Aiemmin väitin, etten tehnyt San Jorgessa muuta kuin polskinut hitaasti matelevassa ajassa, mutta huijasin vähän. Huristelin nimittäin yks aamuvarhainen markkinoille läheiseen Sololán kaupunkiin.
Jos suunnittelet Guatemalan matkaa, löydät varmaan kaikilta matkailusivustoilta kehotuksen vierailla torstaisin ja sunnuntaisin järjestettävillä Chichicastenangon markkinoilla. Entäpä jos sekä torstai että sunnuntai sopivat surkeasti matkaohjelmaasi tai et toisaalta välttämättä halua matkata Atitlánjärveltä kolmea tuntia suuntaansa vain päästäksesi markkinoiden makuun? Kuulema Sololán markkinoistakin voisi saada jotain irti.
San Jorgen kylä sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä noin 300 000 asukkaan Sololásta. Vaihdoimme bussia Sololássa jo matkalla Guatemala Citystä San Pedroon, ja kaupunki näytti jo silloin mielestäni passelilta muutaman tunnin pyrähdystä silmällä pitäen. Koska Sololán markkinat järjestetään tiistaisin ja perjantaisin, ja satuin olemaan San Jorgessa juuri perjantaina, piti markkinat tietenkin käydä katsastamassa.
San Jorgen kylä uinuu jyrkässä rinteessä ja matka ylös päätielle on aika raskas käveltäväksi. Julkinen liikenne eli chicken busit ajavat päätietä Sololán ja Panajachelin väliä edestakaisin, mutta kyläläiset käyttävät pääosin lava-autojen organisoimia kyytejä, pickupeja, matkatessaan markkinoille. Sellaisen kyytiin mäkin hyppäsin. Lava täynnä naisvoimaa saavuttiin Sololáan.
Jäin tietysti liian aikaisin pois pickupin kyydistä ja sain kävellä reilun kilsan katua ylös toripaikalle. Oikeastihan olin täällä myös kaupunkiin tutustuakseni, joten ei stressiä. Kerranjouduin kysymään multa kysyttiin, tarvitsenko apua, ja löytyihän markkinapaikka lopulta kylän laelta, korkeimmalta kohdalta. Kaikkialla Guatemalassa on mielettömän ystävällisiä ihmisiä, mutta Atitlánjärven ympäristölle jakaisin sen hymypoikapatsaan, jos valinta olisi tehtävä.
Jos Chichicastenangon markkinoita on joku joskus moittinut turismin pilaamiksi, ei Sololásta voi sanoa samaa - jos markkinat oli nähtävyys mulle niin musta tuntui että mä olin nähtävyys paikallisille. Nämä ovat tosiaan paikallismarkkinat, myös Cristina käy joka tiistai ja perjantai ostamassa puolen viikon ruokatarpeet Sololásta. Täällä ei ole supermarketteja, niin kuin teillä siellä modernissa maailmassa, sanoi emäntä hymyillen. Voitte mennä kauppaan milloin vain, me menemme tiistaisin ja perjantaisin.
Viihdyin markkinoilla toista tuntia, vaikka ostokseni olivatkin suht vaatimattomat: Kaksi porkkanaa, yksi mango, punaisia banskuja (oli pakko tsekata, maistuvatko samalta kuin Sri Lankassa) ja yksi pitaija. Hintaa ostoksilleni tuli yhteensä 13 quetzalia.
Markkinoilla myytiin kaikkea elintarvikkeista pukukankaisiin, kodintarvikkeisiin ja työkaluihin. Farmarit ja kauppiaat saapuvat Sololáan välillä kaukaakin. Kauppa kävi ja tungosta käytävillä riitti. Kuvasatoni markkinoilta on huonosta valotuksesta huolimatta kiitettävä, eikä kuvaaminen tuntunutkaan yhtään vaivaannuttavalta - ihmiset suhtautui kameraani joko neutraalisti tai hymyillen.
Sololá on tyypillinen kolonialismin aikana kaavansa saanut kaupunki viivotinsuorine katuineen ja keskusaukioineen. Santiagon tavoin Sololá on hyvä paikka seurata guatemalalaista ja nimenomaan alkuperäiskansojen nykyelämää. Torilta suuntasin vielä tietä alas kaupungin plazalle syömään jäätelön, josta olin orastavan päänsäryn varjolla haaveillut koko aamun. Jäätelö oli sulanut ja jäätynyt kaupan pakastealtaassa todennäköisesti useaan otteeseen, mutta väliäkö tuolla.
Sololán visiitti oli oikein onnistunut, eikä Chichicastenangon markkinoiden missaaminen harmita mua oikeestaan yhtään. Mulle tuli kuitenkin aika nopeesti ikävä hiljaista kotikylääni, ja jätskin jälkeen nousinkin ylös ja hyppäsin linjuriin. Muovituoli terassilla jo odotteli iltapäivän chillailijaa.
San Jorgen kylä sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä noin 300 000 asukkaan Sololásta. Vaihdoimme bussia Sololássa jo matkalla Guatemala Citystä San Pedroon, ja kaupunki näytti jo silloin mielestäni passelilta muutaman tunnin pyrähdystä silmällä pitäen. Koska Sololán markkinat järjestetään tiistaisin ja perjantaisin, ja satuin olemaan San Jorgessa juuri perjantaina, piti markkinat tietenkin käydä katsastamassa.
San Jorgen kylä uinuu jyrkässä rinteessä ja matka ylös päätielle on aika raskas käveltäväksi. Julkinen liikenne eli chicken busit ajavat päätietä Sololán ja Panajachelin väliä edestakaisin, mutta kyläläiset käyttävät pääosin lava-autojen organisoimia kyytejä, pickupeja, matkatessaan markkinoille. Sellaisen kyytiin mäkin hyppäsin. Lava täynnä naisvoimaa saavuttiin Sololáan.
Jäin tietysti liian aikaisin pois pickupin kyydistä ja sain kävellä reilun kilsan katua ylös toripaikalle. Oikeastihan olin täällä myös kaupunkiin tutustuakseni, joten ei stressiä. Kerran
Jos Chichicastenangon markkinoita on joku joskus moittinut turismin pilaamiksi, ei Sololásta voi sanoa samaa - jos markkinat oli nähtävyys mulle niin musta tuntui että mä olin nähtävyys paikallisille. Nämä ovat tosiaan paikallismarkkinat, myös Cristina käy joka tiistai ja perjantai ostamassa puolen viikon ruokatarpeet Sololásta. Täällä ei ole supermarketteja, niin kuin teillä siellä modernissa maailmassa, sanoi emäntä hymyillen. Voitte mennä kauppaan milloin vain, me menemme tiistaisin ja perjantaisin.
Viihdyin markkinoilla toista tuntia, vaikka ostokseni olivatkin suht vaatimattomat: Kaksi porkkanaa, yksi mango, punaisia banskuja (oli pakko tsekata, maistuvatko samalta kuin Sri Lankassa) ja yksi pitaija. Hintaa ostoksilleni tuli yhteensä 13 quetzalia.
Markkinoilla myytiin kaikkea elintarvikkeista pukukankaisiin, kodintarvikkeisiin ja työkaluihin. Farmarit ja kauppiaat saapuvat Sololáan välillä kaukaakin. Kauppa kävi ja tungosta käytävillä riitti. Kuvasatoni markkinoilta on huonosta valotuksesta huolimatta kiitettävä, eikä kuvaaminen tuntunutkaan yhtään vaivaannuttavalta - ihmiset suhtautui kameraani joko neutraalisti tai hymyillen.
Sololá on tyypillinen kolonialismin aikana kaavansa saanut kaupunki viivotinsuorine katuineen ja keskusaukioineen. Santiagon tavoin Sololá on hyvä paikka seurata guatemalalaista ja nimenomaan alkuperäiskansojen nykyelämää. Torilta suuntasin vielä tietä alas kaupungin plazalle syömään jäätelön, josta olin orastavan päänsäryn varjolla haaveillut koko aamun. Jäätelö oli sulanut ja jäätynyt kaupan pakastealtaassa todennäköisesti useaan otteeseen, mutta väliäkö tuolla.
Sololán visiitti oli oikein onnistunut, eikä Chichicastenangon markkinoiden missaaminen harmita mua oikeestaan yhtään. Mulle tuli kuitenkin aika nopeesti ikävä hiljaista kotikylääni, ja jätskin jälkeen nousinkin ylös ja hyppäsin linjuriin. Muovituoli terassilla jo odotteli iltapäivän chillailijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti