Galle, en oo mitenkään pettynyt suhun, en ollenkaan. En vaan oikein tiedä, mikä tekee susta erikoisen. Tai tiedän, luin just wikipediasta että oot suurin säilynyt siirtomaa-ajan linnoitus Aasiassa. Mutta suoraan sanottuna mä valitsen susta sen toisen puolen. Sen värikkään, meluisan, sekavan ja rotintuoksuisen. (Matkapäiväkirjasta 10.3.2016)
Mirissasta siirryttiin tunnin bussimatkan päähän Gallen kaupunkiin, juuri sinne, jossa kaikki matkaoppaat kehottavat vierailemaan jos Sri Lankassa poikkeet. Tää siirtymä oli mulle vähän niin kuin lopun alkua, oltaishan me Gallessa vaan yksi yö ennen kuin matkattais Negomboon jättämään jäähyväisiä tälle ihanalle kyyneleen muotoiselle saarelle. Gallea niin monet matkailijat kehuvat, että olin toki tyytyväinen että päätettiin viettää siellä edes tuo yksi yö. Ehkä yhdessä yössä saataisi edes jonkinlainen tatsi paikkaan.
Gallen vanhakaupunki ja linnoitus on Unescon maailmanperintökohde. Se on ansainnut paikkansa listalla olemalla malliesimerkki eurooppalaisesta siirtomaa-arkkitehtuurista Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä yhdistelemällä eurooppalaista ja eteläaasialaista rakennustyyliä. Ilmeisestikin sekä portugalilaiset että hollantilaiset ovat pyöritelleet talttojaan historiallisen Gallen rakennustöissä, mutta näyttävimmät osat linnoituksesta ovat hollantilaisten käsialaa 1600 -luvulta eteenpäin. Vanhankaupungin rajat putoavat mereen lännessä, idässä ja etelässä. Linnoitus oli hyvin säilynyt, kaunis, tunnelmallinenkin. Ja anteeks vaan, mun mielestä aika tylsä. Heti vanhankaupungin pohjoispuolelta voi onneksi halutessaan karata srilankalaisen elämän sykkeeseen.
Heitettyämme kamamme guesthouselle lähdimme jälleen kerran etsimään myöhäistä lounasta. Miten musta tuntuu, ettei me tehty muuta ku syöty tällä matkalla? Gallen vanhakaupunkihan on kallis ja ravintolatarjonta siellä on vahvasti turisteille suunnattu. Jos ois mieleni tehnyt erikoiskahveja, täältä niitä olisin saanut. Olin kuitenkin saanut vinkkiä hyvästä ja kohtuuhintaisesta ravintolasta Sri Lankassa aiemmin reissanneelta frendiltäni. Olisi ollut fiksua googlata paikan osoite hotellilla. No mutta, suu reippaasti auki vaan ja kyselemään. Tosi nopeasti kyllä löytyi tää Indian Hut -niminen paikka. Söinpäs muuten maukkaan masalan, suosittelen!
Gallen linnoitusosa on just sellanen paikka, jonne vaan on mentävä, koska kaikkihan sinne menee. Mä en halua dissata paikkaa tai historiaa, ennemminkin kyse on mun omasta asenneongelmasta, hehheh. Linnoitus on kuitenkin näpsäkän kokoinen, ja siihen tutustuu helposti tunnissa. Älä missään nimessä jätä Galleen tutustumista vaan vanhaankaupunkiin ja linnoitukseen! Gallen uudempi osa nimittäin on just niin hersyvän värikäs, kuin kuvani kertovat. Kun mä nyt, omassa nojatuolissani yli kuukausi kotiinpaluun jälkeen laitan silmät kiinni, voin nähdä edelleen samat kadut ja hedelmätorit edessäni. Tää puoli Gallesta on hauska!
Iltapäivä Gallessa tummui nopeasti illaksi. Pyörittiin kaupungilla tuliaisia metsästäen, yritinpä mä myös itselleni jotain löytää. Sovitin parit sandaalit, ei mahtuneet jalkaan. Ja parit mekot, ei istunut päälle ei sitten millään. Tuliaistee onneksi löytyi supermarketista. Kun väsymys alkoi painaa jalkoja, ystäväni hyväksyi mukisematta mun ehdotuksen illallisen korvaamisesta hedonistisella hedelmäbuffalla. Hedelmätoreilla on aina niin ihana asioida! Ja meistä oli jo kehkeytynyt tiukkoja tinkaajia. Punaset banaanit jäivät muuten torille, sillä niiden kilohinta oli moninkertainen tavallisiin banskuihin verrattuna. Kassit täynnä papaijaa, ananasta, banaania ja passionhedelmää lähdettiin kuitenkin hotellia kohti.
Käytiin muuten myös paikallisessa alkossa. Aika hämärä paikka. No ei, mutta olutta ei tosiaan marketista löytynyt, vaan tämä viinakioski oli meidän ainoa mahis ostaa tuliasoluet kotiinvietäväksi.
Mä en osaa kertoa Gallesta tän enempää. Kaupungilla on kuitenkin matkailijaa ajatellen kätevästi kaksi puolta - se historiallinen ja entisöity, josta saa cappucinoja, sekä tää paikallinen, jossa pääsee torille tinkimään banaanikilosta ja tuoksuttelemaan katuruokaa.
Mä taisin olla kuitenkin Gallessa jo toinen jalka menossa eteenpäin. Se on vaan niin, että mitä vähemmän matkaa on jäljellä, sitä nopeemmin aika juoksee eteenpäin. Ja mä olin aika fiiliksissä seuraavan päivän junamatkasta - olihan junailu Colombosta Kandyyn yks siihen astisen reissun eeppisimmistä jutuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti