Instagram Travel Thursday - Rakkaasta Panamasta

Mun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa Panamasta. Panama on mulle rakas maa - suuntasin sinne vapaaehtoistyöhön vuonna 2011, tulin takaisin meren tälle puolen hetkeksi ja sitten palasin takaisin jättääkseni yhä suuremman palan sydämestäni tänne kapealle kaistaleelle Karibianmeren ja Tyynenmeren välissä. Olen matkaillut Panamassa varmasti enemmän kuin missään muussa maailman maista. Ihan viime vuoden aikana edulliset lennot Panamaan Euroopasta ja siis myös Helsingistä ovat yleistyneet ja uusia lentoreittejä on avattu. Oon aikas varma, että yhä useampi suomalainen harkitsee jatkossa kohteekseen Panamaa, joten ajattelin, että mä voisin sanoa siitä jotain. Mutta mitä? Mistä mä aloitan? Ja voinko tyytyä puhumaan vaan turistin Panamasta, kun mun Panama on oikeasti niin paljon muutakin, hyvässä ja pahassa? Instagram Travel Thurday saa nyt olla mun tekosyy sanoa edes jotain. 

Listat on aina hyvä tapa lähteä purkamaan liian isoa määrää asiaa jossain aivojen sopukoissa. Mun viimeisin matka Panamaan tapahtui talvella 2015, joten mitään superajankohtaisia vinkkejä en voi jaella. Sen sijaan voisin heittää lennosta vaikka kymmenen (plus yks) syytä, miksi Panama ei oikeesti ole pöllömpi vaihtoehto kaukomatkakohteeksi.

1. Ihmiset

Panamalaiset ovat sydämellisiä, mutkattomia ja maanläheisiä tyyppejä. Perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä, ympäröivistä ihmisistä pidetään huolta eikä oma napa tule aina ensimmäisenä. Panamalaiset ovat myös hauskoja ja avoimia sekä hellyttävän isänmaallisia - maasta oppii helposti uutta kun vain lyöttäytyy juttusille paikallisten kanssa. Nuoret puhuvat usein yllättävänkin hyvää englantia etenkin kaupungeissa.

2. Tunnelma & elämänmeno

Panama nyt vaan on hauska. Asiat ei miltei koskaan ole niin vakavia, etteikö niitä voisi ratkoa äijäporukassa kaverin portinpielessä kylmä olutpullo toisessa kädessä tai vastaavasti perheen naisten kesken kauneussalongissa, jossa lähes jokainen panamalainen nainen käy viikoittain pesettämässä ja suoristamassa hiuksensa. Rytmikäs musiikki soi joka puolella, aina on aikaa vaihtaa viimeisimmät juorut kadulla ja nukkumaanmenoaikoja ei ole olemassakaan. Ihan tavallinen sunnuntai on mitä parhain syy juhlaan.

3. Monikulttuurisuus

Panama on kansojen sulatusuuni. Vajaan neljän miljoonan asukkaan Panamassa elää seitsemän alkuperäiskansaa viidellä itsehallintoalueella. Etenkin Kuna -väestöä asuu paljon myös Panama Cityssä värittäen kaupungin katukuvaa entisestään. Afrotaustaisia maassa on noin yhdeksän prossaa etenkin Karibianmeren puoleisella rannikolla. Panamaan myös muutetaan paljon muista lattarimaista työn perässä ja esimerkiksi kanavaa aikoinaan rakentamaan tulleet kiinalaiset muodostavat neljä prosenttia Panaman väestöstä. Alkuperäiskansoilla on muuten Panamassa paljon valtaa, mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu. Panaman kansalainen näyttää passinsa rajatarkastuksessa siirtyessään Kuna Yalaan eli Kuna - intiaanien alueelle siinä missä kuka tahansa muukin matkailija.

4. Turvallisuus

Latinalaisesta Amerikasta matkailualueena puhuttaessa mieleen nousee myös itselläni turvallisuus. Itse asiassa syy sille, miksi valitsin lattarimaista just Panaman vapaaehtoistyöni kohdemaaksi, oli turvallisuustilanne - maata kehuttiin yhdeksi mantereen turvallisimmista. Mitään tilastoja mulla ei ole asiasta tarjota, vaan tämä perustuu puhtaasti lukemaani ja reissaajien puskaradioon sekä tietenkin nykyään myös omaan kokemukseeni. Mikään lintukoto Panama ei tietenkään ole, ja sieltäkin löytyy paikkoja, joihin ei kannata omin nokkine lähteä seikkailemaan ja maalaisjärki täytyy pitää messissä. On kuitenkin iso plussa, ettei tarvitse jatkuvasti olla peloissaan kadulla liikkuessa.

5. Luonto

Lumiset vuorenhuiput. Ne on varmaan ainoa asia, mitä ei Panamasta löydä. Sademetsiä, kumpuilevaa vuoristoa, pilvimetsää ja viileitä (lue: Suomen kesän lämpöisiä) laaksoja sen sijaan riittää. Ja kilometreittäin rantoja tietenkin. Mä rakastan vehreyttä yli kaiken, ja silloin kun sademetsä kohtaa hiekkarannan ollaan mun henkisen kodin koordinaateilla. Toisaalta pieni El Vallen vuoristokylä, jossa asuin vapaaehtoistyöjaksollani, oli oikea luonnon ystävän täsmäkohde pilvimetsineen, vesiputouksineen, kolibreineen ja kämmenen kokoisine perhosineen. El Vallessa mä rakastuin laiskiaiseen. Ja pääsin vihdoin eroon mun sammakkokammosta.

6. Rannat

Rantoja Panamassa on moneen makuun. Pieniä, vehreitä poukamia etsivä viihtyy ehkä paremmin Karibian puoleisella rannikolla, kun taas kilometritolkulla leveitä hiekkarantoja pääsee dallailemaan tyynen valtameren puolella. Pätkälle Tyynenmeren rantaa on rakennettu resortteja, mikä henkilökohtaisesti vähän harmittaa mua, mutta taitaa olla välttämätöntä massaturismin kilpailukykyä ajatellen. Suurin osa rannoista on kuitenkin rakentamattomia heti, kun välimatkaa Panama Cityyn alkaa olemaan ennemmän kuin kolme tuntia. Mun mielestä omatoimimatkailija löytää Panamasta parhaat biitsit. Ja Panamassa on muitakin rantakohteita kuin kuuluisa Bocas del Toro (joka on kyllä aivan ihana).

7. Panama City

Panama City on city isolla ceellä. Ensivaikutelma kaupungista voi olla kovin jenkkilämäinen, mutta pilvenpiirtäjien juurelta löytyvä siirtomaa-ajan arkkitehtuuri, sekava monikaistainen ja töötin kyllästämä liikenne sekä tietenkin kaupungin monikulttuurinen väestö saa kyllä ymmärtämään, että nyt ei olla hampurilaismaassa. Panama Cityssä on paljon nähtävää Casco Viejon vanhasta kaupungista jättimäiseen Albrookin ostoskeskukseen ja Cinta de Costeran rantabulevardista Panaman kanavaan. Muista käydä nappaamassa parhaat maisemakuvat Cerro Anconilla ja pakene suurkaupunkia Parque Metropolitanoon. Mun lempparijuttu oli kuitenkin istua aamuyöhön asti Causewayn eli läntisen kaupungin tekosaarijonon puupenkeillä ja katsella kanavaan lipuvia laivoja ja niiden valoja yössä.

8. Aktiviteetit

Panamassa voi matkailija tehdä kaikkea kivaa, niin kuin voi tietenkin monessa muussakin maassa. Parhaimmillaan Panama taitaa olla surffikohteena. Myös sukellus ja snorklaus onnistuu etenkin Karibianmeren puolella. Sisämaan kauniissa maisemissa voi trekata ilman aiempaa kokemustakin, La India Dormida El Vallen kylässä on kuvankaunis ja suhteellisen helppo reitti. Vaijeriliukua Boquetessa ei mun tasapainoelimet oo edelleenkään unohtaneet! Panama etsii vielä tuotteitaan turismin parissa, mutta valikoima lisääntyy koko ajan. Aarteenetsintää ja muita aktiviteetteja järjestävään Lost & Found -hostelliin en ehtinyt tutustumaan, mutta kuulin siitä paljon hyvää kanssamatkaajilta.

9. Shoppailu

Juttuhan on niin, että Panamalla on se kanava, jonka läpi kulkee konteittain kaikkea kauppatavaraa maan ja taivaan väliltä. Osa tästä tavarasta jää maahan, ja Colonin vapaakauppa-alueelta voi ulkomaalainen käydä tekemässä ostoksia todelliseen pilkkahintaan. Mä en ole itse tänne koskaan lähtenyt, sillä Panama City tarjoaa ihan tarpeeksi monipuoliset shoppailumahikset mulle. Edellä mainitun Albrookin lisäksi esimerkiksi Los Pueblos -ostosalueella Tocumenin lentokentän suunnassa on järjettömän kokoisia vaateliikkeitä täynnä muutaman dollarin vaatteita ja kenkiä. Toinen lukunsa ovat kauniit Kuna -intiaanien mola -käsityöt, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa. Koska vaatteita voi yksi ihminen omistaa vain rajallisen määrän, mä hamstraan nykyisin kotiin vietäväksi panamalaista kahvia. Ihan perusmarkettikahvi Duran on vaan ihan älyttömän hyvää. Ja edullista.

10. Aitous

Tää näytelmä on toistunu Panamassa useemmin kuin kerran: Astun sisään ravintolaan ja pyydän pöytää. Täti hiusverkkonsa alta kurtistaa kulmiaan ja nyökkää tyhjää pöytää kohti. Istutaan alas. Ruokalistoja tuodessa täti a) katselee jonnekin muualle b) puhuu puhelimessa tai c) juttelee samalla jonkun muun henkilökuntaan kuuluvan kanssa. Tilaukset hän ottaa vastaan ehkä vähän hymähdellen. Kehittymätön asiakaspalvelukulttuuri laskee helposti maan pisteitä matkailijan silmissä ja tyly asiakaspalvelija ajatellaan tylyksi ihmiseksi. Aluksi mua ärsytti, kun tarjoilijat ei hymy korvissa liitäneet mua vastaan ravintolan ovelle, mutta nyt oon alkanu jopa arvostamaan sitä aitoutta, jolla panamalainen on, mitä on.

Panamalaisista välittyy aito, teeskentelemätön fiilis, hyvässä ja pahassa. Panamalainen sanoo mitä ajattelee, on ylpeä maastaan ja riisipapulautasellisestaan eikä välttämättä innostu asettelemaan parsoja ristiin edes turisteja varten. Turismi ei myöskään ole vielä kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, jossa aito tunnelma häviää resorttien ja charterbussien sekaan. Itse asiassa jännityksellä odotan, mitä maassa tapahtuu matkailun osalta tulevina vuosina. Uskon ja toivon, että panamalainen ilo  ja elämäntyyli  ei jää turismin jalkoihin.

+ 1 Tuore hunajameloni. Ja papaija ja mango ja ananas. Ja vesimeloni ja avokadot. Niin ja ceviche. Oi nam.

Panama tuli mun elämään varkain, enkä olis ensimmäistä kertaa sinne lähtiessäni voinu kuvitellakaan, että siitä tulisi vielä mulle pysyvä osa elämää ja oikeastaan toinen kotimaa. Vai olisinko? Ehkä mun matkustusvimma ja lapsuudesta jatkuneet haaveet ulkomailla asumisesta oikein kerjäsi sitä universumilta. Kantsii siis varoa, mitä toivoo, koska sehän saattaa vaikka toteutua. Näin ollen tuun ikävöimään varmaan koko elämäni sinne toisaalle, asun missä asun. Onneks kaipuun kanssa voi ihan hyvin elää, ja vieläpä hymyssä suin.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Myös postauksen kuvat ovat tällä kertaa teeman mukaisesti Instagram-kuvia.