annan tän kirjaimen joogalle, vaikka se onkin suht tuore rakkaus. Haluun vaan joogata mahdollisimman monessa maassa.

K - Katukeittiö. Katsoin A. Bourdainin Singapore-jakson varmaan viisi kertaa ennen Singaporen matkaa. Asteikolla yhdestä kymmeneen oon ehkä kasin kieppeillä ennakkoluuloton. Sisäelimet ei kyllä uppoa. Oonko onnekas, kun en ole missään päin maailmaa sairastunut vatsatautiin?

Mun eka illallinen Singaporessa. Little Indiassa oli mun mielestä kaupungin parhaat safkat.

L - Lissabon. Tää kaupunki osu ja uppos. Koska uudestaan?

M - Menolippu. En oo koskaan ottanut pelkkää menolippua minnekään, siis sillä tavalla, ettei mulla ole paluulippua mistään muualta varattuna. En tiedä, onko pelkkä menolippu edes mulla haaveena, mutta tosi vaikeina päivinä ajatus sen mahdollisuudesta on niin lohdullinen.

Kuva on Tempelhofin käytöstä poistetulta lentokentältä. Mielenkiintonen paikka, ready to take off?

N - Norsut. Kun lapsena leikittiin nimileikkiä, jossa piti sanoa oma nimi ja nimikirjaimella alkava asia, josta pitää, oli tää aina mun vastaus. En ole vielä koskaan nähnyt "voimaeläintäni" luonnossa, onneksi asian pitäisi korjaantua ihan lähitulevaisuudessa!

O - Omatoimimatkat. Paketit ei vaan ole mua varten, en ikinä pääsisi pakettimatkalla tekemään ja näkemään niitä juttuja, mitä haluan. Tässä ei siis ole kyse hinnasta, vaan puhtaasti sisällöstä.

Splitin rautatieasema Kroatiassa. Täältä junailtiin Ateenaan asti.

Hupsis, tästä tulikin niin pitkä lista, että se on parempi jakaa kahteen osaan. Isken ilmoille kakkososan kyllä pikimmiten. Tätä on muuten todella hauska tehdä!

Ihanaa viikonloppua!