sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Mites se Ljubljana?

Niin tai mites se blogi, on soimannut mun omatunto pari viikkoa. No, ei kankeasta julkaisutahdista sen enempää, pidän tän homman sellaisena, että kirjoitan, kun tuntuu hyvältä. Ei kai kukaan jaksa lukeakaan juttuja, jotka on väkipakolla ulospuserrettuja.

Joulukuun Venetsia-Ljubljana -yhdistelmältä on vielä Ljubljanan kuvat julkaisematta, joten niitä seuraavaksi. Matkustimme Venetsiasta Ljubljanaan ennakkosuunnitelmista poiketen tylsästi bussilla, sillä muuten jo valmiiksi lentohäsellyksen lyhentämä aikamme Venetsiassa olisi jäänyt aivan liian lyhyeksi. Alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa junalla Venetsiasta Triesteen, sieltä museoratikalla jonnekin Slovenian puolelle ja vielä loppupätkä Ljubljanaan junalle. Jos en olisi harjoitellut kiitollisuutta joogamatollani nyt muutamaa vuotta, kaivelisi tuon aika hienon kuuloisen museoraitiovaunumatkan väliin jääminen ehkä hieman.

Ljubljanaa on mielestäni hypetetty viime vuosina jonkin verran niin blogeissa kuin matkailulle omistautuneessa mediassakin. Kai se on sopivan harvinainen kohde meille suomalaisille ollakseen muodikas. Liekö hypetyksen syy, mutta mulla taisi olla odotukset pikkuriikkisen liian korkealla suhteessa siihen, mitä tämä pieni ja ystävällinen kaupunki mulle antoi. Älkää käsittäkö väärin, Ljubljana on nätti, kompakti ja löysimme sieltä ihanaa ruokaa - jotenkin vain odotin jotain enemmän. Ljubljanan vanha kaupunki on todella pieni - en missään nimessä palaisi Ljublajanaan vain kaupunkilomalle, vaan yhdistäisin kaupungin vaikka roadtrippiin Sloveniassa.

Yövyimme muuten myöskin hypetystä saaneessa Hostel Celicassa, jonka ympäristöstä postauksen grafiittikuvat ovat. Celika on siis entinen vankila, joka on muutettu hostelliksi. Kaikki sellit - ei kun siis huoneet - ovat kuulema uniikkeja sisutukseltaan, ja henkivät rakennuksen historiaa. Totta tosiaan, kalterit ikkunoissa oli turvallista nukkua. Celica on siisti, mukava ja omalaatuinen, mutta harmillisesti hieman kaukana keskustasta.










Vai liekö syy mun suuriin odotuksiin Slovenian historia osana Jugoslaviaa ja Balkanin läheisyys? Mä kun olen viihtynyt älyttömän hyvin sellaisissa kohteissa kuin Zagreb, Belgrad, Skopje ja Sarajevo. Mutta hahaa, Slovenia ei kuulukaan Balkanin niemimaahan, kuten harhaisesti kuvittelin. Osa Jugoslaviaa se kyllä oli aikanaan, minkä huomaa hyvin vanhan kaupungin ulkopuolella liikuttaessa. En tiedä miksi kommariarkkitehtuuri tuntuu niin selkäpiitä karmivalta mun mielestä, vaikken koskaan ole itse kommunismissa elänyt. Ylipäätänsä kommunismi kuulostaa kirosanalta, vaikka juuri katsoin Ville Haapasalon Kaukasian reissun Georgia-jakson, jossa köyhyydessä elävät paikalliset vuoronperään haikailivat vanhojen, hyvien kommariaikojen perään. 

Menipä kummaksi pohdinnaksi tämä teksti. Palataan aiheeseen, Ljubljanaan. Eikös olekin mahtava tuo joulukuinen, hailakka valo, joka näissäkin kuvissa näkyy? Ljubljanalaiset muuten näyttivät rakastavan terassilla istumista, vaikka lämpötila oli, mikä oli. Kaikilla Ljubljanica-joen varren terasseilla taisi olla lämmittimet, ja terasseilla riitti ihmisiä. 

Yksi asia, mikä mut Sloveniassa yllätti, oli elin- ja hintataso: hinnat olivat vähintään Berliinin tasoa ja toisaalta paikallisilla näytti riittävän palkoistaan hyvin ravintoloissa ja kahviloissa istumiseen. Vaan tiesipä ystäväni wikipedia kertoa, että Slovenian talous on vakaa ja menestynyt. Jos jonnekin entisen Jugoslavian alueelle maahanmuuttoa paremman elintason perässä on suuntautunut, niin Sloveniaan. Slovenian bruttokansantuote on yksi Euroopan korkeimmista henkeä kohti.











Kuten sanottua, voisi hyvinkin poiketa Ljubljanaan esimerkiksi Keski-Euroopan tai vaikka vain Slovenian roadtripillä. Mitään suuria tunteita kaupunki ei kuitenkaan herättänyt - samanlaista huokailua, kuin Venetsiassa, ei tapahtunut kaupungilla laahustaessamme. Joskus on kuitenkin kiva matkailla paikoissa, joissa ei ole liikaa nähtävää. Voi keskittyä matkustamisen iloon, siihen fiilikseen, kun koti on kaukana, ja olla höntyilemättä. Niin ja syödä suklaakakkuja. Ljubljanan suklaakakuista ja muista yritän kirjoittaa seuraavaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti