Jos jostain oon kiitollinen meidän San Pedron hotellin omistajalle, niin siitä, että tämä kanadalainen patisti meidät vierailulle Santiago de Atitlániin yhtenä aamupäivänä. Ilman tyypin vinkkiä nimittäin tuskin olisimme edes vierailleet kaupungissa. Enhän mä ollut edes kuullut paikasta, ja vielä veneessäkin itsepintaisesti varmistelin, että meneehän tää nyt varmasti San Antonioon - siis siihen ainoaan kylään, josta olin kuullut...En siis tällä kertaa ollut tehnyt kotiläksyjäni kovinkaan hyvin ja kotona väsäämäni tekemistä Atitlánjärvellä -muistiinpanotkin löysin olkkarin pöydältä kotiin palatessani.
Oikeasti Atitlánin päivät menivät just niin kuin alun perin haaveilinkin - herättiin aamulla, mietittiin mikä fiilis ja sitten päätettiin, tehtäiskö jotain. Kun omat ideat - eli kotikylä ja San Marcoksen vierailu - loppui nopeasti, oli respan setä valmiina auttamaan. Sedän mielestä Santiago olisi ihan must ja sinne kannattaisi nimenomaan mennä aamumarkkinoiden aikaan. It's almost spooky, kuiskasi kanukki salamyhkäisesti (no ei oikeesti kuiskannut, mutta sanoi kyllä).
Oikeasti Atitlánin päivät menivät just niin kuin alun perin haaveilinkin - herättiin aamulla, mietittiin mikä fiilis ja sitten päätettiin, tehtäiskö jotain. Kun omat ideat - eli kotikylä ja San Marcoksen vierailu - loppui nopeasti, oli respan setä valmiina auttamaan. Sedän mielestä Santiago olisi ihan must ja sinne kannattaisi nimenomaan mennä aamumarkkinoiden aikaan. It's almost spooky, kuiskasi kanukki salamyhkäisesti (no ei oikeesti kuiskannut, mutta sanoi kyllä).
Ei nyt ihan aavemainen kuitenkaan, mutta ensimmäinen täysin autenttisen oloinen kohde sitten pikaisen Guatemala Cityssä vietetyn aamun Santiago meidän reissulla kyllä oli. Mitä mä tarkoitan autenttisella? Ehkä hotellittomuutta? Sitä ettei kaupungissa näkynyt paninikahviloita tai falafelravintoloita? En tiedä, ehkä kyse on vain siitä oikeasta tunnelmasta, joka pienemmistä turistikylistä San Pedrosta ja Marcosista puuttuu. Siitä illuusiosta, että elämä näillä kaduilla ois just tasan samanlaista, vaikka yksikään turisti ei olisi koskaan astellut kaupungin kaduilla.
Hetki tätä autenttista tunnelmaa kohti sai Santiagossakin vaeltaa - itse asiassa säikähdin kun näin nämä matkamuistokojut lauttarannassa, nääkö nyt on ne aavemaisen autenttiset paikallismarkkinat?
Ei, mutta hyviä tuliaisostoksia näissä kojuissa olisi voinut tehdä, jos matkasta olisi vain ollut enemmän päiviä takana kuin edessä. Jätin huokaillen yhden upean tilkkupeiton roikkumaan seinälle - se oli niin suuri, että olisi varmaan täyttänyt yksinään yli puolet rakkaasta Halti karakoramistani.
Markkinat alkoivat kaupungin kaduilla kuin varkain kavuttuamme ylemmäs mäkisessä Santiagossa. Täällä markkinat eivät keskity torille tai aukiolle, vaan syntyivät kuin tyhjästä keskusaukiolta lähtevien katujen varsille. Korit ja saavit pursuilivat tuoretta satoa - artisokkaa, limeä, mangoa, pitaijaa (pieni, pinkki karvainen hedelmä), banskuja, kurpitsaa, korianteria, persikkaa... rouvat komeissa kankaissaan viittasivat kädellä omaa ämpäriään, kun katseemme kohtasivat. Melón? Piña? Tamales?
Koruton, kirjava, vilkas, utelias, ystävällinen, hieman varautunut. Näitä kaikkia adjektiiveja voin käyttää Santiago de Atitlánista. Mun mielestä paikallinen arki on paras nähtävyys, mitä mistään voi löytää - sen löytäminen vaan ei oo aina itsestäänselvyys. Santiagossa voi fiilistellä markkinahumua, välitunnilla leikkivien lasten naurua ja plazalla varjossa istuskelevia vanhoja herroja. Kirkon eteen pystytettiin tivolia, ja pikkupoika pääsi ensimmäisten joukossa pelaamaan kuulapeliä. Hymyilin ja annoin kameran laulaa. Santiagossa aistin ensimmäistä kertaa tällä matkalla saapuvaksi sen ihanan kutkutuksen vatsanpohjassa.
Kulttuurishokki, tuu vaan peremmälle, oot taas enemmän kun tervetullut, ole hyvä ja syö mut suihis. Ei haittaa ♥
Kulttuurishokki, tuu vaan peremmälle, oot taas enemmän kun tervetullut, ole hyvä ja syö mut suihis. Ei haittaa ♥
Aamumarkkinat järjestetään Santiago de Atitlánissa päivittäin noin kello kuudesta kahteentoista. Veneet San Pedrosta Santiagoon lähtevät kylän toiselta laidalta, Mikaso-hotellin läheiseltä laiturilta. Edestakaiset venekuljetuksen maksavat 50 quetzalia/henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti